~ Arvosana 2.5/5 ~

blame1

Yrmy sankarjätkä Killy tositoimissa niinkuin sankarin kuuluu

Nyt sitten siirrymme periperinteisen japanilaisen scifin tunnelmiin kun alan gurun Tsutomu Nihein manga vuodelta 1998 saa tässä Netflixin valikoimasta löytyvän sataminuuttisen 3DCGI-animeleffasovituksen remmissä studio Polygon Pictures jonka parivaljakon jäljiltä kaikki muistamme erityisen kelvokkaan mecha-scifi-mäiskintä-animesarjan Sidonia no Kishi (ykköskausi arvosteltu täällä, kakkoskausi täällä). Ja vaikka tällä kertaa seikkaillaankin megalomaanisessa kyberpunkahtavassa Kaupungissa jossa koneet jahtaavat ihmisiä niin sidoniamainen tunnelma ja varsinkin ulkoasu ovat erityisen silmiinpistäviä joten scifi-fanien on helppo hypätä tähän menoon mukaan joka on Nihein aivan tarkoitusta varten kynäilemää originaalitarinaa.

blame2

Nassikat söpötypy Zurun johdolla ovat vaarallisella retkellä ominpäin

Siirrymme siis valtavaan Kaupunkiin (…joka Nihein mukaan on niin iso että se yltää peräti Jupiterin kiertoradalle asti…) jossa joskus kaukaisessa menneisyydessä ihmisen geneettinen perimä on muuttunut niin että puolustusrobotit pitävät nykyään elossaolevaa porukkaa vaarallisina tunkeilijoina jotka pitää vain tappaa. Niinpä sitten tapaamme Sähkö-Onkija-heimon jonka nassikoilla on huono päivä kun saavat nenilleen roboteilta mutta tapaavat onnekseen kovan jätkän Killyn joka pelastaa porukan söpötypyt Zurun ja Taen. Killy on reissun päällä etsimässä Geeniä jonka avulla masiinat saataisiin jälleen ihmisten kontrolliin ja kuinka ollakkaan, kylän alla on tarinoiden mukaan jotain asiaan liittyvää ja toden totta: sieltä löytyy kyborgi-tiedemies-typy Cibo joka kertomansa mukaan osaa luoda keinotekoisen Geenin. Niinpä tallustellaan tehtaalle jossa Cibo pistää Geenin kasaan mutta sitten sieltä joudutaan karkaamaan juoksujalkaa kun robotit käyvät päälle. Perillä kylässä tappelus jatkuu kun Tae on matkan varrella korvautunut supertappelijarobotilla mutta Killy pistää siitä ilmat pihalle samaan aikaan kun Cibo sukeltelee virtuaalitodellisuudessa saadakseen koneet hallintaansa. Tämä ei kuitenkaan onnistu mutta lohdutuspalkinnoksi hän saa tietoonsa turvallisen paikan jonne kyläläiset voivat muuttaa ja näin porukka alkaa vaeltaa kohden uutta majapaikkaa samalla kun Killy jatkaa Geenin-etsintä-matkaansa.

blame3

Inhat robotit käyvät päälle sisukkaasti!

Tarina on siis scifi-harrastajille varsin tuttua synkkien värisävyjen ryydittämää postapokalyptistä meininkiä jossa ihmiskunta taistelee ankeissa olosuhteissa jonkun katastrofaalisen tapahtuman jälkeen ja tämänkertainen versio on aiheesta mallia varsin perustasoa ilman kovin suuria heikkouksia mutta ilman myöskään mitään uusia elähdyttäviä elämyksiä. Tarinankerrontatyyli on hieman liian laahaava ja mukana on paljon kohtauksia jotka oltaisiin voitu aivan hyvin jättää pois – vaikkapa keskivaiheen käppäily kylästä tehtaalle oli aivan turhaa ajankulua. Pääpoju Killyn hahmosta oltiin vetäisty sen verran üüberin murahteleva toimintajätkä että mentiin jo hieman tahattoman huumorin puolelle kun taas alussa paljon ruutuaikaa saaneet söpötypyt delegoitiin taustalle loppuleffan ajaksi mikä ei oikein miellyttänyt vaikka Cibo kyllä yritti paikkailla söpöisyysvajausta minkä pystyi. Leffassa käytettiin myös paljon aikaa maailmaan liittyville selityksille mikä kävi vähän tylsäksi kuunneltavaksi eivätkä asiat kovin selväksi käyneet sittenkään.

blame4

Cibo zoomailee tässä tietokonetta

Ohjaaja Hiroyuki Seshita jolla on kunnioitettava toimintaviihdetausta Ajin– ja Sidonia no Kishi -sarjojen parissa ei nyt tässä onnistunut saamaan aikaan samanlaista katsojan ruutuunliimaavaa jännityspakettia kun aiemmin, ja vähän jäi sellainen tunne että Tsutomu Nihein väsäilemä uusi jutunjuuri oli lopultakin sitten liian köykäinen että siitä ei leffanmittaan riittänyt sisältöä mikä tietysti vähän harmittaa koska Blame! sinänsä on franchise josta kunnon scifi-tarinaa pitäisi kyllä irrota. Muutoin Polygon Pictures näytti kuinka tehdään korkealaatuista 3DCGI-animaatiota ja selvästi näkee että Sidonia no Kishi -ajoista on tultu eteenpäin ja nyt jopa hahmojen naamoissa on nähtävissä piirteitä (mikähän on ollut aiemmin firman pieni puute). Seshitan toiminta-kamerantäristelyt ovat ennallaan samoin kuin ylivalotetut mustavalkovisuaalit, ja myös sidoniamaiset taustaäänet hivelevät kuuloelimiänne jälleen kerran. Rahaa ei myöskään ole säästelty seiyū-osastolla vaan meitä ilahduttavat suuret tähdet: peräti Kana Hanazawa (Cibo), Aki Toyosaki (Administration Authority), Saori Hayami (Sanakan) ja Sora Amamiya (Zuru).

Leffa on hyvä esimerkki siitä miten anime on yhä suuremmassa mitassa siirtymässä 3DCGI-maailmaan ja tekniikan avulla aikaansaatu katselukokemus koko ajan vain paranee niinkuin tietysti voi ennakoidakin joten aitojen animefanien ei kannata olla asiasta moksiskaan.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset