RS Project


~ Arvosana 2/5 ~

rs1

Mechoja ja koululapsia – tämä on omaperäinen yhdistelmä tämä!

Tässäpä sitten puolituntinen sitä itseään eli mechamätkettä missä tarinan taustana on kässärikilpailu nimeltään ”Bokutachi no Mitai Mecha Anime o Tsukurou Seisaku Iinkai” jossa siis etsittiin mecha-animea joka eniten miellyttäisi tuotantokomiteaa – eli tämän pitäisi olla nyt sellaista jälkeä jota massimiehet hipeltelevät innoissaan kun arvelevat tekevänsä paljon rahaa… Siirrymme vuoteen 2034 kun raunioituneessa maailmassa ihmiskunta tappelee joidenkin inhottavien mechamörköjen kanssa mutta onneksemme meillä on mechakuskikykyisiä pikkulapsia puolustamassa meitä!

Ensi alkuun näemme söpötypy Yuzurun mechamätkimässä ilman kakkoskuskiaan Rin-poikaa, ja siten näemme kuinka Yuzuru liittyi aikanaan mechamätkintäjoukkoihin verenhimoisena ja komentoja tottelemattomana badass-typynä kunnes sitten huomasi että kun Rin antaa ohjeita niin kaikki menee paremmin. Nyt on kuitenkin käymässä niin että Yuzurun muisti on katoamassa – tämä on kaikkien mecha-kuskien tunnettu ongelma – ja kun asiasta huolestunut Rin hakkeroi tietokoneita niin paljastuukin että aikanaan hän olikin se ässäkuski ja Yuzuru onkin hänen siskonsa joka hyppäsi mechan puikkoihin kun Rin menetti muistinsa. Ja näin Rin nyt liihottelee sitten Yuzurun avuksi, hänen kova ponnistelunsa aukaisee mechan salatut muistipiirit ja hän poweruppustaa tasolle jolla pahismechat lyödään helposti. Yuzuru kuolee ja tiedemiehet ovat tyytyväisiä koska he olivat laskeneet että mechakuskin ajaminen tiukkaan paikkaan johtaa projektin etenemisen seuraavalle tasolle.

rs2

Voitte jo sielujenne silmillä kuulla kuinka kohta kolisee kovaäänisesti…

Noniin. Hieman tässä nyt mielestäni kävi niin että koko homma oli aika lailla mecha-kliseen poimimista toisensa jälkeen, oli mechapilottikykyisiä pikkulapsia, salaperäisiä kykyjä sisältäviä mechoja, ja angstista kohtaloa tihkuva pääpoju. Onko tämä sitten tarina joka myy kaikista eniten, mene ja tiedä – ehkä ne muut kässärit olivat vain sitten vieläkin huonompia koska ei tämä kyhäelmä nyt kyllä mitenkään suorastaan vie jalkoja alta kiinnostavuudellaan. Jos nyt sitten jotain positiivista pitää sanoa niin tässä debytoinut ohjaaja Osamu Kamei sai homman kuitenkin pidettyä hyppysissään niin että tylsistyttäviä joutohetkiä ei paljon tullut, ja että mecha-CGI oli kelvollista joskaan ei loistokasta, ja että oli mukava kuunnella taas hieman Sumire Uesakaa (Yuzuru), Girls und Panzer -sarjan ihanaista Nonnaa.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset