The Boy and The Beast


~ Arvosana 3/5 ~

bnk1

Mätöstelytreenauksen perusjuttuja on tuulettaa paikat kunnolla… (Kumatetsu, Kyūta)

Vuotta 2015 sulostutti Mamoru Hosodan ja Studio Chizun leffa Bakemono no Ko jossa ohjaajasuuruutemme varsin loogisesti paneutuu tällä kertaa isyyden olemukseen modernissa yhteiskunnassa. Perhedraamaa ja vanhempansa menettäneen pikkupojan kasvutarinaa on siis tällä kertaa tarjolla mutta mukaan on lykätty myös melko lailla shōnen-mätöstelyä jolla ne vähän kärsimättömämmät katsojat pidetään ruudun ääressä. Ja jos muuten olette joskus miettineet päänne puhki mitä anime-leffaa voisitte katsoa isänpäivänä niin tätä parempaa pätkää ei olekaan!

Tapaamme sankarimme 9-vuotiaan Ren-pojulin juuri kun hän menettänyt äitinsä onnettomuudessa ja isä on ollut omilla teillään jo aikoja joten niinpä hän päättää reippaana nuorena miehenä lähteä asustelemaan omin päin Shibuyan vilkkaille kaduille. Täällä hän törmää yrmyyn karjuun nimeltään Kumatetsu joka pyytää häntä oppilaakseen, ja kun Ren sitten ällistyksekseen samantien siirtyy maagisesti elukka-fantasiamaailmaan niin hän lopulta suostuu Kumatetsun pyyntöön. Uudella nimellä Kyūta hän sitten saa kuulla että Kumatetsu tavoittelee paikan bossin titteliä josta kisaa myös kaikkien rakastama äijä Iōzen ja kaverusten mätöstellessä Kyūta huomaa että Kumatetsu ei ole kenenkään suosikki ja että hänkin on sympaattisen yksinäinen. Näin alkaa näiden kahden yhteiselo jossa Kumatetsu yrittää opettaa mätöstelyn saloja Kyūtalle, ja kun vuodet vierivät molemmat haastavat toisiaan ja kehittyvät näin mitä hienoimmiksi mätöstely-eksperteiksi.

bnk4

Rakkaustarina ei tällä kertaa ollut kovin kaksinen (Ren, Kaede)

Sitten jo nuoreksi mieheksi varttunut Kyūta löytää yllättäen tien takaisin ihmismaailmaan jossa hän ensi töikseen tapaa söpötypy Kaeden minkä jälkeen myös oikean isänsä mutta tämä syväjäässä oleva suhde ei tästä sen kummemmin sula – ja kaiken kukkuraksi hän huomaa rintaansa kehittyneen suuren tyhjyyden! No eikun takaisin fantasiamaailmaan jossa bossitaistelun päivä on lopultakin koittanut joten Kumatetsu ja Iōzen ryhtyvät tuumasta toimeen ja pienten vaikeuksien jälkeen Kyūtan ankarasti kannustama Kumatetsu vie voiton! Mutta sitten Iōzenin poika Ichirōhiko törkkää miekan Kumatetsuun kaikkien sääntöjen vastaisesti! Kyūta on vastaamaisillaan samalla mitalla mutta tulee järkiinsä viime hetkillä. Paljastuu että myös Ichirōhiko on ihmislapsi ja siten altis pimeyden voimille ja näin Kyūta päättää lähteä mätöstelemään hänen kanssaan ihmismaailmaan. Mutta Ichirōhikon manaama moby-dick-mäinen fantasiavalas osoittautuu kovaksi vastustajaksi kunnes Kumatetsu uhrautuu ja uudelleensyntyy miekkana joka täyttää Renin rinnan tyhjyyden ja näin hän voittaa. Ja kauniiksi päätökseksi Ren palaa Kaedensa syliin, asettuu asumaan oikean isänsä kämpille ja ryhtyy opiskelemaan kunnon japanilaisen tavoin.

Isyyden ylistyslauluksihan Hosoda tämän siis väänsi, tarinan ydinajatus on se että isä täyttää rinnassanne ammottavan pahuuden tyhjyyden joten kaikilla pitäisi siis olla sellainen. Lisäpiirteenä tässä sitten Hosoda omien sanojensa mukaan esittelee sen ajatuksen että nykyaikaisessa rikkinäisten perheiden maailmassa isyys voi olla myös sijais-isyyttä ja se on aivan yhtä arvokasta kasvavan lapsen kannalta – tiedä tosin sitten sitä kuvastaako yrmy ja hieman yksinkertainen macho-mies Kumatetsu Hosodan ideaali-isää… Ichirōhiko esittää taas Renille vastakkaista tapausta: Iōzen kaappasi hänet mukaansa ihmismaailmasta eikä hänelle koskaan kerrottu hänen alkuperäänsä joten hän ei saanut rintansa tyhjyyteen täytettä ja niinpä hän lähti pahuuden teille.

Kuten monessa aiemmassakin Hosodan leffassa päähahmo on nytkin kahden maailman välissä mutta Hosodan mukaan hänen tarkoituksensa ei ole esittää sitä että näiden välillä pitäisi valita vaan hän haluaa kuvata sitä kuinka ihmisessä on monesti kaksi samanarvoista puolta ja vasta kun tunnet molemmat puolet tunnet ihmisen kunnolla. Niinpä vaikka Ren lopulta valitseekin paikkansa ihmismaailmassa elää Kumatetsu hänen rinnassaan pitäen huolta että hänen muistonsa ja kokemuksensa fantasiamaailman melskeistä eivät unohdu.

Kun sitten Renin kasvutarina äkäisestä pikkulapsesta tiedonjanoiseksi opiskelijaksi oli aivan kelpo kässäröintiä niin kaikki muu jäi sitten leffassa tämän pääjuonen jalkoihin. Jopa Kumatetsu vaikka pääparin toinen puolisko olikin jäi varsin alikehittyneeksi hahmoksi jonka tehtävänä oli vain miehistää Renin hahmoa. Samaten rakkaustarina Kaeden kanssa jätettiin tuuliajoille ja aika puskista tuli myös Ichirōhikon pahikseksi kääntyminenkin. Tämän päälle sitten tarinaan lyödyt tappelukohtaukset riipivät silmää, sinänsä vakavahenkisessä tarinassa nämä disneymäiset slapstick-muksinnat rikkoivat kokonaisuuden ikävästi. Niitä karsimalla olisi myös leffan ylipitkä kaksituntinen mittakin saatu tiivistettyä paremmin iskeväksi kokemukseksi.

bnk3

Joukkokohtauksissa oli liikettä! (Ren Shibuyan kuuluisien suojateiden vilinässä)

Hosoda hoiti myös leffan käsikirjoituksen tällä kertaa aivan itse mikä ei loppujen lopuksi tainnut olla kovinkaan viisasta – vaikka Hosoda tosin saattoi arvella että kässäristi-aisaparinsa Satoko Okudera ei naisena ehkä olisi osannut kirjoitella testosteroonia tihkuvia miehisiä juttuja… Sen sijaan taustataide ja animaation sulavuus olivat nyt parasta mitä Hosoda on kuunaan esittänyt, hän briljeeraasi pitkillä kamera-ajoilla tungoksen seassa ja CGI-miehet polttelivat jenejä joukkokohtauksissa joissa liikettä piisasi. Naamadesign noudatteli Hosodan leffoista tuttua Yoshiyuki Sadamoto -tyyliä vaikka mestarismies itse ei nyt mukana ollutkaan, ja seiyū-listan kärjessä komeili jälleen Aoi Miyazaki (pikkupoika Ren/Kyūta) joka hurmasi jo edellisessä Hosoda-leffassa (Hana leffassa Ōkami Kodomo no Ame to Yuki) ja muutkin pääroolit olivat jälleen live-action-näyttelijöiden miehittämiä. Lippukassamenestys oli leffalla sitten melkoinen kun Hosoda ensi kertaa rikkoi hittirajan ¥5mrd päätyen lukuun ¥5.85mrd.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset