Pretty Guardian Sailor Moon Crystal: Season III


~ Arvosana 2.5/5 ~

supersailormoon

Hän on vihdoinkin täällä! Super Sailor Moon!

Tässä on sitten kakkoskausi legendaarisen taikatypysarjan uusintakierrokselta (ykköskausi arvosteltu täällä, ja episodianalyysit löytyvät tällä haulla) ja sovituksen kohteena on nyt alkuperämangan kolmas Mugen-juonikaari (mistä johtuen näette tätä kutsuttavan myös sarjan kolmanneksi kaudeksi). Nyt on edetty saagassa sitten siihen vaiheeseen kun ulkosoturikunta saa suuresti fanitettua täydennystä kun Sailor Uranus, Neptune ja Saturn astelevat ruutuun, ja perinteistäkin perinteikkäämpää taikatypymätkettä maustetaan reippaalla yuri-lisukkeella kun Sailor Uranus on tunnetusti oikea naistennielijätypy… Tietokilpailuknoppina mainitaan vielä sekin että urbaanilegendan mukaan kaikkien tuntema sana ”moe” on alunperin tullut Hotaru Tomoen (=Sailor Saturn) nimestä.

sailorsaturn

Sailor Saturn ei tällä kertaa olekaan mikään pehmoilija!

Tutustumme ensin sekä vanhaan taikatypykaartiin että uusiin tulokkaisiin kun ruutuun astuvat Kimi Räikkösen hengenheimolainen Haruka Tenō (=Sailor Uranus) ja viulistitypy Michiru Kaiō (=Sailor Neptune) – ja tietenkin jotain uusia pahiksiakin ilmaantuu häiritsemään Tokion rauhaa ja heti ensi metreiltä joudutaan myös mättötoimiin. ChibiUsa puolestaan tutustuu söpöön mutta sairaalloiseen Hotaru Tomoe -typyyn samalla kun muut seilorit ihmettelevät ketähän ne Haruka ja Michiru oikein ovat… ja niinpä se paljastuukin että he ovat kuin ovatkin uusia seilorisotilaita! mutta entäpä ovatko he ystäviä vai vihollisia? Tämä jää vielä kaihertamaan mieltä! Hotaru epäilee että pahisten takana on hänen isäpappansa apuritypyineen minkä jälkeen tapaamme vielä söpön laboratorioapulaisen nimeltään Setsuna Meiō – suloinen Sailor Plutohan se siinä, jippii, jippii! Hän sitten hoiteleekin seuraavan kasvi-pahiksen ketoon minkä jälkeen ulkoseilorit tapaavat Usagin Princess Serenity -roolissaan ja kertovat että meneillään oleva mätke on asia jonka he hoitavat ja muiden seiloreiden ei pidä puuttua siihen mitenkään. Sitten paljastuu että Hotaru onkin kyborgi ja pahikset rynnistävät päälle sellaisella rytkeellä niinjotta Sailor Moon poweruppustaa kovasti jo odotetulle Super Sailor Moon -tasolle ja pieksää ilkiöt minkä jälkeen kaikki seilorit ovatkin kavereita. Rauha ei kuitenkaan kestä pitkään koska Sailor Uranus haluaa tappaa Hotarun koska jos hänestä tulee Sailor Saturn niin maailmankaikkeus tuhoutuu hänen käyttäessä voimiaan. Usagi ei ole tietenkään samaa mieltä mutta asiaa mutkistaa se että Hotaru vaihteenvuoksi loikkaa pahisten puolelle Mistress 9 -muodossaan ja kauheuksien kauheus! tappaa ChibiUsan! Seuraa lisää mätkettä jonka aikana Hotarun henki pelastaa ChibiUsan mutta hän itse kuolee, ja lopuksi Sailor Saturn käyttää sitten kaikentuhoavaa asettaan ja näin pahikset on lyöty. Tämän jälkeen Neo-Queen Serenity jälleenrakentaa tuhotun maapallon, Hotaru uudelleensyntyy pikkulapsena jonka ulkosoturit adoptoivat ja muut seilorit ovat taas koulutypyjä niinkuin ennenkin. Ja lopuksi näemme auringonpimennyksen ja kuulemme oudon tiu’un helinää…

crystal2

Ulkoseilorit adoptoivat söpön Hotaru-pikkuvauvan!

Erittäin mätökäspainotteinen repäisyhän se tämä sitten oli mikä ikävästi pitää merkille laittaa ja tämä johtaa samoihin ongelmiin kuin ykköskaudellakin kun vertailukohteena on klassinen vuonna 1992 alkanut ensimmäinen animesovitus (nyt nähty tarina kulki silloin nimellä Bishōjo Senshi Sailor Moon S): aikanaan niin suurta ihastusta herättänyt huumori ja hahmonkehitys jäävät tällä uusintakierroksella pahasti mätkeen jalkoihin. Suuren hahmokaartin johdosta edes Usagi ei tällä kertaa saa kunnollista ruutuaikaa puhumattakaan suuresti ihailluista ulkosotureista Sailor Uranus, Neptune ja Saturn – ja loppujen lopuksi parhaan tarinan osalleen saa Hotaru/Sailor Saturn joka muuntuu traagisen sairaalloisesta söpöstä pikkutypystä pahisleidiksi ja sitten itsensä uhraavaksi sankariksi. Mutta kun suurin osa ajasta kului tarpeettomaan mätöstelyyn edes tästä sinänsä koskettavasta tarinasta ei saatu sellaista sydäntäraastavaa draamaa niinkuin siitä olisi pitänyt saada. Sailor Uranus jäi tietenkin lähtemättömästi mieleen kun kissusteli Sailor Moonin kanssa mutta muuten hänen roolinsa oli vain mätöstelevä taikatypy muiden muassa. Hieman sekin juonenpätkä jossa Hotaru heittäytyi vähäksi aikaa pahikseksi jäi kaivamaan mieltä – kun ChibiUsa jo oli tehnyt saman tempun edellisessä tarinakaaressa (Black Moon) niin olisi luullut Takeuchin jättävän sen kopioimatta aivan heti uudemman kerran… Mutta tämä nyt oikeastaan vain todistaa sitä samaa mitä muutenkin on tiedetty: siinä missä vanha Bishōjo Senshi Sailor Moon -ykköskausi oli historiallisesti käänteentekevä anime niin sitä seuranneet kaudet olivat silloinkin shōnen-sarjaperinteitä noudattaen vain enemmän tai vähemmän onnistuneita kopioita vanhasta teemasta.

Tälle kaudelle sattunut ohjaajanvaihdos Munehisa Sakai -> Chiaki Kon ei vaikuttanut sarjan sovitusperiaatteeseen millään lailla vaan mangaa tulkittiin edelleenkin lähes ruutu ruudulta mikä noin periaatteessa se Crystal-sarjan perusongelma on koko ajan ollutkin. Liian suuri mätöstelypainotus olisi selvästi vaatinut rankempaa uudelleenkässäröintiä jotta animen katselija olisi pysynyt edes niin tyytyväisenä kuin ykköskaudella tapahtui mutta ilmeisestikään Takeuchi ei ole antanut lupaa sorvata mitään uutta tarinaa vaan mangan mukaan mennään. Hahmodesign oli tälle kaudelle saanut myös pienen kauneusleikkauksen mutta ero aiempaan oli kohtuullisen huomaamaton, samoin kuin Tōei oli saanut muutaman jenin enemmän rahaa animaatiotyöhönsä josta puuttuivat nyt ykköskauden hölmönaamat – mutta mitään varsinaisen loistokasta ei se jälki nyt kuitenkaan vieläkään ollut. Junko Minagawa (Haruka Tenō/Sailor Uranus) astui suuriin saappaisiin mutta selvisi mörisevän äänensä ansiosta osastaan kunnialla ja ihanainen Yukiyo Fujii (Hotaru Tomoe/Sailor Saturn) oli niin ihanainen kuin pitikin. Kotono Mitsuishi (Usagi Tsukino/Sailor Moon) hoiteli hommansa veteraanin tavoin rutiinilla, tällä kaudella niitä hommia vaan oli selvästi aiempaa vähemmän. Mainitaan vielä huippukohtina Etsuko Yakushimarun tunnettuun tyyliin vetäisemä ED1 (”New Moon ni Koi Shite”) ja hieno ED2-kiekaus (”Otome no Susume” ja Misato Fukuen – tällä biisillä muisteltiin selvästikin erittäin kuuluisaa vanhan kakkoskauden Bishōjo Senshi Sailor Moon R ED-lurausta ”Otome no Policy”).

Mooniet arpovat parhaillaan kiihkeästi mitä seuraavaksi tapahtuu ja jos ei mitään muuta niin finaalepisodissa jätettiin selvästi tie auki seuraavan juonikaaren (Yume) esittämiselle joten saattaapa olla että näemme tässä vähitellen mangan kokonaan uudelleensovitettuna. Varsinkin viimeisen viidennen kauden (Bishōjo Senshi Sailor Moon Sailor Stars) Sailor Starlights -poppoo olisi mukava nähdä jälleen pitkästä aikaa.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset