Voices of a Distant Star


~ Arvosana 3.5/5 ~

hnk1

Dramaattinen taivas, valokuvantarkkoja maisemia, junia – se on Shinkai se!

Eräs kuuluisimmista anime-OVIsta syntyi vuonna 2002 kun nuoripoika Makoto Shinkai paukutteli Mac-tietokonettaan yötä päivää 7 kk ja teki aivan itse kaiken alusta loppuun tähän puolen tunnin romanttiseen scifi-draamapätkään (…poislukien naisääninäyttelyn jonka hoiteli hänen tuolloinen tyttöystävänsä ja nykyinen vaimo Mika Shinohara…) – tosin menestyksen myötä koko äänipuoli sitten myöhemmin nauhoitettiin uudelleen ammattilaisvoimin. Ja jo tässä varhaisessa tuotannossaan Shinkain tavaramerkit näkyvät ja tuntuvat hyvin selvästi: valokuvantarkka taustataide häikäisee silmää siinäkun haikean melankolista tunnelmaa korostetaan sateisilla ja lumisilla kaupunkimaisemilla – vaikka pätkä noin muodollisesti kuvaakin sitä kuinka rakkaus kukoistaa galaktisen mecha-sodan keskellä.

hnk3

…ja mukana on tietenkin myös reipasta mechamätkintää…

Tapaamme siis söpösti rakastuneen koululaispariskuntamme Mikako x Noboru vuonna 2046 mutta tätä rakkauden auvoa ei kauan kestä kun kuulemme että söpötypy Mikako onkin valittu mechakuskiksi avaruuslaivastoon joka lähetetään kurittamaan ilkeitä alieneita joihin ihmiskunta jokin aika sitten törmäsi Marsissa. Kaikki on hyvin aina Plutoon asti mutta sitten laivasto warppaa ensi kertaa ja Mikakon tekstiviestin perillemeno kestääkin nyt jo yli vuoden ja vielä pahemmaksi asia muuttuu hän päätyy Siriukselle josta viestiä saakin sitten odotella jo yli 8 vuotta. Siellä käydään myös ankara taistelu alieneita vastaan ja voitto tulee vaikka tappioitakin kärsitään ja katsoja jätetään ilkeään cliffhangeriin kun näemme kuinka Mikakon mecha jää tappeluksen jälkeen avaruuteen ajelehtimaan…

hnk2

Tunteet jäähtyvät ja sää muuttuu sitämyöten harmaan lumisateiseksi

Vaikka tässä siis periaatteessa pitäisi ihailla lopputulosta teknisenä ihmeenä koska kaikki nähty on vain yhden miehen soolokoodailun tulosta niin hienoin saavutus onkin kuin vaivihkaa itse asiassa OVAn katkeransuloinen tunnelma joka jopa osataan perustella scifi-juonen avulla kerrankin oikeaoppisesti: Mikako kärsii yksinäisyydesta valovuosien päässä rakastettunsa menetettyään siinämissä Noboru kamppailee tunteidensa jäähtymisen kanssa (…jota Shinkai kuvaa hyytävän kylmän sateen ja lumihiutaleiden avulla…) odottaessaan viestien saapumista typyltään liki vuosikymmenen. Tämä tunteiden pakahduttava paatos välittyy katsojalle sen verran voimakkaana etteivät edes lukuisat mechamätöstelykohtauksetkaan heikennä kokonaisuutta kuin vain vähäisen.

Ja ette myöskään voi välttyä hirvittävältä nostalgiavyöryltä kun näette kuinka päähahmot tekstailevat ahkerasti Nokian kännyköillä – siitä onkin aikaa kun tämä oli sitä kuumottavinta uusinta teknologiaa! Shinkain mukaan idea tähän varsin keskeiseen tekstailujuonenpätkään tuli siitä kun hän itse harrasti samaa tyttöystävänsä kanssa…

hnk4

Muistatteko koska viimeksi on tullut tekstailtua Nokian kapulalla?

Tekniikkapuolella Shinkai siis käyttää tunnettua vahvuuttaan eli silmääsärkevän kaunista taustataidetta (…joka lienee valokuvista filtteröityä tavaraa…) ja nimenomaan kun kierrellään kaupunkimaisemissa näemme suorastaan loisteliasta jälkeä. Sen sijaan kun mennään avaruuteen taso putoaa kertaheitolla keskimääräiseksi mikähän johtunee yksinkertaisesti siitä että Shinkailla ei luonnollisestikaan ollut käytettävissä noilta seuduilta valokuvamateriaalia. Animaatiopuolella suoritus oli mallia perus samoin kuin avaruustappelus-CGI-osastokin, ja Shinkain käyttämä hahmodesign oli varsin karkeatekoisen yksinkertainen. Myöhempien aikojen ammattilais-ääniraidalla meuhkasi sitten Shinkain hyvä kaveri säveltäjä Tenmon jonka jälki on hillityn kiitettävää, sen sijaan seiyū-suorituksissa hieman häiritsi se kuinka Chihiro Suzuki (Noboru) veti koko homman tällaisella tasapaksulla elämään kyllästyneen hikikomorin äänellä.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset