konosuba

Kono Subarashii Sekai ni Shukufuku o! – animen pelastaja tänä vuonna!

Tämän vuoden animelevymyynnin lukuja on tullut seurattua kasvavan kauhun vallassa (koko lista täällä) koska hittirajan (=10’000 levyn keskimääräinen myynti) ylittäjiä on kertynyt niukasti ja nyt kun vuosi alkaa kääntyä loppupuolelleen voidaan jo puhua suoranaisesta katastrofista. Varmoja kymppitonnin ylittäjiä kun on vain kaksi sarjaa: Kono Subarashii Sekai ni Shukufuku o! ja Koyomimonogatari (kaksi muuta vielä rajan paremmalla puolella olevaa sarjaa tippuvat sieltä pois) minkä päälle kuluvalta kesäkaudelta voidaan ennakkotilausten perusteella laskea ainoastaan yksi varma hittisarja: Love Live! Sunshine!!. Viime vuonna kolmen ensimmäisen kauden saldo oli 11 hittiä joten vähennystä on tapahtunut todella paljon kun vielä otetaan huomioon se että tänä vuonna kaiken kaikkiaan uusia animesarjoja tehdään enemmän kuin koskaan.

Mitä sitten on tekeillä? Ylipäätäänhän anime-levymyynti on kyllä ollut laskussa jo pidemmän aikaa (juttu täällä) mutta nyt nähty hittisarjojen harventuminen on tähänkin nähden jotain varsin poikkeuksellista. Osatotuus lienee ainakin siinä että uusien animesarjojen nopeasti kasvanut määrä (vuoteen 2010 verrattuna tänä vuonna niitä tehdään liki kaksinkertainen määrä) on jo liikaa levyjä ostavalle piinkovalle otaku-joukolle jonka lukumäärä ei ole vuosien varrella kasvanut (todennäköisesti päinvastoin pienentynyt) jotamyöten jenejä per sarja on paljon vähemmän käytettävissä. Toinen kehityskulku on striimauspalveluiden suosion kasvu mikä sinällään ei välttämättä ole mukavaa sekään koska siinä kun animesarjan levyt myydään hintaan €400 niin vastaavat tulot striimistä lienevät sata kertaa pienemmät.

Hittisarjojen lukumäärän kriittisyys näkyy siinä että animeteollisuus on kuin mikä tahansa viihdeteollisuus: suurin osa kaikesta tuottaa tappiota tai vain hyvin pieniä voittoja, ja kaikki rahoitetaan sitten sillä että joistakin sarjoista saadaan suuret voitot. Jos näitä tuloja ei ole niin kaiken animen tuottaminen kärsii pahasti – tai sitten käy niin että animea yhä enenevässä määrin käytetään vain jonkin muun asian mainostamiseen. Mutta kuka haluaa katsoa animea jonka ainoa ”juoni” on siinä että katsojalle tyrkytetään esim jotain musiikkilevyä ostettavaksi (Macross Δ)?

Mitä tästä sitten seuraa onkin mielenkiintoista nähdä. Kaksi tietä näyttää olevan tarjolla: jatketaan kohden uutta animekuplan puhkeamista joka edellisen kerran tapahtui 2007 ja jonka johdosta uusia sarjoja tehtäisiin paljon aiempaa vähemmän; tai sitten animeteollisuus pelastautuu ulkomaisten striimipalveluiden rahoituksen avulla mistä pienenä viitteenä on nähty se kuinka Netflix on alkanut lisäillä ”originaali”-animesarjoja tarjontaansa, tai kuinka Crunchyroll ja Funimation ovat ilmoittaneet halukkuudestaan osallistua animesarjojen tuotantokomiteoihin. Meidän animefanien kannalta nämä kaksi kehityskulkua ovat myös varsin suuresti toisistaan poikkeavia: ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi animen näivettymistä ja keskittymistä entistä enemmän japanilaisten niche-alakulttuurien (=chūnibyō-otakut, fujoshit) tympeäksi viihteeksi, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa pääsisimme nauttimaan animesta jota tehdään monipuoliseen kansainväliseen makuun sopivaksi hieman tarunhohtoisten Kultaisten Vuosien 2005-06 tavoin.

Elämme siis jännittäviä aikoja!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset