~ Arvosana 3.5/5 ~

id1

Talla pohjassa driftausta kaidetta nuollen… tätä on kuulkaa odotettu!

Legendaarisista legendoista legendaarisin urheilusarja on tässä saanut kertauksen vuoksi uudellensovituksen siitä kaikista rakastetuimmasta vuoden 1998 ykköskaudesta Initial D First Stage (puolestaan Initial D Final Stage on arvosteltu täällä). Mutta kun tämä 26-episodinen sarja nyt survotaan kolmeen tunnin mittaiseen leffaan niin arvaatte tietenkin että aika paljon on sisältöä jouduttu karsimaan ja monia suosikkikohtauksia jää tätämyöten väliin. Tärkein on kuitenkin jäljellä kun kumi ulvoo ja moottori pauhaa kun pandaväreihin maalattu Toyota AE86 (=Hachi-Roku) driftaa Akina-vuoren (oikeassa elämässä Harunasan) rinteillä kun sankarimme Takumi kuskaa tofua isänsä liikkeestä asiakkaille… joten ei muuta kun hypätään kyytiin!

id0

Tässä sama auton sisältä tarkasteltuna…

Ykkösleffassa (Legend 1 -Kakusei-) aloitetaan sillä kun Takumin tapaa vuoristoteillä driftaajaässä Keisuke joka vakuuttuu Toyotan otteista sen verran että käy myöhemmin heittämässä kisahaasteen bensa-asemalla paikalliselle kisatiimille. Sitten nähdään koulu-slice-of-life-elämää kun söpötypy Mogi on selvästi kiinnostunut Takumista jopa niin että haluaisi käydä vähän biitsillä pitämässä hauskaa. Paikalliset kuskit stressaavat tulevaa kisaa kovan vastustajan kanssa varsinkin kun siitä mystisestä Hachi-Roku-kuskista kukaan ei tiedä mitään kunnes keksitään että Takumin isäpappa Bunta oli aikanaan kova driftaaja ja hänellähän on itse asiassa juuri tuo autokin! Häntä värvätään kisaan mukaan puolustamaan paikallisten kunniaa mutta hän uunottaakin sijaisekseen Takumin joka joutuu kisakuskiksi biitsireissun vastapalvelukseksi. Takumin saapuminen kisapaikalle aiheuttaa porukoissa melkoista hämmennystä mutta vielä enemmän ihmetystä synnyttää se kun kisaan kerran lähdetään niin peittoaa Takumi ovelalla ojanpohjakoukauksellaan paljon kokeneemman Keisuken joka vieläpä ajaa ylivoimaisen vahvaa Mazda-turboa! Takumi ei ollut aivan varma oliko kisaaminen hauskaa mutta Mogin kanssa biitsillä sen sijaan oli oikein mukavaa!

Kakkosleffa (Legend 2 -Tōsō-) lähtee liikkeelle sitten siitä kun kitkakuski Takeshi haluaa haastaa Takumin, hän kun on sitä mieltä että driftaus on vain näyttävää pelleilyä ja että hänen ajotyylinsä on se kaikista nopein (tämä on siis viittaus siihen ikiaikaiseen autourheilukiistaan siitä että kumpi on nopeampaa, driftaaminen vai ajaminen niin että pyörä ei luista – no me Initial D -fanit tietenkin tiedämme oikean vastauksen tähän!). Takumin kaveri Itsuki hyväksyy haasteen Takumin puolesta mutta Takumia ei asia oikeastaan kiinnostaisi kunnes bensa-aseman bossi saa hänen päänsä lopulta kääntymään. Kisaan sitten lähdetään ja aluksi hieman altavastaajana ollut Takumi pääsee kunnolla vauhtiin radan lopun shikaaneissa ja kun Takeshin auton etupyörien kuluminen johtaa hänen pyörähtämiseensä voittaa Takumi lopulta helposti. Sitten ilkeä kuski Shingo haastaa Takumin vielä kädet-sidottuna-ohjauspyörään-kisaan jossa hommassa hän on oikea haka mutta nytkin Takumi sopeutuu joustavasti uuteen ajotapaan ja on itse asiassa vain entistä nopeampi kun ohjaa autoa vain kaasulla – mikä sekoittaa Shingon konseptit pahoin ja hänen yrityksensä ajaa Takumin kanssa tasatuloksen takaava kolari johtaa vain hänen itsensä ulosajoon ja niin mestarismiehemme korjaa vyölleen jälleen uuden päänahan.

Kolmosleffa (Legend 3 -Mugen-) aloitetaan kevyesti kun Takumi ajaa näytöstyyliin Itsukin vahingossa ostamaa AE85-Toyotaa jotain natiaisia vastaan, käydään Mogin kanssa deitillä ja sitten vielä Takumi näyttää Iketani-senpaille kuinka hänen Nissaninsa kulkee kun ratissa on tekijämies… ja sitten VIELÄ deittaillaan ja kissustellaan Mogin kanssa uudemman kerran. Mutta lopulta päästään leffan varsinaiseen pihviin kun Takumia vastaaan kisaamaan asettuu Keisuken veli se-paras-kuski Ryōsuke joka vain haluaa olla tōge-kisa-äijien ykkönen. Takumi on nyt jopa jo hieman innoissaan kisasta mutta Ryōsuke painaa päälle ja onnistuu käyttämään hyödyksi Takumin virheen ja kaasuttaa ohi! Mutta ei hätiä mitiä, Takumi ei luovuta ja viimeisen kurvan parempi ajolinja tuo hänelle lopulta voiton itse ässäkuskistakin! Ja kauniiksi lopuksi näemme kuinka Ryōsuke värvää Takumin mukaan uuteen talliinsa nimeltään Project D jonka tarkoituksena on olla koko Japanin paras amatöörikaaharien porukka.

id2

Mogi on hotti mutta ehkä tämä olisi ollut kuitenkin toisen sarjan aihe! (Mogi, Takumi)

Ehdottomasti paras osa tätä franchisea on aina ollut tuo kilvanajo ja niiden avulla ne nämäkin leffat kyllä pisteet keräsivät – kiihkeä tunnelma ja pauhaava ääniraita nostivat katsojan verenpaineen vaaralukemiin aivan samalla lailla niin kuin silloin joskus ennen kun Hachi-Roku ensi kertaa pärähti ruutuun. Samaan hengenvetoon on kuitenkin sitten lausuttava leffasarjan suurin puute: nyt kun kerrankin olisi ollut mahdollista karsia kaikki turha ja keskittyä vain tähän parhaaseen osaan niin miksi ihmeessä tehtiinkin päinvastoin ja 10-minuuttisen kilvanajon lisäksi yhdessä leffassa mukana oli sen päälle 50 minuuttia Mogin kanssa deittailua (…vähän liioitellen…)? Aikanaan se kliimaksiin kohoava intensiteetti saavutettiin juuri sillä että kutakin kisaa ajettiin silmät ruutuun liimautuneena seitsemän episodia putkeen (…jälleen vähän tuli liioiteltua…) joten ei kymmenessä minuutissa ennätä vasta kuin vähän kämmennahka hiota. Hieman jäi sellainen kuva että tekijöiden tarkoituksena olisi ollut nyt Takumin hahmonrakennukseen keskittyminen, kaverihan ei ensi alkuun pitänyt kuskintaitojaan mitenkään kummallisina eikä kilpa-ajokaan kiinnostanut mutta mieli muuttui sitten matkan varrella – ja samoin paljon ruutuaikaa uhrattiin Mogin kanssa riiustelulle. Mutta Takumin hahmohan kiinnostaa meitä vain kimiräikkösmäisen ilmeettömyytensä ansiosta – ja tietenkin sen adrenaliinisuihkun ansiosta joka syntyy kun kaveri survaisee kuolemaa halveksuen pedaalin pohjaan vuoristotien kurvassa. Mielestäni siis aika lailla väärät painotukset oli nyt valittu mutta kyllä ne vähäisetkin kaahausminuutit pelastivat kokonaisuuden kuitenkin kohtuu korkealle.

Tekijätiimin pääbossina riehunut Masamitsu Hidaka on enimmät kaluunansa kerännyt Pokémon-sarjahommilla eikä muutenkaan tiimissä tuntunut olevan urheilusarjaosaamista joka ehkä sitten on syynä siihen että fokus oli siellä missä se oli. Kiihkeiten näissä leffoissa tietenkin odotettiin uutuudenkiiltelevää animaatiota josta vastasivat studio Liden Films ja Sanzigen (3DCGI) ja kyllähän jälki lievästi parempaa oli kuin silloin liki 20 vuotta sitten mutta ei edelleenkään mitään huippulaatua meille esitelty, oltiin itse asiassa aika lailla samoissa lukemissa kun kevään 2014 sarjassa Initial D Final Stage. Samoin autokisa-CGI oli tietenkin luistavampaa mutta kyllä sinnekin vielä parannettavaa jäi varsinkin niinä hetkinä kun siirryttiin kisaradalta siviilitunnelmiin. Kuuluisa Eurobeat-musiikkiraitakin oltiin nyt vaihdettu liki kokonaan japanilaissyntyiseksi mikä hieman sekin vei tehoja matalemmalle. Sen sijaan perinpohjainen muutos seiyū-kaartissa onnistui varsin kelvollisesti ja ainoa korvaariipivä suoritus oli mielestäni Hiroaki Hirata (isäpappa Bunta) joka ei ollenkaan ärissyt siihenmalliin kun tältä hahmolta olisin odottanut.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset