5 Centimeters Per Second


~ Arvosana 3.5/5 ~

5cmtop

Sankarimme matkustavat tahoillaan junassa tavatakseen toisensa… (Akari, Takaki)

Vuonna 2007 meitä ilahdutettiin sitten Makoto Shinkain tunnin mittaisella kolmiosaisella leffalla jossa ohjaajasankarimme ensi kertaa poikkesi tutuilta poluiltaan ja heitti aiempien saavutustensa scifi-osuuden lopultakin liki kokonaan pois ja keskittyi täysin draaman kaareen jossa kuvauksen kohteena on se kuinka edes rakkauden voima ei estä sitä että ihmiset ajautuvat erilleen toisistaan kuin kirsikkapuun kukkien terälehdet tuulessa (…joka tapahtuu siis tunnetusti nopeudella 5 cm/s…). Vanhoissa tavoissaan hän pitäytyi sitten siinä että teki itse suuren osan kaikista leffaan liittyvistä töistä ollen jälleen leffan tuottaja, ohjaaja, kässäristi, jne.

5cm0

…ja lopulta itkuisan lämmin jälleennäkeminen lumen ja jään keskellä! (Takaki, Akari)

Sankarpoikamme Takaki Tōno tavataan ensi kertaa ala-asteella joskus 1990-luvulla ja näemme kuinka hän ja söpötypy Akari tulevat keskenään oikein hyvin toimeen mutta sitten iskee shokku: Akarin perhe muuttaa ja näin söpöpariskuntamme joutuukin jättämään kyyneleiset jäähyväiset. Mutta eipä hätiä mitiä, posti kulkee ja niinpä he ahkerasti kirjoittelevatkin kirjeitä toisilleen (…tämä tapahtui siis aikaan juuri ennen kännyköitä ja sähköpostia…) ja sitten sopivat oikein tapaamisenkin jonne Takaki lähtee laadittuaan ensin itselleen monimutkaisen junareitin. Kohtalo kuitenkin iskee ja yllättäen saapunut lumimyrsky alkaa viivästyttää junia (…äärimmäinen katastrofi tarkkuudestaan ylpeälle japanilaiselle rautatieväelle…) ja Takaki pääsee perille tunteja myöhässä mutta niin vain Akari on kärsivällisesti istunut odottamassa! OoOooOoooOOO!!! Ihanan lutuisasti he kissustelevat ja viettävät yön vajassa (…) mutta jokin ei kuitenkaan tapaamisessa onnistunut vaan kummatkin jäävät siihen mielentilaan että eivät loppujen lopuksi tulekaan koskaan päätymään yhteen.

5cm2

Erityisen dramaattinen tähtitaivas Tanegashiman saarella! (Kanae, Takaki)

Sitten siirrymme ajassa eteenpäin eteläiselle Tanegashiman saarelle jossa Takaki käy nyt jo lukiota ja häneen on palavasti mutta salaisesti rakastunut surffaajatypy Kanae. Kun hän sitten kerrankin onnistuu surffaamaan putkessa hän päättää ryhtyä kokouhakustelupuuhiin mutta nämä aikeet ilkeästi keskeyttää saaren laukaisualustalta ammuttu tutkimusraketti. Sen nousua ihaillessaan Kanae oivaltaa että Takaki on jotenkin erilainen poika joka katselee kauas tulevaisuuteen eikä varmastikaan olisi hänestä kiinnostunut joten näin hän sitten jättää rakkaudentunnustukset sikseen vaikka tietää että tunne palaa sisimmässään loppuikänsä.

Ja lopuksi lyhyessä loppupätkässä näemme kuinka nyt tokiolaistunut Takaki onkin jo sitten työelämässä koodaamassa, ja samaan aikaan toisaalla näemme kuinka Akari on menossa naimisiin. Takakia kuitenkin kaipuu edelleen kaivaa mielessä eikä vuosien suhde uuteen tyty-ydeen ole sekään ottanut tulta joten niinpä hän päättää irtisanoutua hommistaan elämäntuskan painaessa mieltä. Ja kuin kruunuksi kaiken päälle hän näkee tasoristeyksessä vilaukselta aivan Akarin näköisen typyn mutta ohiajava juna (…mikäs muukaan…) estää yhtään sen pidemmän katsekontaktin ja näin kohtalo ei salli tätäkään kohtaamista.

Surullisten rakkauskertomusten gurun maineensa mukaisesti Shinkai siis toi tässä valkokankaalle sankarinsa Takaki Tōnon kertakaikkiaan onnettoman rakkauselämän tarinan jossa näemme kuinka tässä maailmassa kaikki ei välttämättä aina päätykään onnen auvoon niinkuin shōjo-animessa. Suhde haalistuu kun fyysistä etäisyyttä on paljon kuten ykköstarinassa näimme, ja kakkostarina taasen kertoo sen että henkinen etäisyys on yhtä pahasta sekin – mutta kuten kolmostarina opettaa, rakkaudettomuus se vasta kurjaa onkin joten ganbaroida siis pitäisi silloin kun on sen aika koska myöhemmin on sitten jo liian myöhäistä. Ensimmäinen Akariin keskittyvä tarina oli näistä ehdottomasti se kaikista kaunein lumisateessa sakurapuun alla tapahtuvine kissusteluineen ja vajassa saman peiton alla kyhjötyksineen, ja kieltämättä mieleen tulee se ajatus että tämä oli se Shinkain varsinainen juttu tällä kertaa ja että loppupätkät heitettiin mukaan hieman vasemmalla kädellä piirrellen jotta leffalipun hinnalle tulisi vähän enemmän perustetta. Shinkain kässärissä on myös sellainenkin puute että suhteiden kariutumisen perustelut jäävät aika vajavaisiksi: Takaki siis vain tuntee että eivät kuulu yhteen Akarin kanssa, miten tässä nyt näin kävi kiihkeiden suudelmien jälkeen? tai kuinka se peruskoodariksi päätynyt Takaki nyt niin erikoinen on että Kanae ei tohdi edes kokuhakustella? ei se mikään alien kai nyt kuitenkaan ollut? Muuten sitten voi huomauttaa siitä että junabongarille leffan alkupätkä on hienoa aikaa, siinä näemme Takakin matkan aikana jos jonkinlaista japanilaista rautapyörää kamppailemassa lumimyrskyn keskellä.

5cm1

Junat lumisateessa – tämän leffan eniten ganbaroineet hahmot!

Eikä ketään tietenkään yllätä se että varsinkin ykkösosuuden junia ja asemia kuvaava taustataide on liki valokuvantarkkaa työtä jossa jokainen lattialevyn ruuvinkantakin on piirretty paikalleen, ja kakkospätkässä taasen meitä ihastuttaa briljantit tähtitaivaskuvaukset ja raketin pilviä valaiseva laukaisuanimaatio oli kohokohtia sekin. Sen sijaan hieman yllättäen meren aaltojen animointi ei ollutkaan niin korkeatasoista kuin olisi voinut odottaa, minkä lisäksi Shinkaille tyypillinen ongelma – piirteetön hahmodesign – näkyi taas selvästi, aina ei naamasta osannut päätellä edes sitä oliko se hahmo nyt tyttö vai poika. Säveltäjäkaveri Tenmon pimputteli ääninauhalla pianoa mutta musiikkipuolella pisteet vei kotiin ilman muuta kerrassaan komea ED-biisi, Masayoshi Yamazakin ”One more time, One more chance” jota taustanauhalta tapailtiin myös leffan ykköspätkän herkimmissä kohdissa. Seiyū-listan tunnetuin tähti lienee lukuisten live-action-leffaroolien mies Kenji Mizuhashi (Takaki).


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset