hakujaden

Tōei lepytteli kiinalaisia leffallaan Hakujaden jo vuonna 1958

Perinteisestihän Kiina on ollut animeharrastajille tuttu lähinnä paikkana jonne animestudiot ulkoistavat sankoin joukoin kaikki tylsät rutiini-dōga-piirtelyhommat mutta nyt on viime aikoina alkanut näkyä sellainen kumma ilmiö että kiinalaiset ovat ilmeisesti alkaneet myös katsoa animea. Tuttu tarina kaikille lienee jo se että leffa Stand By Me Doraemon (arvostelu täällä) teki enemmän tiliä Kiinassa kuin kotimaassaan mutta todellinen herätys kaikille oli varmasti uutinen (täällä) jossa animeteollisuus ilmoittaa vuoden 2015 suurimmaksi menestyksen syyksi kiinalaisten striimauslisenssien myynnin.

Eikä tämä lisenssitulojen merkitys ole vähäinen: pelkkää kasvua edellisvuoteen on nimittäin niin paljon että se vastaa kaksinkertaisesti koko animelevymyynnin määrää, ja merkitys korostuu vain entistä enemmän kun kerron että ilman tätä kasvua animeteollisuuden tulot olisivat pudonneet – eli kotimaassaan animeteollisuudella menee siis yllättävänkin heikosti.

Meille animeharrastajille tämä ilmiö näkyy aivan konkreettisesti sitten siinä että tietokoneen ruudulle on viime aikoina ilmestynyt kummasti lisää kiinalaisiin alkuperäteoksiin perustuvia sarjoja. Touhulla on kunniakkaat perinteet (aloituskuvan kiinalaiseen kansantarinaan perustuva Hakujaden oli myös maailman ensimmäinen teatteri-värianime) ja näitä jatketaan sitten hieman vaatimattomamman tyylisesti nykypäivän yritysten voimin kärjessä kiinalaisen Haoliners-yhtiön japanilainen tytär Emon Animation Company. Tämän vuoden aikana he ovat tuottaneet jo koko joukon sarjoja joiden pohjana on kiinalais-netti-manhua (Reikenzan: Hoshikuzu-tachi no Utage ja Hitori no Shita the outcast sekä syyskauden sarjat Bloodivores ja Cheating Craft) joille kaikille yhteistä on erinomaisen heikko suosio Japanissa mutta se ei tekijöitä suuremmin haittaa koskapa menestystä tavoitellaankin Kiinassa missä kansa tuntee näiden tekijät paremmin.

Koska siis kiinalaista rahaa näyttää virtaavan suuria määriä on aika lailla helppo arvata että tämä suuntaus jatkuu varsinkin kun kuten edellä huomasitte omilta otakuilta kerättävät jenikasat ovat pienenemässä. Ikävää näin länsimaalaisittain on tietenkin se että tuo kiinalaisten maku on melkoisen ankeaa mättöä korostavaa puuduketta minkä lisäksi ilmassa leijuu tuhti menneiden aikojen henki koskapa näissä kiinalaistarinoissa on vahvasti kopioitu vuosikymmenten takaisia japanilaisia anime/mangateemoja.

Mielenkiintoista on spekuloida myös sillä milloin tämä touhu siirtyy kokonaan kiinalaisten käsiin: nythän kiinalainen Haoliners siis käyttää japanilaista Emon-yhtiötä tuottamaan sarjoja japanilaisten animestudioiden kautta mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys kun kiinalaiset oppivat kaikki animetuotannon metkut minkä jälkeen voidaan Emon jättää kuvioista lopulta kokonaan pois. Japanilaisittain nyt on tietenkin mukavaa kun animaattoreille löytyy töitä sekä sitten kautta rantaen etuna on myös se että kiinalaisperäiset tuotokset eivät luultavasti kovin helposti joudu paikallisen sensuurin uhriksi (ks esim juttu täältä).


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset