Shōwa and Genroku Era Lover’s Suicide Through Rakugo


~ Arvosana 3.5/5 ~

rakugo6

Pojat hieman villiintyvät tässä duettona esiintyessään! (Kikuhiko, Sukeroku)

Syöksähdämme nyt erityisen japanilaisen kulttuurin syövereihin tässä josei-sarjassa (…animen aatelia siis…) jossa harvinaislaatuisia sankareitamme ovat rakugokat, omaleimaisen nipponialaisen komedia-kerrontataiteen rakugon harrastajat. Sarjan nimen vastaisesti vietämme suurimman osan aikaa hieman ennen toista maailmansotaa ja erityisesti sen jälkeen kun seuraamme kahden tarinankertojan Kikuhikon ja Sukerokun uraa tässä vähitellen suosiotaan menettävässä viihdemuodossa. Tyylisuuntana on Draama suurella kirjoitettuna ja pohjana kun on tunnetun BL-mangaka Haruko Kumotan alkuperäteos niin vaikka suoranaista poikarakkautta nyt ei nähdäkään niin kieltämättä ilmassa leijuu sellaisen mahdollisuus – hieman samoin kuin vaikkapa samurai-sarjassa Sarai-ya Goyō.

rakugo1

Ei tässä mitään homoa ole! Eheieiieiii! (Kikuhiko, Sukeroku)

Ensi alkuun elellään noin vuotta 1970 ja homma alustetaan käyntiin sillä kun tunnettu rakugo-mestari Yakumo ottaa täysin vastoin tapojaan oppipojan, juuri vankilasta vapautuneen kundin nimeltään Yotarō ja näemme kuinka hän kehittyy ammatissaan niin että alkaa kuulostaa tyyliltään Yakumon ottotytär Konatsun isältä Sukerokulta. Ja sitten käännämmekin kelloja vuosikymmeniä ajassa taaksepäin kun pikkupojat Bon ja Shin aloittavat rakugo-opettelunsa joskus ennen toista maailmansotaa, ja näemme kuinka reteä katupoika Shin loistaa räväkällä tyylillään siinä missä tyttömäinen hiljainen poika Bon inhoaa hommaa eikä oiken vakuuta ketään. Sitten syttyy sota ja Shin seuraa mestariaan Mantšuriaan jossa viihdyttää sotilaita taidoillaan, ja sodan päätyttyä pojat jatkavat tarinankertoilua nyt nimillä Kikuhiko (=Bon) ja Sukeroku (=Shin) mutta mikään ei ole muuttunut: siinä missä Sukeroku nauttii hommasta on Kikuhiko luovuttamaisillaan. Mutta mutta! Suuri oivallus syntyykin sitten kun he pitävät duetto-esityksen jossa Kikuhiko esittää transu-hahmoa ja tekee sen niin luonteliaan loistavasti että yleisö on henkeänsä pitäen haltioissaan ja näin hänkin oivaltaa että tämähän voisikin olla mukavaa hommaa tämä kun valitsee vähän tarkemmin itselleen sopivat jutut joita tarinoi.

rakugo5

Transu-roolit sopii sulle just niinku nenä päähän sanoo Sukeroku tässä Kikuhikolle…

Näin poikiemme menestystarina jatkuu, pidättyväinen Kikuhiko tapailee geisha-typy Miyokichia siinä missä Sukeroku ryyppää ja rällästää kaikki rahansa kunnes sitten lopulta yhä suurempaa menestystä haikaileva Kikuhiko hylkää typynsä ja potkaisee samalla Sukerokunkin yhteisestä kämpästään. Lopulta myös rakugo-bossit kyllästyvät Sukerokun kukkoiluun ja kenkivät hänet järjestöstä ja niinpä hän kaappaa Miyokichin mukaansa ja muuttaa maalle. Viiden vuoden päästä Kikuhikon rakugo-sensei kuolee kertoen kuinka hän peri Yakumo-nimensä pienellä filungilla jonka avulla päihitti erään Sukeroku-nimisen kanaljan ja että nyt maalle-pakoon lähtenyt Sukeroku oli siis tämän poika – Yakumo on siis inhonnut heitä jo kaksi sukupolvea… Kikuhiko lähtee reissun päälle tapaamaan Sukerokua ja tapaa Miyokichin ja Sukerokun pikkuisen tyttären, rakugoa lausuvan Konatsun. Kikuhiko yrittää innostaa hunningolle joutunutta Sukerokua palaamaan mutta tapahtumat johtavat draamaan jossa sekä Sukeroku että Miyokichi kuolevat parvekkeelta tiputtuaan ja Kikuhiko palaa Tokioon Konatsun kanssa ja perii lopulta hieman vastahakoisesti Yakumon nimenkin. Sitten siirrytään taas ajassa eteenpäin kun Yotarō on urallaan saavuttanut jo shin’uchin tason ja shokkujen shokku! hän pyytää Yakumolta että hän saisi periä Sukerokun nimen! eikä tässä kaikki vaan hän myös kokuhakustelee raskaaksi päätyneen Konatsun kanssa! Wow! Mitämitä!

Historiallista draamaa tulvii nyt sitten ruudulta niin jotta tuskin moista olette konsaan animemaailmassa nähneet ja kaiken kruunaa vähäeleisen käsikirjoituksen jäntevyys: tapahtumat seuraavat loogisesti toistaan ja episodi toisensa perään kuljettaa tarinaa eteenpäin niin tiivissä tahdissa että ehditte tuskin istahtaa löhötuoliinne kun kaikki on jo ohi. Kumotan manga on selvästikin tarinankerronnan aarreaitta mutta animesarjan kässäristi Jun Kumagai on saanut homman sovitettua niin että poikien tarina soljuu vääjämättömän johdonmukaisella tavalla eteepäin: aluksi vastentahtoinen ja innoton Bon/Kikuhiko löytää sisäisen naiseutensa avulla oman rakugo-tyylinsä minkä jälkeen hän nauttii hommastaan vieden näin myös yleisön mennessään; ja heti kättelyssä homman osannut raikulipoika Shin/Sukeroku sortuu luonteensa heikkouksiin, viinaan ja naisiin, eikä kuumapäisena tule toimeen kollegojenkaan kanssa vaikka sinänsä näkeekin hyvin tarpeen muuttaa rakugo-taidetta modernimpaan suuntaan. Kohtalokas nainen Miyokichi puolestaan etsii turvallista lompakkoa jonka varassa elää kun geishan/huoran hommat eivät enää lyö leiville mutta kylmäkiskoinen Kikuhiko ei kykene rakkauttaan ilmaisemaan siinämissä Sukeroku ei myöskään ole sitä parasta aviomies-laatua joten niinpä typymme arvelee että itsemurha on se ainoa jäljellä oleva ratkaisu mikä sitten puolivahingossa onnistuukin. Suurin rakkaustarinahan sarjassa selvästi oli Kikuhiko x Sukeroku, useamman kerran annettiin katsojan ymmärtää että Kikuhiko olisi voinut olla paljon tyytyväisempi jos hän olisikin ollut nainen ja elellyt vain Sukerokunsa rinnalla – animessa äärimmäisen harvinaista vakavamielistä sukupuoli-identiteetti-kriisin pohdintaa siis vaikka varsinainen BL-puoli jäikin vain halailujen ja kosteiden katseiden asteelle.

Tarina oli siis erityisen tiiviisti kirjoitettu mutta yhdessä seikassa katsojille annettiin hieman hengähdysaikaa: mukaan otettujen rakugo-esitysten aikana. Näitä sarjan aikana kuultiin useita ja ensi alkuun niihin kulutettu aika saattaa hieman ihmetyttää mutta vähitellen huomaatte kuinka nuo esityksiin valitut tarinat ovatkin itse asiassa tarinan olennainen osa sillä niiden avulla ilmaistaan hahmonkehityksen käännekohtia. Esimerkkinä vaikkapa Sukerokun viimeinen esitys (episodi 12) jossa hän kertoo räväkälle tyylilleen epätavallisen sentimentaalisen tarinan jossa hulttio kaveri tekee parannuksen elämässään – mikä tarina heijastaa sitten Sukerokun myöhempiä sanoja kun hän vain haluaa jatkaa yhteiseloaan Miyokichin rinnalla ja lupaa luopua tytön inhoamasta rakugo-hommasta ja ryhtyä tekemään aivan oikeita töitä. Se joka nuo rakugo-tarinat on sarjaan valinnut on selvästikin tiennyt mitä teki!

rakugo2

Kohtalokas kohtaaminen kirsikkapuiden katveessa! (Sukeroku, Miyokichi)

Studio Deen on tässä pistänyt kaikkensa peliin ja tekninen jälki on loisteliasta ja erityisesti ajankuvaus vuosikymmenten takaa on erityisen onnistunutta tuoden sellaista patinoitunutta uskottavuutta tarinankuljetukseen. Ohjaaja Shin’ichi Omata (joka esiintyy tässä nimellä Mamoru Hatakeyama) saakoon nyt ensimmäisen prenikkansa suurempien kiitosten kuuluessa kuitenkin kässäristi Jun Kumagaille lähes ainutlaatuisen onnistuneesta animesovituksesta. Mutta sarjan todelliset tähdet ja suuret sellaiset ovat raskaan sarjan seiyūt Akira Ishida (Kikuhiko) ja Kōichi Yamadera (Sukeroku) jotka eivät pelkästään ääninäytelleet vaan osoittivat rakugo-kyvyillään olevansa melkoista kerrontataiteen aatelia ylipäätään. Sarja olisi äärimmäisen helposti voitu pilata vähäkykyisillä mutta pinnalla olevilla sulosilmäpoikuli-seiyūlla mutta onneksi näin ei tehty!

rakugo3

Tanabata-puun toivelaput liehuvat tuulessa.

Ja monia hämmästyttäen mutta samalla ihastuttaen sarjalle on luvattu jo kakkoskausikin (Shōwa Genroku Rakugo Shinjū: Sukeroku Futatabi-hen) jossa seuraamme mitä ilmeisimmin Yotarōn ja Konatsun tulevia kujeita tarkemmin. Ensi-iltapäivää tässä vain enää odotellaan!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Advertisements