~ Arvosana 3/5 ~

onhei1

Tässä vedellään sapuskaa naamaan kaikessa rauhassa… (taustalla Heizō)

Nyt on sitten pohjateoksena aivan oikea edesmenneen Shōtarō Ikenamin kirjoittama jidaigeki-kirjasarja Onihei Hankachō jonka animesovituksessa siirrymme 1700-luvun loppuvuosiin ja näemme kuinka sankarimme samuraisetä Heizō Hasegawa pitää yllä kuria ja järjestystä Edon (=nyk Tokio) kaduilla. Kyseessä on siis poliisi-toimintasarja jossa meno on paikoin jopa lievähkön brutaalia mutta oikeamielisen Heizōn johdolla asiat päätyvät yleensä oikein päin ja vaikka katanaa tässä kyllä heilutellaankin niin minkäänlaista shōnen-älämölöä ei nyt ole tarjolla.

onhei2

…mutta Omasa näyttää sarjan rujomman puolen!

Sarja koostuu joukosta episodimaisia tapauksia ilman ylikäyvää juonta ja näemme kuinka Heizō selvittelee enimmäkseen ryöstöjä ja ryöstömurhia käyttäen konsteja jotka eivät aina ole pilkulleen poliisin oppikirjan mukaisia ja varsin tyypillistä onkin että kiinnisaatu rosmo liittyy lopulta Heizōn poliisivoimien avustajaksi – tässä hänen rosmot-kiinni-keinoista-viis-otteessa takana on Heizōn oma rankanpuoleinen nuoruus (episodi 9) kun hän itsekin oli ryhtyä varasjoukon jäseneksi joten hän ei siis selvästikään ole mikään moraalisaarnojen suurin ystävä. Parhaita paloja sarjasta olivat episodit 6 ja 7 joissa nähtiin kuinka paholaiseksikin kutsutulla Heizōlla oli kuitenkin myös hellempi puolensa kun hän hengailee papparais-rosmon kanssa tai kun hän tuntee sympatiaa ankean elämän kokenutta lapsuudenystäväänsä kohtaan… mutta teloittaa tämän silti. Heizō vie siis sarjaa mennentullen ja sivuhahmot jäävät todellakin varsin sivuun söpön rosvotypyn Omasan ehkä onnistuessa parhaiten herättämään katsojan kiinnostuksen toiminnallisella luonteellaan.

Sarja kuuleman mukaan oli eräs supertuottaja Masao Maruyaman lempiprojekteja jonka hän halusi tehdä vaikka tuottoja ei tulisikaan ja niinpä nyt remmissä oleva Studio M2 on hänen (jälleen kerran) perustamansa firma hommaa animoimaan ja lopputuloksesta voi todeta että animointitekniikka jättää ehkä jonkun verran toivomisen varaa mutta se missä on onnistuttu oikein miellyttävästi on vanhojen aikojen tunnelman luomisessa jota tulvii ruudulta slice-of-life-mäisissä hetkissä kun kaverit käppäilevät Edon pölyisillä kaduilla sen kummemmin mitään muuta tekemättä. Samaten ruudulta henkii lähes käsinkosketeltavana tuon ajan yhteiskunnan karuus, jokainen on oman onnensa seppä ja epäonnen kohdatessa kohtalo voi olla kova täysin ilman omaa syytä mistä johtuen rosmojoukkoja lymyääkin pimeissä koloissa runsain määrin. Seiyū-listalta ehdottomasti miellyttävintä oli kuulla kuinka entisaikojen suuruus Romi Park (Omasa) tärisytti kaiuttimia viskibassollaan kun taas sen sijaan päähahmon ääni Ken’yū Horiuchi (Heizō) veteli mielestäni ärjyn jätkän rooliin nähden hieman liian korkealta ja kovaa.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Advertisements