Planetarian: The Reverie of a Little Planet


~ Arvosana 4.5/5 ~
~ Vuoden 2016 Paras Animesarja (ks lisää täällä) ~

plane1

Yumemi on vain niin iloinen kun planetaarioon saapuu 2’497’290. asiakas!

Viiden lyhyehkön OVAn (yhteiskatseluajaltaan n puolitoista tuntia) voimin animoitiin tämä legendaarisen Key-firman (Kanon, Air ja Clannad) neljäs visual novel eikä nakige-fanien tarvinnut pettyä: firman suuresti ihailtu kyky saada katsomo vollottamaan silmänsä päistään siirtyi animen maailmaan kerrassaan loistavasti ja vaikka nyt matkasimme söpön androiditypy Yumemin ja roskisdyykkari Kuzuyan mukana kauas tulevaisuuteen postapokalyptiseen scifi-maailmaan niin se ei tunnelmaa ollenkaan haitannut. Kipaiskaapa siis lähimarkettiin nenäliinaostoksille koska niitä nimittäin tarvitaan kun alatte seuraamaan tätä erityisen voimakkaasti tunteisiin vetoavaa anime-helmeä.

plane5

Kuzuya saapuu rauniokaupunkiin tappajarobottien ahdistelemana.

Ensi alkuun näemme kuinka planetaarion esityksistä vastaava androiditypy Yumemi jäi joskus kauan sitten yksin työpaikalleen kun hänen ihmiskollegansa lähtivät jonnekin eivätkä koskaan palanneet lupauksistaan huolimatta. Sitten raunio-kaupunkiin astelee kaikenlaista myytäväksi kelpaavaa rojua keräilevä kyyninen äijä Kuzuya joka eksyy planetaarioon ja joutuu hetimiten Yumemin myyntipuheen kohteeksi ja jää seuraamaan luvattua tähtitaivaan esittelyä – mutta projektori Jena-san onkin rikki! Hieman itsensäkin yllättäen Kuzuya jää korjaamaan projektoria ja kun se lopulta toimii kertoo Yumemi esityksen aikana tarinoita ajoilta jolloin ihmiskunnalla meni vähän paremmin – ja hyvin kertookin koska häntä ei haittaa edes se että Jena-san jälleen hajoaa, tällä kertaa lopullisesti. Kuzuyan tehdessä lähtöä Yumemi yllättäen päättää tulla mukaan saattamaan asiakasta autolleen kun ulkona saattaa olla hieman vaarallista ja näin matkaan lähdetäänkin vaikka Yumemi ei ehkä ole hommaan parhaiten sopiva: hän kun kaatuilee usein ja joutuu lisäksi pitämään taukoja moottoreitaan jäähdyttääkseen.

plane2

Yumemi ei ole varsinaisesti suunniteltu ulkokäyttöön… (Yumemi, Kuzuya)

Siinä reissun päällä saamme kuulla Yumemin toivovan vain voivansa palvella ihmisiä ja että jos hän joskus joutuu taivaaseen niin hän toivoo että jumala ei erottelisi robotteja ja ihmisiä eri paikkoihin jotta hän voisi jatkaa töitään myös siellä. Kuzuya haluaisi viedä Yumemin pois kaupungista koska siellä ei ole enää sähkövirtaa pitämään hänet toimintakunnossa ja niinpä hän päättää tuhota tappelumechan saadakseen siitä Yumemin tarvitseman voimanlähteen. Homma menee reippaasti pieleen, mecha täräyttää Kuzuyan jalan poikki ja pelastamaan tullut Yumemi saa myöskin pahan osuman – niin pahan että hänen varavoimansa riittää enää 10 minuutin toiminta-aikaan. Kuzuya pitää hänelle seuraa viimeisinä hetkinä ja kuulemme kuinka Yumemi ihmettelee kuinka se ei ollutkaan niin että hän oli rikkinäinen vaan että nyt hän huomasi että koko maailmahan on rikki, ja että hän varmaan nyt itkisi mutta ei siihen kykene kun on halpamalli johon tätä ominaisuutta ei ole asennettu. Mutta onneksi hänellä on paljon hyviä muistoja ja viime toiveenaan haluaa että Kuzuya ottaisi hänen muistikorttinsa mukaansa jos vaikka hänelle löytyisi jostain vielä uusi keho. Näin Kuzuya tekeekin Yumemin sammuttua vaikka hyvin tietää että tässä maailmassa ei enää ole jäljellä kykyjä valmistaa robottikehoja – ja kauniiksi lopuksi näemme kuinka Yumemin kohtalosta järkyttynyt Kuzuya heittää aseensakin pois ja katoaa ontuen sumun sekaan.

plane3

Ja Yumemin kyyneleetkin ovat vain sadetta, halpamalli kun on.

Vaikka jo alkumetreiltä tässä pystyi aika hyvin ennustamaan mihin suuntaan tarina kulkee niin siltikin Yumemin kuolema viimeisessä episodissa iskee mahanpohjaan täydellä teholla ja katsomossa vollotetaan niinjotta vastaavankaltaista ei sitten sarjan Clannad ~After Story~ kliimaksien jälkeen ole animemaailmassa koettu. Korkean hatunnoston ansaitsee siis pääskenaristi Yūichi Suzumoto joka onnistui kääntämään perusteiltaan varsin yksinkertaisen scifi-tarinan liikuttavaksi mestariteokseksi ja varsinkin Yumemin kuolinpuheessa vedeltiin sydämennurkkaa syrjälleen joka kulmalta – erityiset tehothan tässä haetaan sitä kautta että Yumemi on vain niin naiivin optimistinen ja hyvään uskova että se tekee varsin pahaa kun hänen kaunis maailmankuvansa murenee samalla kun hän kuolee. Huomaatkaa kuinka edes läpeensä kyyninen Kuzuya ei tätä kestä vaan alkaa kertoa Yumemille valheita muurin takana olevasta ihanasta taivaasta jonne hän juuri oli typyä viemässä jotta Yumemin poislähtöön ei liittyisi vielä ylimääräistä tuskaa. Pistäkääpä tästä pyörimään vanha virsi ”Itsukushimi Fukaki” niin pääsette tunnelmaan…

Mutta eivät kiitokset tähän jää vaan sitten vielä pitää ottaa esille tarinan romanttinen osuus joka lähes animessa ainutlaatuisella tavalla on osattu kirjoittaa niin että se kehittyy täysin eleiden ja tekojen kautta. Aivan alussahan Kuzuya suorastaan inhoaa Yumemia tämän loputtoman lörpöttelyn takia mutta seuratkaa kuinka hänen mielensä muuttuu sarjan aikana: ensin hän täysin tarpeettomasti suostuu korjailemaan Yumemin projektoria kun raukkaparka typy on niin surullinen kun vain haluaisi pitää esityksiä yleisölleen, ja lopulta hän on ottamassa Yumemin mukaansa kaupungista lähtiessään jotta he voisivat yhdessä kertoa tähtitarinoita maailmaa kiertäessään. Yumemi puolestaan keksii kuinka hänen pitää lähteä saattamaan Kuzuyaa autolleen vaikka hän ei ole mitenkään rakennettu pitkiä kävelymatkoja varten, ja lopun kohokohdassahan hän sitten uhraa henkensäkin Kuzuyan puolesta. Missään vaiheessa pariskuntamme ei sen enempää kokuhakustele kuin kissustelekaan mikä ei ollenkaan vähennä heidän ääneen lausumattomien tunteidensa voimaa – ja me katsomossa huomaamme tämän kaiken kyllä. Hienoa tarinankerrontaa!

Muutoin sarjassa on sitten postapokalyptiselle viihteelle tyypillinen antisota-sanoma, älkäätten pistäkö planeettaa päreiksi niinjotta ihmiset ja robotit joutuvat tällä tavoin kärsimään. Tämä ei kuitenkaan nyt ole se tarinan pääasia vaan jää katsojalle aika lailla epämääräiseksi mitä itse asiassa on tapahtunut ja miksi joka paikka on raunioina mutta äkäisiä sotarobotteja silti pyörii siellä sun täällä. Muutaman takauman voimin taustoja kyllä yritettiin esitellä mutta nämäkin olisi voinut jättää pois, ei ihmiskunnan historia tässä ollut nyt se ollenkaan katsojaa eniten kiinnostava asia.

Naokatsu Tsuda oli homman ohjaaja ja hän oli mukana myös kässärin teossa ja näiltä ansioilta ojennankin hänelle tästä saavutuksesta kunniamerkin kultaisin lehvin. Muutoin studio David Production hoiti tekniikkapuolen ehkä hieman keskimääräistä paremmalla laadulla mutta varsinaisestihan tämä nyt ei mikään toiminta-anime ollut joten mitään merkittäviä sakuga-hetkiä ei ollut tarkoituskaan tarjoilla. Jun Maeda ei siis ollut tämän teoksen teossa mukana ollenkaan joten musiikkipuolesta vastasi tällä kertaa Magome Togoshi ja hyvin vastasikin, tässä maistiaisiksi jo kuuluisuuteen noussut biisi ”Gentle Jena”. Alkuperäiset visual novel -seiyūt jatkoivat rooleissaan (Daisuke Ono: Kuzuya, ja Keiko Suzuki: Yumemi) ja varsinkin Suzuki hoitaa vaativan roolinsa täysin suvereenisti kotiin, kuunelkaapa vaikkapa sitä kuinka Yumemin puhetulva ykkösepisodissa alkaa jo hieman ärsyttämään mutta kun hän viimeisessä episodissa puhuu kutakuinkin yhtä paljon mutta pehmeämmällä äänellä niin roikutte korva kaiuttimessa jokaista tavua kiihkeästi odottaen! Sekin pitää muistaa mainita että hän on Keyn käyttämä vakioääni ja vaikkapa sarjassa Rewrite hän esittää toista aivan ihanaista typyä Shizurua.

Näin sitten varsinainen KineticNovel on nyt sovitettu mutta jatkoa on luvassa planetarian: Hoshi no Hito -leffan muodossa. Tämä toimii tarinan epilogina ja kuuleman mukaan meininki on vähintäänkin yhtä itkua tiristävää kuin varsinaisessa sarjassa joten tilatkaapa niitä nenäliinoja netistä sellainen säästöpakkaus…

planelast


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset