Lupin the Third (2015)


~ Arvosana 3/5 ~

lupin

Useampi fani järkyttyi kun Lupin purjehti avioliiton satamaan… (Rebecca, Lupin)

Jo niinkin käsittämättömän kaukaisena aikana kuin vuonna 1971 nähtiin herrasmies-mestarisvarkaamme Lupin III kavereineen ruudulla ensi kertaa ja sen verran on meno kuluttanut että tällä neljännellä pääkaudellaan (…edellisestä on kulunut 32 vuotta ja jätimme väliin epäonnistuneen inhotuksen nimeltään Lupin III ~Mine Fujiko to Iu Onna~…) on nutun väri vaihtunut siniseen. Vauhdikasta toimintakohellusta on siis tiedossa kun porukkamme mellastaa tällä kertaa Italian ja San Marinon seuduilla mitä paikallisväriä muuten on mukaan saatu aika lailla. Sen sijaan alkuperämangan anarkismista ja ecchistä ei nyt ole tietoakaan joten tämä sopii hyvin tällaiseksi kokoperheen viihteeksi.

Ensi alkuun katsojia järkytetään sillä kun Lupin menee naimisiin söpön seurapiirikaunotar Rebeccan kanssa (…esikuvana kuuleman mukaan Paris Hilton…) ja vaikka tämä olikin vain jekku päästä käsiksi kruununjalokiviin niin vihkipaperit näyttävät allekirjoitetuilta ja uusi Madame Lupin on salaisesti melkoinen vauhdista ja vaarallisista tilanteista nauttiva adrenaliiniaddikti itsekin. Näin sitten lähdetään Lupin-sarjoille tyypilliseen tapaan joukolle episodimaisia seikkailuja joissa mukaan liittyy uutena hahmona yli-inhimillisiä kykyjä omaava MI6-agentti Nyx sekä sitten sarjan loppupuolella pääpahikseksi henkiinherätetty itse Leonardo da Vinci. Parhaita paloja olivat loppupuoliskon kuuluisan laulajattaren koskettava tarina (episodi 20) ja erityisen värikästä meininkiä tarjoiltiin kidnapatun Fujikon pelastusoperaatiossa (episodi 21). Ja tietenkin loppuepisodin (episodi 24) Arrivederci Italia -jäähyväiset olivat kieltämättä haikeatunnelmaiset, erityisesti kun Rebecca lopulta suostui repimään vihkitodistuksenkin mutta silti halusi pitää arvonimen Madame Lupin…

Puhdasverinen toimintakohellus on se Lupin-sarjojen pääasia ja se tässä kyllä osattiin, ei tainnut olla episodia jossa Lupin ei olisi sympaattisen keltaisella Fiat 500 -kärryllään kaasutellut karkuun Zenigatan tai Nyxin vetämää poliisijoukkoa eikä näissä pako-operaatioissa animaatiossa säästelty. Juonenkiemurat eivät ehkä aina tarkempaa tarkastelua olisi kestäneet mutta ne oikaistiin aina kovavauhtisella sähellyksellä jolloin katsoja unohtaa toissijaiset epäloogisuudet ja ihailee kuinka se Lupin taas loikkasikaan komeasti autollaan laivan kannelle. Jollain lailla jäi nyt sellainen tuntuma että vanhat parrat Fujiko, Zenigata, Jigen ja Goemon jäivät hieman taustalle kun ruudun valtasivat Rebecca ja Nyx uutena sydänkäpysenä ja päävastustajana – ja kieltämättä varsinkin Nyx toi mukaan suoranaisen mielenvikaista energiaa aina kun sille päälle sattui minkä johdosta hänestä tuli jopa aivan vakavassa mielessä pelottava vastustaja siinä kun Zenigata on jo pitkään ollut enemminkin lähinnä koominen hahmo. Lopussa kehitettyä unimaailma-trippailua ja sen mukana sarjaan tuotua Leonardo da Vinciä en erityisemmin fanittanut, Lupin on parhaimmillaan kun ollaan tekemisissä tosimaailman asioiden kanssa ja tällainen fantasia-mätöstely ei oikein tuntunut tämän franchisen osalta ollenkaan tarpeelliselta varsinkin kun sitä muutenkin harrastetaan animesarjoissa jo aivan liikaa. Ja lopuksi se ecchin puute kyllä hieman latistaa tunnelmaa kun kerrankin olisi käsillä tarina johon pienet tissinheiluttelut sopisivat kuin nenä päähän – katsokaapa vaikka edellinen OVA Lupin the IIIrd: Jigen Daisuke no Bohyō (arvostelu täällä). Kun Yūya Takahashi kässäröi sekä OVAn että tämän sarjan kuvittelin että pienet ecchiydet jatkuisivat mutta olinpa väärässä.

Teknistä osaamista ei tässä voi kun kehua (studiona Telecom Animation Film), sarja on täynnään vauhdikkaita kohtauksia jotka kaikki saatiin kuosiin komeasti ja muutamin paikoin jopa hieman mahanpohjaa kutkuttavinkin kamera-ajoin. Lisäksi pitää pistää sarjan taustataidetiimille suuret aplodit siitä kuinka italialaiset kaupunkimaisemat saatiin vangittua upeasti mukaan minkä vuoksi katselukokemus oli todellakin sopivan rähjäisen tunnelmallinen – ja tämän dekadenssin huipentuma oli episodin päättävä loistava ED (Sayuri Ishikawa ja ”Chanto Iwanakya Ai Sanai”). Seiyū-tiimin yksinoikeutettu kunkku on edelleen Kiyoshi Kobayashi (Jigen) – 83v ja ainoa vielä mukana oleva franchisen alkuperäinen ääninäyttelijä, minkä lisäksi Yukiyo Fujii (Rebecca) veti söpöyspisteet kotiin tällä kertaa päihittäen jopa isotissisemmän Fujikonkin.

Mielenkiintoista on sitten nähdä se mitä ovat suunnitelleet tämän jälkeen. Lupin-pääsarjat noin yleensä ovat olleet pitkiä joten homman lopettaminen nyt nähtyyn 24/26-episodiin olisi varsin lyhyt rykäisy eikä se sininen pikkutakki vielä niin kuluneelta näyttänyt etteikö se kestäisi vaikka toista mokomaa episodien määrää. Speriamo!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset