Yowamushi Pedal: The Movie


~ Arvosana 3.5/5 ~

yowapeda

Tässä näette 6 kpl tärkeintä syytä miksi tätä leffaa katsotaan…

Kakkoskauden (sarjan ykköskausi arvosteltu täällä) kokoomaleffan (Yowamushi Pedal Re: ROAD) jälkeen pääsivät piukkapeppuiset fillaristipoikamme nyt sitten kokonaan uuden originaalitarinan pariin tässä leffassa jossa siis seurataan mitä tapahtuu kakkoskauden päätyttyä. No arvaatte varmaankin että uusi kisahan sitä polkaistaan käyntiin, mitäpä sitä muuta tehtäisiinkään kun urheilusarjasta on kyse! Nostalgiahöyryt ovat vahvasti ilmassa leffaa katsellessa joten sen verran pitää varoittaa että aivan ensikertalaiselle tämä pätkä ei oikein sovi koska melkoinen osa nautinnosta perustuu siihen että tunnette hahmot hyvin jo entuudestaan. Mutta jos siis tiedätte keitä ovat Andy ja Frank tai mitä tarkoittaa ”ajaa kuin Midōsuji” niin eikun bittejä lataamaan!

Liikkeelle lähdetään välittömästi kakkoskauden päättäneen kisan jälkeen ja koululle päästyään voittoisaa pyöräpoikajoukkuetta juhlistetaan komein banderollein – vaikka sankarimme Onoda onkin edelleen varsin tuntematon suuruus. Ilmapiiri sähköistyy kuitenkin kummasti kun joukkueemme saa kutsun uuteen kisaan Kumamotossa eteläisellä Kyūshūn saarella, ja niinpä päätetään että sinne mennään vielä kerran vanhalla tutulla joukolla joten kisa on siis viimeinen jossa vanha kaarti ajaa vielä yhdessä. Muttamutta!!! Shokku iskee kun vuoristohämähäkki Makishima eroaa kerhosta kun muuttaa Englantiin veljeään auttamaan – joten näin sitten kisamatkalle lähdetään ilman häntä. Paikan päällä nähdään että mukana ovat kaikki vanhat vihollistiimit: Hakone, Kyōto Fushimi (…ilman Midōsujia vaan, ikävä kyllä…) ja Hiroshima Kureminami, minkä päälle paikallisen Kumamoton lukion joukkue uhkuu intoa myöskin. Ja sitten eikun kisaan! Ensimmäinen päivä menee täysin Hakonen piikkiin heidän juhliessaan jokaista etappivoittoa ja mikä pahinta, vuoristospesialistimme Onoda on kovan vastuun painamana täysin lamaantunut eikä saa uuteen pyöräänsä niin minkäänlaista vauhtia. Sitten kuitenkin kaikki muuttuu kun aamutuimaan treenaamaan lähtenyt Onoda törmää bromanttisen komeissa maisemissa Makishimaan – hän on siis yllättäen tullut mukaan kisaan! (poikien tapaamispaikka on muuten kuuluisa Laputa no Michi, tie Laputaan, eli paikka jossa pilvisellä säällä voi nähdä Laputan leijuvat saaret… ja ikävä kyllä tie on huhtikuun Kumamoton maanjäristyksien jäljiltä lähes tuhoutunut joten nyt pitää sitten tyytyä vain katselemaan niitä saaria leffassa Tenkū no Shiro Laputa, arvostelu täällä)

yowapeda2

Auringonnousu Laputan leijuvien saarten (=Aso-san) takaa (Onoda, Makishima)

Näin sitten lähdetään toiseen kisapäivään ja koska Makishima joutuu starttaamaan joukon viimeisenä muu porukka hidastelee ja odottelee häntä ja kun koko poppoo on koossa niin sitten lähdetään kilvanajoon aivan tosissaan mikä ilmenee sillä että ilmoille kajautetaan tuttu laulu…


Ja loppurutistuksessa Makishima (tietenkin) päihittää ikuisen kilpaveikkonsa, Hakonen Tōdōn, ja näin he päättävät keskinäisen voittolaskelmansa veljelliseen 8-8 tasapeliin! The Endo!

Noniin, polkupyörällä painettiin upeissa Kumamoton maisemissa reilu puoli leffaa joten urheiluannosta siis riitti kohtuu lailla mutta kyllähän tässä niin kävi että yksityiskohtaisten kisastrategioiden hionnan sijasta homma vetäistiin oikein kunnolla humoristisen nostalgian puolelle jossa kukin kansan suosikkihahmo sai vielä kerran ruutuaikaa esitellä omia omituisuuksiaan – ja kyllähän se on pakko myöntää että nyt tämä onnistui oikein viihdyttävästi. Siinä missä tämän franchisen sarjoissa sorruttiin usein vähän sellaiseen ääliömäiseen meuhkaan ja mesomiseen kisan keskellä niin nyt oli kokonaan toinen ääni kellossa kun päällimmäisenä pyöritettiin hyvähenkistä komediaa, ja pientä melankolista jäähyväisten makuakin oli ilmassa koska kolmosluokkalaiset nähtiin nyt sitten ilmeisesti viimeistä kertaa tosi toimissa. Hieman ikävää sen sijaan oli se että paras hahmo Midōsuji jätettiin kisasta kokonaan pois väriä tuomasta, ja kaikenkaikkiaan leffan jaksotus jätti toivomisen varaa sekin – selvästi näki että alkupuolen slice-of-life vei liikaa aikaa ja kisaosuus jouduttiin loppua kohden leikkaamaan aivan liian lyhyeksi jotta varsinaista urheilusarjamaista jännitystä oltaisiin saatu luotua. Samaten kun keskityttiin vanhojen perusvitsien heittelyyn jäi hahmonrakennus kokonaan sivuosaan mitä nyt paljastettiin Onodan edelleen korkealentoinen itsevarmuuden puute. No, jokatapauksessa sanoisin että tämä on siltikin parasta mitä YowaPeda-franchise toistaiseksi kyennyt esittämään joten ei nyt valiteta liian kovaan ääneen.

Tekniikkapuolelle studio TMS Entertainment oli saanut kahisevaa kassakaappikaupalla, sen verran laatua löytyi niin valokuvantarkoista taustamaalauksista kuin sähäkästä kisa-animoinnistakin. Tuotantotiimi jatkoi vanhalla kokoonpanolla kuitenkin niin että Norihiro Naganuma oltiin palkattu siksi työtätekeväksi ohjaajaksi – ja jälki oli kyllä sen verran kelvollista että kaveri saisi jatkaakin sarjan kolmoskaudella.

Ja näin siis eikun vain odottelemaan sitä kolmoskautta!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset