Mobile Suit Gundam Thunderbolt


~ Arvosana 3/5 ~

tbolt

Kuin silloin ennen: zeonien Zaku vastaan maapallistien Gundam!

Neljän OVAn (pituudeltaan n 18 min kukin) ajaksi palaamme vielä vuoteen U.C.0079 eli sen aivan ensimmäisen Gundam-sarjan (Kidō Senshi Gundam vuodelta 1979) tapahtumien aikoihin mutta tällä kertaa seuraamme tuttua maapallo-vastaa-zeon-sotimista aivan toisaalla tässä spinoff-mangan animesovituksessa. Meininki on siis perus-mechamättöä jossa tällä kertaa on ruuvattu raakuutta ja synkkyyttä aika lailla tappiin ja sellaiset iloiset pikkupoikien komediakohtaukset on nyt jätetty kokonaan pois.

daryl

Daryl esittelee tässä Häyhä-taitojaan. Pystykorva on vähän kehittyneempää mallia…

Ensi töiksemme näemme kuinka maapallojoukkojen sekopää-jazz-fanaatikko-mechakuski Io tapella mätöstelee zeonilaista tarkk’ampuja-osastoa vastaan ja hieman normaalia mechakuskia raakemmin käy vielä ampumassa vastustajansa pistoolilla kuoliaaksi ja samalla kähveltää sen mechankin. Jalkansa menettänyt Zeon-kaveri Daryl ei tällaisesta menosta pidä sitten ollenkaan vaan vannoo tappavansa raakalaisen mutta niin vain Io saa saavutuksiensa johdosta palkintona kuskata uutta Gundam-nimistä mechaa joka osoittautuukin oikeaksi pedoksi ja zeonilaisten peltipurkkeja lakoaa edestä kuin heinää. Pienten treenaushetkien jälkeen Io ja Daryl ottavat jälleen yhteen ja tälläkin kertaa Daryl selviää hengissä mutta yhtä kättä köyhempänä – ja näemme kuinka tohtorit poistavat häneltä toisenkin käden kun zeonilaisten tiedemiehet arvelevat että näin Daryl kykenisi parhaiten kuskaamaan heidän uusinta Psyko-Zaku-mechaansa. Sitten siirrytäänkin jo loppusotaan jossa maapallolaiset pistävät pystyyn massiivisen hyökkäyksen Ion johdolla, rumihia syntyy molemminpuolin runsaasti vaikka zeonilaisten itsetuhoräjäytys kyetäänkin estämään. Koko homma ratkeaa sitten siihen kun viimeisessä mittelössä Daryl päihittää Ion vaikka molempien mechat rytinässä hajoavatkin. Ja vaikka Io onkin lopuksi sellissä vartijoiden hakattavana niin hän uhkuu yhä tappeluhalua Darylin nähdessään…

io

Io hoitaa kotiin kunnon naamanvääntelyt tappeluksen tuoksinassa…

Mechojen kolinaa oli tässä sitten kyllä yllinkyllin jos ei nyt aivan tauotta niin ainakin melkein – mutta muuten perinteisestä Gundam-hengestä poikettiin melko lailla: maagisia mechakuskauskykyjä omaavat lapsoset loistivat poissaolollaan eikä ensi kertaa tappelukseen lähtevästä nöösijoukosta ponnahda esiin kaikkia ällistyttäviä akrobatiakykyjä vaan kaikki kuolevat panikoidessaan. Homma pelattiin siis raadollisen sotimisen tasolle jossa vain arpiset veteraanit selvisivät hengissä – jos hekään. Sodan kaaos ja mielettömyys välittyi hyvin erityisesti viimeisessä pätkässä kun maapallolaiset tunkeutuivat zeonilaisten tuhottuun tukikohtaan tehdäkseen selvän jäljellejääneistä missä metakassa paikka paikoin ei aina ollut enää selvää edes se kuka oli kenenkin puolella. Jotta tällaisesta hulluudesta selviää täytyy itsekin olla mielipuoli kuten Io ja Daryl – tai hukuttaa itsensä huumeisiin kuten bossitypy Claudia. Yleensä hyvin lapsenomaisten ja suurelta osin ääliömäisten mechasarjojen joukosta tällaisella aika yksinkertaisella perussanomalla erottautuu joukosta kyllä edukseen oikein miellyttävästi kun toteutus on vielä vedetty tyyliin sopivaisesti oikein rujosti ja verenroiskeita säästelemättä. Tunnelmaan on saatu ladattua kelpo lailla tällaista epätoivon-verenmaku-suussa-meininkiä, kun rintamalle sotimaan joudutaan lähettämään sekä raajarikot että lapset ollaan aika lailla viimeisten oljenkorsien varassa.

Muutoin ei juonta sitten juurikaan ole, taustatarinat jäävät torsoiksi vaikka Daryl yritettiinkin nostaa nyyhkyisälle jalustalle kaikki raajansa menettäneenä rampana, ja vaikka romanssiviritelmiä kehiteltiinkin (Claudia x Io, Karla x Daryl) niin ei näihinkään onnistuttu saamaan sitten minkäänlaista ytyä – ja suhdemielessä pääosaan näin nousikin itse asiassa vastahakoinen vannoutuneiden vihamiesten bromanssi Io x Daryl… Tarina toimi siis loppujen lopuksi ainoastaan tylynä sotatarinana eikä siinä katsojalle syntynyt minkäänlaista tunnesidettä hahmoihin minkä vuoksi varsinaisesti mitenkään jännittävää ei meno ollut – lähinnä sitä vain laskeskeli että minkähän raajan se Daryl nyt tässä tappeluksessa menettää. Samaten korkeatasoisille toimintapätkille ominainen huumori puuttui täysin, tämä oli tällaista synkkää ja toivotonta laahustusta jossa hahmojen motivaationa oli vain kosto ja murhanhimo. Myöskään Gundam-sarjoille ominaista politiikkaa ja kieroilua ei harrastettu nyt juuri ollenkaan, maailma oli ensimmäisestä Gundam-sarjasta tuttu joten tämän puolen kehittely oli jätetty sitten vanhan sarjan muistojen varaan.

Tekniikkapuolen oli studio Sunrise sitten hoitanut äärimmäisen tyylikkäästi, käsinpiirretyn näköistä mechamätöstelyä riitti niin jotta sakuga-faneja on jouduttu viemään pökertyneenä sairaalaan bussilasteittain. Toinen loistokkaasti hoidettu asia oli Naruyoshi Kikuchin kasaanlaittama ääniraita jonne oli koottu niin jazzia kuin 50-lukulaista poppia siihen malliin jotta mechamätöstelyyn saatiin sekä äärimmäisen kiihkeä että omalaatuisen surreaali tunnelma. Siinä kun ohjaaja ja kässäristi Kō Matsuolla ei nyt tässä yksiulotteisessa tarinassa kovin vaativa tehtävä ollut niin se vähä mitä nähtiin siis kuitenkin toimi tarkoitetulla tavalla. Ja mainitaan lopuksi vielä Hirotoshi Takayan hahmodesign joka oli tehokkaan rujo ja äärimmäisen yksityiskohtainen.

Näin luvatut 4 OVAa on nyt sitten nähty mutta Yasuo Ohtagakin alkuperäteosmangahan vielä jatkuu joten fanikunta odottelee josko vielä jatkoakin ilmestyisi. Kokoomaleffahan (Kidō Senshi Gundam Thunderbolt: December Sky) on nyt ainakin luvassa.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset