Girlish Number


~ Arvosana 3/5 ~

girlish0

Chitose kiroaa seiyū-teollisuuden raadollisuuden maan niin perusteellisesti!

Viimeaikaisten seiyū-työstä kertovien sarjojen joukkoon (ks sarja Sore ga Seiyū!, arvostelu täällä) lukeutuu myös tämä tapaus mutta nyt on hommaan otettu tällainen lähes yltiökyyninen ote jossa animeteollisuus saa kunnolla huutia siitä jos tästäkin johdosta. Alkuperäteoksen kirjoittaja kun sattuu olemaan herrasmies nimeltään Wataru Watari (Yahari Ore no Seishun Love Come wa Machigatteiru) niin tämä oli tietenkin odotettavissa mutta kiitollisuudella täytyy laittaa merkille se että nyt tuon Oregairu-sarjan tympeä uhriutuminen on unohdettu ja päätypy Chitose on kitkerä mutta siltikin pirtsakka tapaus jota kuvitelmiensa särkyminen ei lannista vaan hän sujahtaa tähän likaiseen leikkiin mukaan oikein sujuvasti.

girlish2

Mutta kun se vähän oppii niin alhaiset aatokset onnistuvat häneltäkin oikein hyvin…

Tapaamme siis aloittelevan seiyū-typysen Chitosen joka pikkuroolinsa jälkeisissä bileissä jää veteraanituottajan mieleen ja näin onnenkantamoisella saa itselleen pääroolin ranoben animesovituksessa luullen siten olevansa kovastikin hyvä. Sitten näemme kurjia tuotantokomitean kokouksia joissa alkuperäranobistia kohdellaan kaltoin vasemmalta ja oikealta mutta promovideo saadaan kuin saadaankin kasaan ja päästään varsinaisiin ääninäyttelyhommiin joissa Chitosella on suuria hankaluuksia kokematon kuin on. Nuoresta iästään huolimatta kokeneempi ja kyynisempi seiyū Momoka vähän jeesailee ja näin päästään eteenpäin, lopputulos ei ole mitään suurta taidetta mutta ei sitä animeseiyūilta odotetakaan… Chitose pursuaa energiaa kun ykkösepisodi on telkkarissa mutta kurja laatu johtaa ankeaan katselijapalautteeseen joka kolahtaa ikävästi häneenkin ja kurjuus vain lisääntyy kun häntä ei valitakaan seuraavaan taikatypyanimeen mukaan. Momoka olisi sen sijaan päässyt mutta kieltäytyi koska arveli tulleensa valituksi vain myös seiyū-hommia tekevän äitinsä vaikutusvallan ansiosta. Sitten aiemman sarjan toinen kausi alkaa mutta Chitosen kauhuksi mukaan tuppautuu uusi genki-typy Nanami joka saa tuottajan huomion ja kaikenkukkuraksi jopa Chitosen manageriveli Gojō siirretään Nanamin manageriksi. Chitosen uusi manageri kierrättää häntä kaikenlaisissa pikkuhommissa kun muuta ei enää ole tarjolla ja näin Chitosen mieliala senkun synkistyy ja lopettamisaikeet käyvät jo mielessä kun urapolku on vakaalla laskusuunnalla. Gojō kuitenkin kertoo hänelle että hänen luonteensa on niin kelju että hän ei pärjää missään muussa hommassa kuin ääninäyttelyssä ja niinpä hän ottaa kauniiksi lopuksi itseään niskasta kiinni kun oivaltaa että tässä ammatissa ei hommia saa olemalla hyvä vaan sillä että aikataulussa sattuu olemaan vapaata ja niinpä hän alkaa ganbaroimaan (…tai ainakin feikkaamaan sitä…) ja saa kuin saakin vaivansa palkaksi taas uuden homman!

girlish1

…kuten aina tarpeellinen pirtsakkuuden feikkaaminenkin!

Homman moottori on siis tietenkin Chitosen hahmo: aluksi varsin naiivi mutta itserakas typy tavoittelee vain rahaa ja mainetta arvellen olevansa paras kaikista kun heti kättelyssä saa animen pääroolin – mutta todellisuus valkenee hänelle sitten pikkuhiljaa, uusia ”lahjakkuuksia” löytyy liukuhihnalta kun tuottaja vain iskee silmänsä johonkin sööttiin typyyn baarissa eikä osaamisella ole varsinaisesti niinkään väliä kunhan vaan on intopiukeana tyrkyllä oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Miellyttävintä tässä oli tietenkin se että Chitosen itsekäs ego piti hänet keljuista kokemuksistaan huolimatta tervejärkisenä eikä hän sortunut ankeaan itsesäälissä rypemiseen vaan ponkaisi lopulta takaisin bisnekseen huomatessaan että mätä animeteollisuus sopii oikeinkin hyvin hänenkaltaiselleen mädälle ihmiselle.

Animea seuraaville sarjan ilkeä teollisuuskommentointi oli sitten sitä parasta seurattavaa, ensin mollataan seiyūjen työ joka ei siis ole mistään kotoisin mutta ei sen tarvitsekaan olla kun otakut eivät paremmasta ymmärrä, sitten kyytiä saavat limaiset chūnibyō-ranobistit joiden kanssa ei yksikään typy halua lähteä päivälliselle eikä heidän höpöjä toiveitaan kukaan kuuntele myöskään tuotantokomiteassa. Animesarjan tuottaja Kuzu-P ei paskaakaan välitä mitä roskaa ruudulla näkyy kunhan varsinaisista töistä selviää selittelyillä ja pääsee kuvaamaan söpöjä seiyū-typyjä bikineissä Okinawalle. Siinä sarja sitten hieman horjahti peruskyynisessä maailmankuvassaan että seiyū-typyjen kesken vaikutti syntyvän aivan aitoja ystävyyssuhteita vaikka muutoin verisiä kilpasiskoksia siis olivatkin.

Studio diomedea hoiteli tekniikkapuolen varsin mallikkaasti ja animointijälki ja taustaide oli miellyttävää katsottavaa kauttaaltaan ja typymallithan olivat tietenkin syötävän söpöisiä kun niiden takana oli itse alan guru QP:flapper. Ohjaajan pallilla debytoi Shōta Ihata joka tietenkään nöösipoikana ei varmaan vielä ymmärtänyt mitä kaikkea ikävää omasta teollisuudestaan tuli ruudulle laitettua koska wanha welmu Wataru Watari pyöritti nyt henkilökohtaisesti kässäristin hommia. Ja ihanainen Sayaka Senbongi (Chitose) pääsi tässä siis myös hupaisasti kommentoimaan omaa työtään…


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset