~ Arvosana 3/5 ~

tabimachi

Haikeita tunnelmia kuolleiden kavereiden kanssa Obon-juhlissa!

Erittäin lyhykäinen shorttisarja (4 episodia, 8 minuutin episodit) oli kuitenkin sisällöltään kaikkea muuta kuin vähäinen. Täysin episodimaisessa hengessä näimme neljä erilaista tulkintaa jäähyväisten-jättämis-teemasta ja jo näin ensi ensikuuloltakinhan voisi arvella että tiedossa on sydämeenkäyvää tarinankerrontaa. Haikeaa draamaa siis ja herkemmät sielut voivat joutua hamuamaan lähituntumaan sitä kuuluisaa nenäliinapakettiakin…

Draaman kaaren tavoin kaksi viimeistä episodia kolahti kaikista kovimmin kun seurasimme pikkutypyn Obon-festivaalia joka on se aika kun voidaan nähdä kuolleita kavereita (episodi 3) ja kun rakastettu opettajatar muistelee kuinka hän jo vuosikymmeniä on jättänyt jäähyväisiä opettamilleen lapsille kuin kaukaisille maille lähteville lentokoneille (episodi 4). Tarinoista tihkuu hieman sydänalaa puristava katkeransuloinen menettämisen tunne – niinkuin jäähyväisten yhteydessä tietenkin usein tapahtuu joten tekijät ovat selvästi onnistuneet päämäärässään.

Tekninen puoli on rehellisen alkukantaista, lähestulkoon kuvakirjamaista animaatiota (…tai sen puutetta…) mutta kuten usein olen tainnut tulla sanoneeksi, vahva tarina välittyy vaikka tikku-ukkoja piirtelemällä ja tässä kaikista tärkeimmässä asiassa tuotantotiimi on kyllä onnistunut. Yū Numata on kaveri joka on ohjannut ja kirjoittanut koko homman joten ei muuta kun lyödään prenikkaa kaverin kouraan.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset