Ajin: Demi-Human 2nd Season


~ Arvosana 4/5 ~

ajin1

Satō-sedällä on tässä oikein hauskaa kun on saanut tähtäimeen pikkupoikien joukon!

Hienon ykköskauden (arvostelu täällä) jälkeen jatkamme tässä entisin eväin kun erityisen ilkeä ajin-bossi Satō edistää (…tai sinnepäin…) kuolemattoman ajin-jengin ihmisoikeuksia terrorisoimalla Japania niinkuin haluaa. Tyylilaji on siis mitä reipashenkisin toimintamätke jossa rynkyt laulavat kun Satōn perässä juoksevat niin japanilaiset kuin amerikkalaiset erikoisjoukot – sekä tietenkin pikkunassikkakolmikko Kei, Kai ja Kō…

ajin3

Kei ei kuitenkaan halua jäädä pekkaa pahemmaksi ja heiluu myös aseen kanssa!

Aloitamme siitä mihin ykköskaudella jäätiin eli Satō-setä julistaa terrorikampanjansa seuraavan vaiheen jonka mukaan hän aikoo tappaa 15 silmäätekevää kansalaista mikä uhkaus johtaa siihen yllättävään vetoon että pääpojumme lyöttäytyy nyt yhteen ajineja jahtaavan pollarikaksikon Tosakin ja söpötypy Shimomuran kanssa. Kun sankarporukkamme treenaa ja suunnittelee lahtaa Satō listansa porukkaa tehokkaan näyttävästi – käy vaikkapa tipauttamassa lentokoneen Simo Häyhä -valepuvussa – ja niinpä kaikki panokset päätetään laittaa yhden uhrin pelastamiseen. Sitten kapuloita rattaisiin heittelevät amerikkalaiset jotka epäilevät Tosakia filunkipelistä ja kidnappaavat hänet joten muu porukka joutuu lähtemään pelastusretkelle ja tiukan Riding Bean -autokaahailun jälkeen Shimomura hoiteleekin homman kotiin. Ikävä kyllä samaan aikaan Satō pamauttaa porukan valitseman suojelukohteen pilven reunalle harppua soittelemaan joten suunnitelmat menivät mönkään – mutta sitten Satō pelimiehenä ilmoittaa seuraavan tappokeikkansa tarkan ajan ja paikan joten vielä suodaan sankareillemme siis mahdollisuus. Satōn EMP-isku kuitenkin yllättää kaikki ja hän saa tapettua niin kohteensa kuin varastettua vaarallisia ohjuksiakin minkä jälkeen ajin-porukka ryntää vielä valtaamaan armeijan varaston josta löytyy sopivia ohjuslavetteja joiden avulla Satō sitten uhkaa kaasuttaa koko Japanin jollei hän saa maata omakseen. Kaikki mahdolliset tahot lähtevät terroristiporukan perään minkä päälle Satōn omat kaveritkin alkavat epäillä hänen päämääriään ja loikkaavat lopulta sankareidemme puolelle. Tappelua käydään maanalaisissa tunneleissa räjähdysten kera mutta loppujen lopuksi vessapaperihirviö-muksinta ja amerikkalaisten nukutuskivääri hoitelevat Satōn kiikkiin – mutta loppuhuipennukseksi näemme hänen pääsevän karkuun perinteisen lentokoneen räjähdyksen kera!

ajin4

Shimomura puolestaan esittelee vessapaperihirviötaistelutaitojaan…

Muutaman rauhallisemman treenipainotteisen alkuepisodin jälkeen sarjassa lyötiin sitten vaihde silmään kun Tosaki kidnapattiin minkä jälkeen Shimomura panoikin tallan pohjaan ja jahtasi ilkeitä amerikkalaisia ja erittäin miellyttävästi osoitti että vaikka söpötypy onkin niin pahisten hakkaaminen ketoon sujuu silti mehukkaasti. Ja samaan aikaan toisaalla sarjan todellinen päähahmo Satō tappoi porukkaa huumorilla, raakuudella ja kylmällä viileydellä niinkuin kunnon pahiksen pitääkin – mies on kuin luonnonvoima joka astelee räjähdyspilven sisältä valmiina pistämään ilmat pihalle jos kun vain jonkun onnettoman uhrin näkee. Kun ykköskaudella esitettiin sarjassa jo kunnon rähinää niin tällä toisella kaudella vain menoa parannettiin sitämyöten kun Satōn terrori-suunnitelmat etenivät – ja mikä olikaan äijän motiivi? Ei hän mitään ajin-ihmisoikeuksia ajanut vaan hän halusi vain että elämä olisi jännää ja kivaa! Näillä periaatteilla elää vain kunnon pahis! Vaikka Satō ei siis mikään yhteiskuntakriitikko ollutkaan niin kyllähän tämä ajin-taistelu tietenkin kommentoi erilaisuuden hyväksymistä yhteiskunnassa minkä päälle myös inhat ajineja vain hyötymismielessä kiduttavat kapitalistit saivat nenulleen kun porukkamme sai ihmisoikeudet Japanissa ja amerikkalaisten Satō-kaappauskin lopulta epäonnistui. Suurimpana heikkoutena sarjassa oli ilman muuta edestakaisin poukkoileva pikkupoikien joukko jolla ei loppujen lopuksi edes ollut mitään roolia koko hommassa – tämä rähinä olisi toiminut vielä paremmin jos fokuksena olisi ollut vain Satō porukoineen vastaan Shimomura + Tosaki -kaksikko. Samaten loppuratkaisu ei sieltä parhaasta päästä ollut, nukutusnuoleen samantien sammahtanut Satō oli hieman antiklimaattinen lopetus suurenmoiselle ryökäleelle. No, lohduttaudun sillä että ihanainen Shimomura saa jatkaa vapaana ajinina yrmeän Tosakinsa kanssa kiehnäämistä kunhan tämä pönöttäjä siis vain huomaisi Amorin nuolten osuvan sydämeensä!

ajin2

Aaaahhhhh! Kuinka Shimomura onkin vain niin söpö!

Tekniikkapuolihan sarjasta oli kuten muistatte 100% CGI-tavaraa josta vastasi Polygon Pictures ja kyllähän jälki selvästi tietokonemaista oli mutta siltikin täysin katsomiskelpoista. Suurimmat ongelmat syntyivät siitä että varsinkin pikkupoikien hahmodesign oli niin kehno ettei aina voinut sanoa kuka niistä oli kuka mutta onneksi heidän roolinsa jäi sen verran pieneksi että tämän vaivan kesti. Ohjaajakaksikko Hiroyuki Seshita ja Hiroaki Ando ovat vanhoja jermuja sarjasta Sidonia no Kishi (ykköskausi arvostelu täällä, kakkoskausi täällä) jolta peruilta tällainen reipas CGI-toimintairrottelu luonnistui heiltä jälleen kerran oikein miellyttävästi. Pitkän linjan seiyū Hōchū Ōtsuka ärisi Satōn roolissa ikimuistettavalla tavalla ja tietenkin pitää vielä mainita ihanainen Mikako Komatsu (Shimomura).

ajin5

Ja vanhoina päivinään Satō-setä ryhtyi terapeutikoksi!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset