~ Arvosana 3/5 ~

sw3

Leppoisaa perhe-elämää Jinnouchin kotikartanolla… (Kenji, Kazuma, Shōta, Tasuke)

Vuonna 2009 sai sitten ensi-iltansa Mamoru Hosodan toinen Madhouse-studiolle ohjaama leffa jonka originaalitarinan orastava suurmies myös pääsi itse keksimään – mutta tässä puuhassa hän kyllä hieman oikaisi siinä että leffan perusjuoni on lähes suora kopio hänen vuonna 2000 ohjaamastaan järjestyksessään toisesta Digimon-lyhytleffasta nimeltään Digimon Adventure: Bokura no War Game (jonka pohjana puolestaan oli vuoden 1983 jenkkileffa WarGames). Tämän lisäksi hän sitten lykkäsi mukaan suurperhedraamaa jossa häntä inspiroi se että juuri avioiduttuaan hän oli saanut koko joukon uusia tuntemattomia sukulaisia. Näistä hieman omalaatuisista osista kasattiin siis tämä kaksituntinen jossa siirrytään Naganon prefektuuriin (…joka on sopivaisesti Hosodan vaimon kotiseutua…) Uedan kaupunkiin seuraamaan historialliset perinteet omaavan Jinnouchi-perheen tempauksia.

Pienen OZ-virtuaalimaailma-mainoksen jälkeen pääsemme itse purilaiseen ja näemme kuinka matemaattinen neropojumme Kenji joutuu koulun söpöimmän typyn Natsukin apumieheksi kun tämä lähtee isoisoäitinsä Sakaen synttäreille – ja perille päästyään hän huomaa pieneksi kauhukseen että apumiehen rooli pitää sisällään myös Natsukin aviomies-ehdokkaan tehtävät. Näin hän tutustuu sekä Jinnouchi-perheen valtavaan kartanoon että lukuisiin omituisiin sukulaisiin mukaanlukien mustalammas-setä Wabisuke. Yöllä häntä häiritsee kännykkään pärähtänyt matemaattinen haaste mutta vielä enemmän häntä häiritsee se että siihen vastattuaan häntä aamulla pidetään syntipukkina kaikkialle lonkerot levittäneen OZ-virtuaalimaailman hakkeroinnista! Lopulta hän pääsee kurkistamaan mitä siellä tapahtuu ja tapaa itse hakkeri-ilkiönkin mutta juuri hänen kanssaan kaverustunut Kazuma-poju häviää virtuaalimätöstelyn ja näin näemme kuinka Japani menee sekaisin kun hakkeri sotkee kaikkia yhteiskunnan järjestelmiä: liikenteenohjaus on poissa pelistä niinkuin on GPS-systeemikin.

sw3

Mätöstelyä OZ-virtuaalimaailmassa (King Kazma, Love Machine).

Poliisi-sukulainen Shōta aikoo pidättää Kenjin mutta sekin jää liikenneruuhkan vuoksi vain haaveeksi ja yhdessä isoisoäidin laajan tuttava-verkoston kanssa he saavat hieman järjestystä palautettua mutta inha hakkeri on vielä lyömättä, ja sitten kuulemme että hakkeri onkin itseasiassa irti päässyt hakkeri-tekoäly-softa Love Machine jonka Wabisuke-setä on koodannut. Isoisoäiti ei tästä pidä ollenkaan vaan vannottaa että perhe hoitaa aiheuttamansa vahingot kuntoon minkä lisäksi jostain syystä hän myös haluaa että Kenji vaikka ei siis aviomies ollutkaan siltikin pitäisi huolta Natsukista – ja sitten hän kuolla kupsahtaa! Koska hakkeri-AI oli tähän hieman syypää perhe vannoo kostoa ja niin alkaa loppumätöstely jonka tiimellyksessä AI yrittää pudottaa perheen niskaan satelliitinkin mutta Kenji saa sen kurssia hieman muutettua ja Kazuma tyrmää lopulta myös AI-ilkiön. Näin loppu hyvin kaikki hyvin, isoisoäidin kunniaksi vietetään niin syntymäpäivät kuin hautajaisetkin, ja lopun kruunaa kun Natsuki ihastuksissaan ryhtyy kissustelupuuhiin…

sw1

…ja lopulta päästiin sitten itse asiaankin! (Natsuki, Kenji)

Animea jonkun verran harrastaneille tämä muutoin hieman sekasikiön oloinen leffa aukeaa helposti: kyseessä on pitkitetty Digimon-episodi kaikkine niine hyveineen ja puutteineen joita tämäntyyppisissä franchiseissa tapaa olla – ja haastatteluissaan Hosoda aivan avoimesti myöntää että täältä ne tämän leffan vaikutteet pitkälti kotoisin ovat. Niinpä kuten juonikuvauksesta näettekin, pitkät pätkät leffaa on omistettu virtuaalimätöstelylle joka ei koskaan ole ollut mitään mieltäylentävää katsottavaa eikä se sitä ole nytkään. Samaten hahmonrakennus on äärimmäisen yksipuolista ja karikatyyrimäistä: pääpoju Kenji on kenties mitättömän näköinen rääpäle mutta oikeasti oikea nero, ja tappelunrytkeen kiihtyessä Jinnouchi-perheen jäsenistä löytyy toinen toistaan kyvykkäämpiä jäseniä – eikä heissä sitten muita luonteenpiirteitä olekaan. Päälle Hosoda on sitten liimannut erinomaisen keinotekoisen romanssitarinan Natsuki x Kenji jossa parin välillä ei matkan aikana ole havaittavissa sitten minkäänlaista kipinää, ja itse asiassa Natsuki x Wabisuke-setä oli se pisimmälle kehittynyt rakkaustarina…

No oli Hosoda tähän kuitenkin jotain aivan kehumisenkin arvoista kehittänyt ja tämä oli koko komeuden kuorruttanut lämpöinen suurperhe-idylli jossa perheen uusin tulokas Kenji ällistelee Jinnouchi-perheen ensi alkuun hieman arveluttavan oloisia jäseniä mutta havaitsee tosipaikan tullessa kohdalle että keskinäisestä känkkäränkästä huolimatta porukka puhaltaa yhteen hiileen sulassa sovussa perheen etua puolustaen. Japanilaisittain hyvin perinteisen hyveen esittely siis, ja Hosodan mukaan esikuvana hänellä tässä oli ollut Sengoku-aikojen kuuluisa Sanadan klaani (…Sengoku-animen harrastajat muistavat varmastikin Sanadan veljekset Masayukin ja Yukimuran…) joka aikanaan oli noiden seutujen hallitsijaperhe. Kenjin sulautuminen joukkoon arasta ulkopuolisesta kurkkijasta täysvaltaiseksi äijäporukan jäseneksi oli ehkä se koko leffan parhaiten kässäriin rustattu osuus jossa kaiketi Hosodan omat henkilökohtaiset kokemukset parhaiten nivoutuvat tarinan osaksi. Ja pientä tosielämän draamaa oli mukana myös siinä että kun Hosodan oma äiti kuoli leffanteon aikana niin tämä tapahtuma heijastui sitten isoisoäiti Sakae Jinnouchin kohtalossa.

Hosodan lisäksi risut ja ruusut leffan juonenkuljetuksesta on paikallaan ojentaa hänen kässäristi-aisaparilleen Satoko Okuderalle, ja tuttua ja turvallista Hosoda-kokemusta takasi myös Yoshiyuki Sadamoton helposti tunnistettava latteapiirteinen hahmodesign. Taustamaalausten korkeasta tasosta vastasi Ghibli-veteraani Yōji Takeshige ja seiyū-hommissa Hosoda luotti jälleen live-action-kykyihin: sekä Nanami Sakuraba (Natsuki) että Ryūnosuke Kamiki (Kenji) ovat paremmin tunnettuja TV/filmi-rooleistaan – joskin Kamikin muistatte varmaan pääosastaan (Shō) iki-ihanassa Ghibli-leffassa Karigurashi no Arrietty (arvostelu täällä). Leffateattereiden yleisö ihastui tähän Hosodan tuotokseen myös jo sen verran että nyt ylitettiin jo maaginen ¥1mrd lippukassatuoton rajapyykkikin (¥1.43mrd).


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset