Descending Stories: Shōwa Genroku Rakugo Shinjū


~ Arvosana 4/5 ~

rakugo1

Ja näin Sukerokun viestikapula (=viuhka) jatkaa matkaansa Yotarōlta Shinnosukelle

Uljaat rakugoka-pojumme ovat tässä päässeet ansaitulle kakkoskaudelle (ykköskausi arvosteltu täällä) ja nyt siirrymme menneiden muistelusta noin kutakuinkin nykyaikaan (…osapuilleen 80-luvulle, eikös se ole nykyaikaa…) ja seuraamme entisen linnakundi Yotarōn matkaa rakugon parissa kun tämä perinteinen japanilainen taidemuoto kamppailee hiipuvan kansansuosion kurimuksessa. Näin on jälleen tiedossa Draamaa isolla deellä kun hänen kohdalleen sattuu niin ihmiselämän iloja kuin surujakin, minkäpäälle meitä sulostutetaan jälleen kerran runsaalla rakugo-lausuntaiteen annilla.

rakugo3

Yakumon viimeinen rakugo taivaan porteilla

Näin heti kättelyssä saamme kuulla että Yotarō on nykyään kolmannen polven Sukeroku ja kovasti suosittu rakugoka ja naida napsaisee myös söpön Konatsu-typysen kuten jo ykköskaudella uumoiltiin. Pieni ryppy kansansuosioon syntyy kun Yotarōn yakuza-tausta paljastuu mutta eipä aikaakaan kun hän on taas pinnalla kuin koskaan ennen eikä ole päivää kun häntä ei näkyisi telkkarissa. Pariskunnan salaperäisen syntyperän omaava Shinnosuke-poika (…se on tietenkin Yakumon lapsi vaikka tätä ei suoraan kerrotakaan…) on myös rakugosta kovasti innoissaan ja loistavassa episodissa 4 (lisää siitä täällä) myös Konatsu toteuttaa lapsuutensa unelman esiintymällä lastentarhassa. Yotarō kamppailee oman rakugonsa kanssa kun saa kuulla että hän ei osaa tuoda omaa egoaan mukaan kertomuksiinsa, mutta sitten iskee shokku kun Yakumo (ent Kikuhiko) viedään sairaalaan koomassa mutta hän selviää tällä kertaa. Saamme kuulla että Konatsun vanhempien kuolemaan johtanut parvekepudotus johtuikin itse asiassa Konatsun omasta tönäisystä mutta Kikuhiko otti tuolloin kaiken syyn kontolleen Konatsua suojellakseen mistä johdosta Yakumo elättelee syyllisyydentunnoissaan itsemurha-aikeita. Sitten vanha rakugo-teatteri palaa kun Yakumo esitti siellä keskenään Shinigami-tarinaa mutta jälleen kerran hän selviää pälkähästä. Konatsu on saamassa uutta lasta kun Yakumo lopulta sitten kuolee lämpöisen iltapäivän auringossa ja näemme komeassa episodissa 11 kuinka kaikki tutut saattelivat häntä viimeiselle matkalle taivaan porteilla. Loppuhuipennukseksi siirrymme 16 vuotta ajassa eteenpäin ja näemme kuinka Shin on tuolloin rakugoka nimellä Kikuhiko (…tietenkin…), kun taas perheen tytär Koyuki puolestaan vannoo ettei aio ryhtyä rakugo-hommiin vaikka äitinsä Konatsu onkin tunnettu naispuolinen rakugoka. Ja tarina päättyy kun uudelleenrakennettu rakugo-teatteri avataan ja Yotarō esittää avajaisissa (…enteellisesti?) Shinigami-tarinan ja näemme vielä kerran tutun porukan juhlimassa tapahtumaa hieman vain vanhempina.

rakugo2

Konatsu nousi suureksi tähdeksi sarjan aikana!

Vahva tarinankerronnallinen ote ykköskaudelta jatkuu ja peräti vain tiivistyy tällä toisella kaudella kun katsojan suureksi iloksi Yotarō pitkien vuosien ponnistelujen jälkeen pääsee kuin pääseekin arvostetuksi rakugoka-taiteilijaksi minkäpäälle melkoisen suuria myötäelämisen kyyneleitä voi vuodattaa myös Konatsun puolesta kun tämäkin astuu pikkulapsi-aikojen toiveidensa mukaisesti tähän perimiehiseen ammattiin. Kun sitten toisellapuolen Yakumon kuolema esitettiin erittäinkin nyyhkyisän episodin 11 avulla jolloin viimeisen kerran tapasimme kaikkin niin ykköskauden vanhat kuin uudetkin hahmot niin yhteenvetona voi todeta että tämän toisen kauden kohotti hienouteen juurikin tarinaan leivottu suurten tunteiden määrä mikä monen episodin jälkeen jätti katsojan nojatuoliinsa niin voipuneena ettei edes jääkaapille päässyt lisää kaljaa hakemaan kuin vasta hetken toipumisen jälkeen. Sympaattiset Yotarōn ja Konatsun hahmot oli loisteliaasti rakennettu niin jotta katsoja vain pakahduksiin asti toivoi heille kaikkea onnea ja sarjan tarina pelasi hyvin yhteen tämän kanssa. Sekin on hyvä panna merkille että uusi sukupolvi – Shin-poika ja Koyuki-tytär – pikaisesta ruutuajasta huolimatta ennättivät jo vakuuttamaan ja vain toivomaan että mangaka Haruko Kumota vielä joskus palaisi takaisin aiheeseen ja piirustelisi tarinaa joka keskittyisi heihin. Yakumon useat kuolemisharjoittelut olivat ehkä sitten sieltä tarpeettomimmasta päästä draamaa minkä lisäksi moneen kertaan esille tullut Yakumon kovasti pelkäämä rakugon uudistaminen jäi sitten sekin oikeastaan vain sen varaan että kirjoittajasetä Higuchi laati Konatsulle nais-rakugokalle sopivia tarinoita – no tosin tämäkään ei huono juttu ollut mutta jäi vain kaipaamaan sitä että kuulisi Konatsun kertovan vain lisää näitä juttuja.

Ohjaaja Shin’ichi Omata (=Mamoru Hatakeyama) ja kässäristi Jun Kumagai jatkoivat suvereeneilla taidoillaan siitä mihin ykköskaudella jäätiin ja laativat harvinaisen animesarjan joka tarjosi meille katsojille monia unohtumattomia tunne-elämän hetkiä. Ääninäyttelijäkaartin gurut Akira Ishida (Kikuhiko/Yakumo) ja Tomokazu Seki (Yotarō) osoittivat jälleen kerran että kokenut seiyū osaa mitä vain kuten vaikkapa rakugoa ja katselkaapa tarkkaan episodi 11 jossa Ishida esittää roolihahmoaan kolmen eri ikäisenä – tässä jo vähäistä enemmin briljeerattiin hänen kyvyillään! Nyt myös Yū Kobayashi (Konatsu) sai enemmän ruutuaikaa ja sen hän käytti sen käheällä äänellään paremmin kuin hyvin.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset