love

Macross-franchise on se jossa mechat piirtelevät sydämenkuvia taivaalle…

Tämä tarina alkaa muinaiselta 1980-luvulta jolloin vastikään telkkarissa pyörinyttä legendaarista mechamättösarjaa Kidō Senshi Gundam (1979) suuresti fanittanut nuoripoika Shōji Kawamori ehdotti työpaikallaan Studio Nuella että mitäpäjos yhdistettäisiin samaan sarjaan kaiken kansan ihailemat mechat ja kaiken kansan myös ihailemat söpöt idolitypyt, ja näin tästä älynväläyksestä sitten syntyikin suureksi sukseeksi osoittautunut mechamättöidolitypyrakkausdraama-animegenren ensimmäinen edustaja, Macross-franchise. Käydään tässä nyt lävitse tämän franchisen tärkeimmät osat:


Chōjikū Yōsai Macross
The Super Dimension Fortress Macross

Arvosana 2/5 (ensimmäiset 27 episodia 2.5/5)

sdf

Hikaru lähdössä missiolle Kawamorin suunnittelemalla VF-1 Valkyrie -mechahävittäjällä

Vuonna 1982 elettiin niitä nostalgisia anime-aikoja jolloin avaruusaluksen kapteenin nimenä oli Global ja naisiinmenevan pilotin nimenä Focker (…joka nimi ei tule siitä mistä kuvittelette sen tulevan vaan lentokonefirmasta nimeltä Fokker…) ja näiden avulla franchise saikin sitten oikein räyhäkkään alun. Sarja oli jopa suorastaan katsottavaa settiä koska tappelukset ihmiskunnan viholliseksi äityneitä zentradeja vastaan eivät olleet varsinaisesti mitään ryppyotsaista vääntöä vaan nämä jättikokoiset kaverukset osoittautuivat kunnon humoristeiksi – heiltä opimme esim sen mitä itse asiassa tarkoittaa sanonta ”harrastaa kulttuuria”… Sarjassa aloitettiin myös franchisen perinteisiin kuuluva romanssi-kolmiodraama joka nyt ei suoranaisia Oscar-palkinnon arvoisia suorituksia kirvoittanut mutta sen sijaan pilottipoikaystävästään laukeskellut typy Mari Iijima (sarjan idolitypy Lynn Minmay) kohosi tähteyteen seiyū-suorituksensa avulla. Sarjan ensimmäiset 27 episodia muodostivat aivan kelvollisen tarinan mutta loppuun liimatut suuren suosion vuoksi hätäpäissään kirjoitetut 9 ylimääräistä episodia olivat vuorostaan lähinnä äitelää mustasukkaisuusdraamaa jota taas ei voi oikein kehua millään tasolla.


Chōjikū Yōsai Makurosu: Ai Oboete Imasu ka
The Super Dimension Fortress Macross: Do You Remember Love?

Arvosana 2.5/5

dyrl

Hikaru, Minmay ja leijuva kokisautomaatti…

Suuren suosion vanavedessä heti vuonna 1984 franchise pistikin sitten kasaan ensimmäisen leffansa jota monet vähän vanhemmat Macross-otakut kutsuvat jopa tuoteperheen parhaaksi osaksi. Leffa on sarjan ykköskauden alun (27 episodia) vaihtoehtoistarina joka aika lailla poikkeaa alkuperäisestä mutta ei ollenkaan huonoon suuntaan. Hahmoista Minmay ja Kaifun esiintyvät paljon aiempaa miellyttävämmässä valossa ja varsinkin rakkaus-triangeli oli kirjoitettu jopa aivan kelvollisesti – hieman jäi sellainen mielikuva että aikanaan Kawamori oli saanut aika lailla haukkuja näistä kohdista sarjaa ja nyt hän vähän pehmitteli faneja korjailemalla virheitään. Leffa oli aikanaan hirmuinen menestys ja nykyään se on otettu osaksi virallista saagaa sillä että sitä kutsutaan leffaksi joka tehtiin ja esitettiin Macross-universumissa.


Macross Plus
Arvosana 2/5

plus

Dyson ja Guld ja pientä ystävällistä taisteluharjoitusta vain…

Tässä sitten vuoden 1994 neliosainen spinoff-OVA-sarja jota myöskin fanitetaan kohtuukorkeilla kierroksilla (…luultavasti lähinnä siksi että se on ainoa ykköskauden jälkeen länsimaissa laillisesti esitetty sarja…) ja jossa on siirrytty alun zentradi-tappelusten jälkeen vuosikymmeniä tulevaisuuteen. Lähdemme seuraamaan kuinka kaksi testipilottia pitää nokkapokkaa siitä kumman hävittäjäkone on parempi ja lopuksi sitten vielä mätöstellään raivopäiseksi äitynyttä tekoäly-idolitypyä vastaan. Homma on siis huumoritonta perusmättöä ja lisukkeena oleva rakkausdraama ratkaistaan jopa Kawamorin lahjattoman käsikirjoitusosaamisen huomioonottaen erityisen kököllä tavalla. Ainoa ehkä merkillepantava seikka OVA-sarjassa on se että siinä ensi kertaa kokeili apulaisohjaajan pallin pehmusteita eräs pikkupoika nimeltään Shin’ichirō Watanabe joka myöhemmin ohjasi sellaisia pikkujuttuja kuten vaikkapa Cowboy Bebop, Samurai Champloo, Space Dandy ja Zankyō no Terror – ehkäpä hän Kawamorin kyydissä oppi miten animea EI ainakaan kannata tehdä…


Macross 7
Arvosana 1/5

macross7

Basara hyppää mechan puikkoihin… ja mitä helv… sitten tapahtuu???

Melkoisen pitkän tovin jälkeen ruutuihin pärähti vuonna 1994 toinen Macross-kausi jossa homma aloitetaan uudella hahmokaartilla puhtaalta pöydältä mutta tietenkin mechamättö ja idolointi olivat pääteemoina hommassa mukana. Jonkinlainen pohjanoteeraus koettiin siinä kun Kawamori jolla on kummallinen tapa keksiä mitä ällöttävämpiä hahmoja (…kauhulla muistatte varmaan Kaifun-pösilön ykköskaudelta…) teki parhaansa ja onnistui tähän sarjaan kirjoittamaan erityisen vastenmielisen pääpojun Basaran. Kun poikuli rykäisee ykkösepisodissa ensi kertaa mechan puikkoihin normikansalainen joutuu kohtausta katsellessaan juoksemaan vessaan oksentamaan ruudulta tulvivan infantiilin olen-muuten-saatanallinen-kovis-asenteen aiheuttaman kuvotuksen johdosta. Samaten jo muutenkin heiveröinen romanssijuonenpätkä kokee tässä sarjassa liki täydellisen mahalaskun kun Basaralla ei ole typykiinnostusta niin sitten mihinkään suuntaan kun on niin kuuli että hänelle riittää että saa vain rämpyttää kitaraansa. No kun tätä tuli tässä haukuttua aika lailla olan takaa niin pistetään lopuksi vähän positiivistakin kommenttia: Basaran lauluäänenä esiintynyt Yoshiki Fukuyama omistaa perkeleen hienon rokkiäänen, kun vaan joku vielä kirjoittaisi hänelle kunnon biisejä laulettavaksi… Huono ei myöskään ollut Mylenen lauluääni Chie Kajiura jonka ED2 (”…Dakedo Baby!!”) erityisesti oli kelpo settiä.


Macross Frontier
Macross F

Arvosana 1.5/5

frontier

Jotkut unohduksiin vaipuneet idolisöpöläiset (Sheryl Nome ja Ranka Lee)

25-vuotissynttäreitä juhlistamaan polkaistiin sitten pystyyn franchisen kolmas kausi vuonna 2008 ja remmissä oli nyt studio Satelight jonka yhdeksi pomoksi Kawamori oli itsensä kammennut. Ykköskautta muistellen sarjan naishahmoihin oli kasattu paljon Lynn Minmayn piirteitä ja muutenkin referenssi-heittoja oli niin jotta heikkopäistä alkoi hieman jo hirvittämään. Tarinan puolesta sitten Kawamori saavutti tällä sarjalla sitten kokonaan jotain uutta ja ihmeellistä: lähes täydellisen mitäänsanomattomuuden. Tutut mechaleikit olivat mukana niinkuin joku rakkaustarinakin mutta jostain syystä tästä viimeisimmästä tekeleestä ei mieleen ole jäänyt oikeastaan mitään, tapahtumat olivat jotain standardisettiä ja hahmot sen verran moneen kertaan jo nähtyjä kliseekasoja että edes nimiä ei muista enää. Jonkinlainen saavutus käsikirjoittajalta on kyllä se että vuosikymmeniä vanhempi ykköskausi herättää paljon enemmän muistikuvia kuin tämä onneton turaus. Sarja on myös siitä kuuluisa että Kawamori otti tässä käyttöön tosi-tv-formaatin ja naistähti Megumi Nakajima (Ranka Lee) valittiin hommaansa valtakunnallisen kykyjenmetsästyskisan tuloksena – ja näin jälkeenpäin voi todeta että ei tämä hänen uransa tästä loistokkaasta alusta huolimatta kovinkaan erityiseksi kyllä ole muodostunut mutta saahan sitä tällaisella projektilla sarjalle ilmaista mainosaikaa.


Muuta Macross-sälää, ja lähes Macross-sälää

aquarionevol

Suunnaton sanaleikki! (Aquarion EVOL)

Edellämainittujen lisäksi Macross-franchise sisältää laajan joukon OVIa, lyhyitä OVA-sarjoja ja leffoja joilla hommaan hurahtanut harrastaja saa aikaansa kulumaan jonkinkin tovin (ks koko lista vaikkapa täältä).

Lisäksi Kawamorin pikku kätösistä on lähtöisin mystiset mechamättö-franchiset Tenkū no Escaflowne ja eläinseksiin erikoistunut (…eikä tämä ollut muuten vitsi…) Sōsei no Aquarion jotka ovat kuin Macross ilman idoleja, sekä AKB0048-franchise joka on kuin Macross jossa romanssi on korvattu typyjen teiniangstilla. Myöhempien aikojen vähäisempää menestystä hän on lisäksi saavuttanut kopioimalla Sōsei no Aquarion -konseptin vuoden 2014 sarjaan Nobunaga the Fool.

Kaiken kaikkiaan olisi mukava jos voisi sanoa että Kawamori olisi joskus tehnyt jotain edes marginaalisesti katsottavaa sarjaa mutta ikävä kyllä se on täysin mahdotonta. Kaverin leipälaji ennen kuuluisuuttaan oli mechasuunnittelu ja tämän pariin hänen olisi sopinut jäädäkin.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset