fujoshi4

Yūri!!! on Ice vei rahat niin Kaen kuin muidenkin fujoshien käsilaukusta!

Pitkin viime vuotta on ollut näkyvissä se että animelevyjen kauppa ei enää käykään aivan entiseen malliin (ks aiemmat jutut täällä ja täällä) päätellen erityisesti hittisarjojen (=keskimääräinen levymyynti ylittää 10’000 kpl, ks koko listaus täältä) määrän romahtamisesta, ja nyt kun voidaan vuoden 2016 kokonaistilanne nähdä jo varsin hyvin niin aika ankealtahan tämä näyttää. Arviokaupalla hittisarjojen määräksi jää 7-8 kpl mikä on hurja pudotus edellisvuoteen nähden (16 kpl) ja ajassa pitää palata taaksepäin peräti vuoteen 2004 jolloin vasta aletaan olemaan näin alhaisissa lukemissa. Mutta mikä vielä erityisesti pistää silmään on se että vuoden aikana animelevyjen ostajakunta muuttui perusteellisesti: perinteisesti animelevymyynnin peruskalliona toimineet otakusedät napsauttivat lompakkonsa kiinni kesällä ja syyskauden myyntimenestyslistan kolmen kärki on kokonaisuudessaan fujoshi-ystävällisten sarjojen juhlaa (Yūri!!! on Ice, Uta no☆Prince-sama♪ Maji LOVE Legend Star ja Tōken Ranbu: Hanamaru)!

Jos sitten todellakin käy niin että kilojensa alle lyyhistyvät otakuäijät jättävät animelevykeräilyn sikseen niin tämä tulee muuttamaan erityisesti levymyynnistä eniten riippuvaista myöhäisilta-animetuotantoa varsin radikaalisti – ja liekö sitten merkki tästä tai ei mutta ensi kesäkauden alustavaa animesarjalistaa katsellessani tällä hetkellä liki puolet sarjoista (…) on fujoshikelpoista tavaraa… Ongelma vaan sitten noin ylipäätään on siinä että fujoshirahat eivät riitä edes lähimainkaan ylläpitämään nykyisenlaajuista animetuotantokoneistoa joten lisää fyrkkaa on kerättävä jostain tai animestudioiden konkurssiaalto on edessä.

Pelastavaksi enkeliksi on manattu tuloja ulkomaisista striimauspalveluista ja huhujen mukaan intoa todellakin on: kiinalaiset maksavat animesta kuuleman mukaan melkein mitä vain (ks juttu täällä) ja paukkuja lisätään myös länsimaissa päätellen vaikkapa siitä kun Amazon juuri perusti aivan oman animestriimipalvelun (juttu täällä) tai kun Netflix palkkaa parhaillaan animejohtajaa (ks juttu täällä, ja voitte hakea hommaan täällä).

Mutta onko tilanne todellakin näin ruusuinen? Muistellaanpa hieman niitä kymmenen vuoden takaisia aikoja kun anime oli se päivän kuuma sana USAssa. Kaikki japanilaisperäinen piirretty oli kovassa huudossa ja lisensoitiin suuren dollarikasan turvin telkkariin ja levylevitykseen. Mutta sitten vähitellen paljastui se ennakolta-arvattavissa oleva juttu että anime on aivan samanlaista kuin kaikki muutkin viihdemuodot: muutaman huipputeoksen lisäksi valtaosa on keskinkertaista kamaa ja joukkoon mahtuu myös koko joukko aivan surkeita räpellyksiäkin. Niinpä suuri osa lisensoidusta animesta ei saanutkaan katsojia niin että ne olisivat vastanneet kulujaan ja seurauksena tästä oli kuuluisa animekuplan puhkeaminen josta johtuen firmoja päätyi konkkaan ja me kaikki animeharrastajat koimme tämän siinä että uusien animesarjojen määrä putosi vuosien 2006 ja 2010 välillä liki puoleen. Tätä taustaa vasten nämä nykyiset suuret puheet valtavasta innosta striimata animea kuulostavat pahaenteisen samankaltaisilta…

No, jos optimistisesti toivotaan että myöhäisilta-anime voisi saada korvattua chūnibyō-hikikomorien rahat ainakin jossain määrin ulkomaantuloilla niin muutoksia sisältöön on silloinkin varmasti tulossa: Amazon ja Netflix tavoittelevat laajojen kansanjoukkojen suosiota sarjoilleen joten nykyinen niche-viritelmiin perustuva meno ei saa heiltä ymmärrystä. Tämä tulee olemaan kova paikka nykytuotantokoneistolle koska panostus vanhoihin kotimaisiin kohderyhmiin joudutaan näin jättämään taakse ja keskittymään kokonaan uudenlaiseen ulkomaanelävien katsojajoukkoon – saapa nähdä taipuuko hikikomoreista koostuva animen tekijäjoukko tähän vai valitsevatko he näivettymisen tien.

Mutta kävi miten kävi, animeharrastajien onneksi animeleffojen voittokulku ilahduttaa elämäämme varmasti myös tulevina vuosina!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset