World Witches Series: 502nd Joint Fighter Wing Brave Witches


~ Arvosana 3.5/5 ~

bw1

Hikari ja Rossmann pörräävät tässä aivan kaikessa rauhassa…

Siitä onkin kulunut jo 10 vuotta kun lentokoneenmoottorit jaloissaan pörräävät Strike Witches -noitatypyt ällistyttivät animekansan ensi kertaa toisen maailmansodan aikaisilla ilmataisteluillaan ja pantsuillaan ja tätä voittoisaa touhua jatketaan sitten myös tässä franchisen kolmannella sarjakaudella – joskin nimenvaihdoksen myötä hahmokaarti on nyt kokonaan uusittu kun siirrymme seuraamaan pietarilaisen 502. lentueen edesottamuksia. Franchiselle tyypillistä yuri-ihanuutta on tässä painoksessa vähennetty koko lailla mutta suomuslaispanosta ei ole sentään unohdettu vaan mukana menossa on Nikka ”Nipa” Edvardine Katajainen lentäjä-ässä-esikuvanaan Nils Edvard Katajainen. Ai niin ja vilahtihan ruudulla myös muudan marsalkka Mannerheimkin!

bw2

…kun taas puolestaan Kanno on täydessä vauhdissa mörkömättösillä!

Aloitamme kovin tutunoloisesti kun fusōlainen (=japanilainen) noitatypy Hikari treenaa päästäkseen mukaan sotahommiin joissa hänen isosiskonsa Takami on jo kovasti kunnostautunut. Ja lopulta lentohommat onnistuvat ja näin hän lähtee kohden Kauhavaa (ks lisää täällä) mutta laivamatkalla Takami joutuu ankaran möykkytaistelun jälkeen koomaan ja niinpä Hikari pyytää päästä siskonsa sijaan 502. lentueen jäseneksi ja suurin varauksin hänen pyyntöönsä suostutaankin. Mutta vaikka Nipa häntä kovasti kannustaakin eivät Hikarin noitavoimat vakuuta porukkaa ja niin hänet ollaan jo lähettämässä maitojunalla takaisin. Sitten käydään muutamilla möykkymättölennoilla ja hauskinta oli se kun episodissa 7 ihanaiset alkuperäisen 501. laivueen Eila ja Sanya käyvät tuomassa muonaa joulujuhliin. Tämän jälkeen Hikari jopa onnistuu käyttämään erikoisnoitasilmäänsä ja on näin vakiinnuttamassa alkuvaikeuksien jälkeen paikkansa lentueessa mutta sitten Takami herääkin koomasta ja lähettää imōtonsa kotimatkalle jota katkeroittaa vielä Eilan tarjoilema salmiakki… Samaan aikaan toisaalla muu porukka ponnii loppusotaan sitä kaikistä ärjyintä möykkyä vastaan mutta tilanne näyttää pahalta vaikka mukana onkin pari järeää rautatietykkiä, ja lopulta epätoivon jo vallatessa alaa Takami aikoo jälleen käyttää koomauttavaa kykyään. Hikari juoksee (…) paikalle tätä estämään mutta liian myöhään – mutta kaikeksi onneksi Takami selvisi hommasta tällä kertaa vain pyörtymisellä. Sitten Hikari ja Kanno sulassa sovussa käyvät vielä kerran möykyn kimppuun ja saavat sen yhteistuumin räjähtämään pieniksi pirstaleiksi! Ja onnelliseksi lopuksi Takami lähtee kotimatkalle siinäkun Hikari on viimeinkin 502. lentueen virallinen jäsen ja jää näin Pietariin kokemaan uusia seikkailuja.

bw4

”It’s salmiakki”… Eila tarjoilee Hikarille suomalaista perinneruokaa…

Suurenmoisissa nostalgiahöyryissähän se tämän sarjan katsominen eteni ja hahmokaartin vaihtumisesta huolimatta franchisen voittoisat vahvuudet olivat kaikki mukana: pantsut, söpöisä yurirakkaus, pantsut, mahanpohjaa möyrivät ilmataistelut ja pantsut – vaikka tosin se on pakko myöntää ja arvosanaankin vaikuttaa että kaikin puolin jäi sellainen kuva että nyt jokaisella osa-alueella oltaisiin valitettavasti menty hieman entisaikoja alhaisemmalla intensiteetillä. Loppumättöä lukuunottamatta ilmataistelut jäivät lyhyiksi ja hieman matalaenergisiksi, ja erityisesti harmittelin yurilurpsuttelun vähäisyyttä joka Krupinskia lukuunottamatta jäi likitulkoon muutaman tissikohtauksen ja (…sinänsä kyllä söpöisän…) tyty-ydeisyyden tasolle. Tässä hommassa sitten se sarjan paras typy Nipa oli täysin epäsuomalaisittain ihastuttavan ihanainen Hikarin kyljessä kyhnätessään kun taas sarjan hahmonkehityksesta puolestaan vastasi pikkutypy Kanno joka vanhan jermun tavoin aluksi inhosi Hikari-sähläriä mutta sarjan kuluessa oppi arvostamaan tämän sinnikkyyttä niinjotta he olivat jo ne parhaat ystävät loppuepisodien aikana. Juoni oli kutakuinkin kopio sarjan ykköskaudelta jossa vain Miyafuji oli nyt korvattu Hikarilla – joskin sekin kyllä hieman tunnelmaa latisti kun Hikarin taival noitaässäksi rakennettiin varsin alakuloisissa sävyissä joissa hän oli koko ajan kehnouttaan porukan silmätikkuna ja pois potkittavana.

bw5

Ja olihan mukana vähän yuriakin, Hikari tutkii tässä Georgeten tissejä tarkemmin…

Strike Witches -veteraaniohjaaja Kazuhiro Takamura hoiteli homman rutiinilla, ehkä hieman liiankin rutiinilla koska pieni sellainen hengettömyys vaivasi hommaa aika ajoin. Studiona hääri Strike Witches: Operation Victory Arrow -OVIen (arvostelu täällä) tavoin Silver Link ja jälki oli katsottavaa joskaan franchisen ykköskauden laatutasolle ei nyt likikään päästy vaan niin animaatiossa kuin tappelus-CGIssä näkyi silmää häiritsevää kankeutta vähän turhan usein. Seiyū-listalle vankkaa kokemusta toi Rina Satō (Gundula Rall) mutta muuten mentiin hieman uudempien kasvojen kera ja heistä kieltämättä hyvä vaikutelma jäi reipashenkinestä Natsumi Takamorista (Nipa).

Tarina ei aivan tähän vielä päättynyt vaan tulossa on vielä 13. episodi joka sijoittuu sarjan episodien 7 ja 8 väliin ja näemme kuinka Eila ja Sanya pitävät hauskaa porukan kanssa!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset