~ Arvosana 2.5/5 ~

dentist1

Nonoka on kyllä söpö kun se mutristelee suutaan…

Tässä muistellaan aikoja kun Hideaki Anno laittoi pystyyn vuonna 2014 shorttianimeprojektin nimeltään Nihon Animator Mihon’ichi (Japan Animator Expo, lisää asiasta täällä) ja näytti itse mallia vajaan 9 minuutin mittaisella shortilla jossa näimme kuinka söpötypy Nonoka ryhtyy lohikäärmeiden hammashoitajaksi. Tarina siinä oli onneton joskin käsittämätön, ja niinpä varmemmaksi vakuudeksi ideasta tehtiin sitten tämä kahden vajaan 50-minuutisen OVAn pläjäys jossa Nonokan tarinan luiden ympärille kootaan sen verran enempi lihaa jotta hommasta pääsee kärryille jopa normi-otaku. Juttu olisi voinut lähteä moneenkin suuntaan mutta Anno porukoineen valitsi hieman harmittavasti sen tutun ja turvallisen mörkömätön joka ei vaatinut käsikirjoittajilta paljon muuta kuin copy-paste-napin käyttöä.

dentist2

…mutta muutoin meno oli tällaista mörkömättöä jota Shibana tässä esittelee

Näemme ensin kuinka lohikärmekset ovat kovia sotakoneita kun upottavat vihollisarmeijan laivaston minkä jälkeen siirrymmekin lohikäärmeen kyytiin jossa tapaamme Nonoka-typyn joka tappelee lohikäärmeen hampaita uhkaavia hammaspeikkomöykkyjä (…) vastaan. Tällä reissulla hän tapaa Bell-nimisen vihollisarmeijapojulin jonka lohikäärmeen hampaat ovat herättäneet henkiin (…) ja niinpä porukka päättää tehdä hänestäkin hampaidenhoitajan. Vaarallisen möykyn kanssa tapellessa yksi hoitaja kuolee jotamyöten kuulemme että hoitajat kaikki tietävät koska ja kuinka kuolevat mistä johtuva fatalistinen elämäntyyli ei ollenkaan ilahduta Bell-pojulia – ja samalla näemme senkin mikä on Nonokan kohtalo. Sitten Shibana-neesan osoittautuu petturiksi ja muuntuu möykyksi ja lähtee livohkaan samalla kun yksi lohikäärmeen hammas hämmästyttävästi putoaa maahan. Nonoka ja Bell seuraavat hammasta ja Nonoka suunnittelee vievänsä sen takaisin lohikäärmeelle mutta vihollissotilaiden ilmaantuminen paikalle sotkee hieman suunnitelmia mutta onneksi ystävällismieliset sotilaat tulevat avuksi. He vievät Nonokaa kohden lentokonetta mutta vihollisbossi kaappaa sen heidän nokkiensa edestä samaten kun lohikäärmehampaankin – mutta niinvain Nonoka ja Bell hyppäävät mukaan viime hetkellä. Nonoka yrittää kaapata hammasta mukaansa mutta Shibana estää tämän minkä jälkeen päädytäänkin taas lohikäärmeen matkaan ja Shibana luikahtaa hampaan sisälle herättämään henkiin kuollutta rakastettuaan – kuolleiden sielut kun kuuleman mukaan majailevat siellä hampaissa. Iso hammaspeikkomöykky putkahtaa ilmoille ja alkaa tappamaan sotilaita joilla on verenhimo mielessään ja Bellin ovelan suunnitelman avulla näin kuolee myös lohikäärmeen viisaudenhammasta havitellut vihollisbossi – joskin jälleen kerran myös Bell heittää veivinsä. Nonoka läiskäisee kantamansa hampaan hammaspeikkomöykyn ilmaantumiskohtaan ja näin möykky kuihtuu vaarattomaksi, Shibana pulpahtaa taas ihmisten ilmoille ilman rakastettuaan tosin ja kaikki on taas hyvin! Ja jopa Bellkin saattaa jälleen jälleensyntyä…

Alkuperäisen idean tähän hommaan on kasannut herrasmies nimeltään Ōtarō Maijō jokahan on aivan oikea mysteerikirjailija ja noin periaatteessa tähän on lyötykin aivan kelpo idea siitä kuinka nyt eletään maailmassa jossa myyttisten lohikäärmeiden myyttiset hampaat ovat jonkinlainen buddhistinen elämän kiertokulun tyyssija jonne kuolleiden sielut joutuvat ja joista kohtalonsa hyväksyvät saattavat herätä taas henkiin. Tämä jopa lievästi filosofinen pohdiskelu jätetään kuitenkin sikseen kun Anno porukoineen heittää pääasiaksi hammaspeikkomörköjen kanssa tappelun jota sitten seuraa ilkeän vihollisbossin jahtaamiseen keksittyvä vauhdikas seikkailu – tähän jälkimmäiseen liittynyt lentokonemuksinta oli kyllä sinänsä jopa aivan katsottavaa viihdettä ja Bellin uhrautumisoivallus ihan kelvollinen keksintö. Hahmot sen sijaan olivat tönkköjä, ainoastaan tsundere-Nonoka kehittyi edes hieman rakastuessaan ynseään pönöttäjään Belliin eikä pahisäijästäkään irronnut karikatyyriä kummempaa tarinaa ennen kuin se kuoli. Taustalla sitten pyörii jokin ensimmäisen maailmasodan näköinen kahakka joka sekin jää lähes täysin irralliseksi osaksi tarinaa.

Tämä on siis varsin erinomainen esimerkki siitä kuinka kirjailijan ammattitaidolla mietityistä sinänsä kiinnostavista juonenpalasista saadaan kasattua loppujenlopuksi varsin tylsä standardimättöpläjäys – mutta syypäitä tähän ei tarvitse pitkään etsiä kun kuulette että ohjaajana on kerrassaan kehnojen Evangelion-leffojen päällikkö Kazuya Tsurumaki ja kässäriin on päästetty vieläkin kehnompien sarjojen (Bungo Stray Dogs, Captain Earth, Ōran Kōkō Host Club, Star Driver) sankari Yoji Enokido. Lähtökohdat hommalla olivat siis äärimmäisen heikot joten voidaan pitää pienenä ihmeenä sitä että lopputulos oli niinkin katsottava kuin se nyt oli. Sen sijaan tekniikkaosuuden Annon studio Khara oli pistänyt kasaan kerrassaan komeasti, ja jo aiemmin mainitussa lentotappelukohtauksessa animaattoreiden jälki oli jopa aivan päätä huimaavaa. Myös hahmodesign oli kovasti kohentunut alkuperäisestä shortista ja olennaisimpana muutoksena oli tietenkin se että Nonokalla ei nyt ollut enää housuja jalassaan… Pientä tosielämän kammottavuutta on sitten siinä että Nonokan ääni Fumika Shimizu pisti juuri pillit pussiin näyttelyhommista ja liittyi Happy Science -hihhuliuskontoon jokahan lienee Japanin vastine skientologialle.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset