~ Arvosana 2.5/5 ~

dimw1

Noloja hetkiä pariskuntamme yhteistaloudessa… (Mira, Kyōma)

Tässä sitten elelemme vuotta 2072 ja ihmiskunta kelliskelee lokoisasti kun on keksitty mystistä w-dimensiota hyväksikäyttävät loputtomasti energiaa tuottavat kelat. Mutta ei kaikki tietenkään ole aivan näin leppoisaa, jotkut ilkiöt kun käyttävät laittomia keloja niin heitä jahtaa palkkionmetsästäjä Kyōma joka saa hommaan vielä avukseen söpötypyrobotti Miran. Tämä on siis täydellinen asetelma hieman scifihtävälle buddy-cop-sarjalle jossa Kyōma on juuri sopivan äreä konkariäijä ja Mira söpö mutta pätevä aloittelijapollari.

Tapaamme siis vanhakantaisuuteen luottavan Kyōman joka vielä viherpiiperöiden kauhuksi ajelee bensa-autollaan ja tapaa robottitypy Miran erään keikan yhteydessä ja muutaman pikku räjähdyksen jälkeen tämä epäsuhtainen pari päätyy uudeksi laittomien kelojen metsästyspariksi. Ensi töikseen he tapaavat varkaan sopivalta nimeltään Loser joka kuitenkin pääsee karkuun, mutta pikku hiljaa myös Mira hankkii sen verran palkkiorahoja että ostaa oman asuntovaunun sekä saa pikkunassikka-ystäviäkin, ja sitten vielä ratkotaan kuolleen kirjailijan tapaus jossa kirjailija onkin siirtynyt w-dimensio-maailmaan ja hommaan liittyy koko joukko trippailevaa muistoissa käyskentelyä. Sitten pärähtääkin päälle varsinainen juoni jossa tavataan arabiprinssi Salva joka haluaa kaikki palkkionmetsästäjät saarelle etsimään kelojen kelaa – ja samalla näemme Kyōman taustatarinan jossa hän tuolla samaisella saarella jahtasi jotain ilkiötä samaan aikaan kun hänen vakavasti sairas tyty-ydensä Miyabi kuoli kelaräjähdyksessä mistä draamasta johtuen Kyōma menetti muistinsa ja jäljelle jäi vain inho kaikkea kela-maista vempelettä kohtaan. Takaisin tähän päivään ja nyt jatketaan tappelusta ilkeää tiedemies Harukaa vastaan joka myös on tuon kelojen kelan perässä mutta muistojen palautuessa paljastuukin että Kyōma aikanaan itse asiassa tuhosi tuon ihmevehkeen. Niinpä Kyōma hoitelee pettyneen Harukan pois päiväjärjestyksestä, ja hän ja Mira jatkavat hommiaan kelajahdissa suloisessa sovussa.

Ensivaikutelma sarjasta oli oikein räyhäkkään oloinen kun Kyōma ja Mira rynnivät pahisten perässä episodimaiseen tyyliin ja välillä sopivasti kumia polttaenkin, minkä lisäksi pariskunnan keskinäinen sanailu oli sekä hauskaa että vähitellen myös hieman sydäntälämmittävää kun Kyōma vastahankaisesti alkaa pikku hiljaa arvostaa Miraa työparinaan. Tämähän on siis buddy-cop-sarjan peruskauraa ja aivan hyvää sellaista, mutta sitten sarjan puolessavälissä isketään päälle dimensionaalinen trippailuvaihe jossa perus-rämistely vähitellen muuttuukin unimaailman fantasiatappeluksi minkä viihdyttävyys ei ollenkaan yllä sarjan alkupuolen tasolle vaan on sekä puuduttavaa että erityisesti turhan tosikkomaista. Maailmojen tuhoa uhkuvat tylsän chūni-sarjamaiset mahtipontiset pahikset olivat aivan eri paria alun pedal-to-metal-ja-rosvot-kiinni-mentaliteetin kanssa mikä oli varsin valitettava tapahtumien käänne – sarja olisi voinut olla oikeinkin erinomainen perus-episodimaisena keikkailuna jossa sankarparimme hoitelee rosmot kumoon viikko toisensa jälkeen. No, parasta sarjassa oli Miran söpösti heiluvat korvat ja häntä joten edes jotain hyvää voi näin lopuksi mainita!

Ai niin ja kyllä Miran peppukin oli oikein nautittava!

dimw2

Tätä giffiä voisi katsella tuntikausia… oho mitäs se kello… (Miran peppu)

Ohjaaja Kanta Kamei on hankkinut kaluunansa hieman rauhallisempien teosten parissa (Saenai Heroine no Sodate-kata, aivan upea Usagi Drop), liekö tämä sitten vaikuttanut siihen että aivan kunnon rymistely-kokonaisuutta ei nyt sitten saatu kasaan. No ainakin ihanainen Reina Ueda (Mira) hoiti roolinsa korviahivelevällä taidolla.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset