~ Arvosana 2/5 ~

gantz1

Tämänkertaisen tappeluksen Last Boss Nurarihyon ottaa tässä Katōsta vähän mittaa!

Tässä on sitten kyseessä se franchise jossa suuri musta alien-pallo pyörittää selviytymispeliä johon mukaan poimitut kuolleet ihmiset joutuvat tappelemaan mörkömöykkyjen kanssa ja riskinä on se että ne… ööh… kuolevat… ööh… noniin unohtakaa logiikka tässä vaiheessa… Aiemmin tätä touhua on nähty kaksi animekautta vuonna 2004 eikä meno ole tämän leffan myötä muuttunut miksikään, tässä alkuperämangan Osaka-tarinakaaren sovituksessa juonta ei juuri ole vaan möykkyjä lahdataan ruudulla liki tauotta ja tällä kertaa saatte nauttia myös 100% CGI-animaatiosta kun studio Digital Frontier esittää parastaan. Voitte päätellä senkin että aiempi Gantz-tuntemus ei ole kovinkaan tarpeellista, hankkikaa vain rättejä joilla pyyhkiä pois ruudulta lentelevät veriroiskeet ja suolenpätkät ja eikun menoksi.

gantz3

Tämä on se kuuluisa Gantz-alienpallero ja mission clear!

Aloitamme räväkästi kun Kurono-poju (=aiempien TV-sarjakausien pääpoju) kuolee Shibuyan mörkömittelössä minkä jälkeen tapaamme tämänkertaisen sankarimme Katōn joka kuolee puukotuksessa metroasemalla (…ne ovat vaarallisia paikkoja tämän sarjan metroasemat…) ja siirtyy ällistyksekseen Gantz-maailmaan ja porukka lähetetäänkin tällä kertaa Osakaan asti missiolle. Siellä tavataan myös paikallinen rehentelijä-tappelijajengi joka on leikissä mukana mutta Katō haluaakin nyt ryhtyä suojelemaan siviilejä ja lähtee omille teilleen mätöstelemään. Näin hän törmää paikalliseen söpöön Anzu-typykäiseen joka pitää Katōa hulluna mutta alkaa silti hengilemaan hänen kanssaan ja taas tapellaan. Last boss Nurarihyon osoittautuu hankalaksi tapaukseksi kun tissihirviöksi muuntautuessaan tappaa kovaluisia paikallisia minkä jälkeen koemme herkkiä hetkiä kun Anzu kokuhakustelee ynseän Katōn kanssa – juuri ennenkuin viimeisessä tappelussa Anzu sitten tietenkin kuolee. Mutta Katō sai kuin saikin hoideltua Nurarihyonin ja hankkii näin 100 pistettä joiden avulla herättää Anzun uudelleen henkiin – ja kauniiksi lopuksi näemme kuinka Katō onkin tässä nyt jo toisella pelikierroksella kun hän edelliskerralla voiton jälkeen valitsi pelistä poistumisen.

gantz2

Anzu on vai niin ihanaisen syötävän söpö typy!

Noniin sitä itseään tämä homma siis on täynnä alusta loppuun, synkeänpimeiden Osakan katujen syövereissä mätöstellään niinjotta sisälmyksiä lentelee joka minuutilla ilman sen kummempaa hienostelua. Tappelusten raakuus on tässä jossain määrin miellyttävää samoinkuin tummanpuhuvan painostava neonvalojen valaisema kyberpunkkinen urbaani miljöö (…vain sade puuttuu…) mutta jälleen kerran kehno mörködesign pilaa immersiota melko lailla – vaikka onhan se kyllä nyt parempaa kuin TV-sarjan aikoina jolloin koko homma muuttui liki kauttaaltaan tahattomaksi komediaksi kun enemmän tai vähemmän hassunnäköiset möykyt hyppelevät ruudulla aiheuttaen lähinnä huutonaurukohtauksia. Hieman kiinnostusta laskee myös franchisen kuolleistapelastamis-jippo koska aina voi laskea sen varaan että se dramaattisin kuolema myöhemmin kuitenkin sitten perutaan tämän avulla. Oikeamielinen Katō oli tällä kertaa päähahmona mikä on selvä parannus TV-sarjan Kurono-nilkkiin verrattuna, Anzu oli mitä ihanaisin söpötypy (…vaikka hänen 3 sekunnin rakastuminen Katō-komistukseen oli vähintäänkin ns kökkökohtaus…) mutta se mikä jäi puuttumaan oli Kei-typyn tissit joita se esitteli aikanaan koko ajan estoitta – leffan ecchiys oli jostain syystä väännetty aivan minimiin mikä oli melkoisen ikävä pettymys ja karhunpalvelus franchisen faneille.

Digital Frontier esitteli tässä siis CGI-osaamistaan ja varsin kelvollisesti esittelikin, vaikkakaan aivan leffan Kingsglaive: Final Fantasy XV (arvostelu täällä) tasolle ei päästy niin silti ahkerasti käytössä ollut mocap-tekniikka sulavoitti hahmojen liikkeet hienosti. Suurimmat valituksenkohteet olivat vaatteiden animointi (…tyypillinen CGI-ongelma…) ja turhan muovimainen ja siloinen ihotekstuuri. Pääohjaaja Kei’ichi Satō on kyllä tehnyt oikeitakin hommia (Shingeki no Bahamut Genesis, Tiger & Bunny) mutta jätti näköjään tällä kertaa hommat apulaisensa Yasushi Kawamuran kontolle joka heitti juonikuvauksen mäkeen ja pyöritti sen sijaan tietokoneista vain komeita visuaaleja. Ja kässäristi Tsutomu Kuroiwa on aiemmin vääntänyt jotain One Piece -leffaa mikä kertookin kaiken tarinan tasosta… No, parhautta oli kuitenkin mukana ja se oli ihanainen M·A·O jonka raskas kansai-ben kohotti suloisan Anzun hahmon leffan tähdeksi. Myös yhtä ihanainen Saori Hayami (Reika) sai sen verran vähän ruutuaikaa että ei ennättänyt valloittamaan aivan samalla lailla vaikka olikin sopivan isotissinen.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset