~ Arvosana 3/5 ~

llivemovie1

Valtava juustokakku päivälliseksi – mikä sen parempaa tuumii Kotori!

Kaksi TV-animekautta (kakkoskausi arvosteltu täällä) kruunataan nyt sitten tässä kokoillan leffalla jossa vielä kerran pääsemme μ’s-idolitypyryhmän lumoavaan seuraan ja reissaamme heidän mukanaan aina amerikanmaalle asti. Tämä leffahan on lyönyt myöhäisiltanimesarjojen leffasovitusten lippukassa-maailmanennätyksen (juttu täällä) sekä myös näiden leffasovitusten levymyyntiennätyksen (n 202’000 kpl tätä kirjoitettaessa) joten ette siis ole ollenkaan ainoita aiheesta innostuneita katsojia!

Leffassa lähdetään liikkeelle oikein kunnon rytinällä kun idolimme kutsutaan peräti New Yorkiin esittelemään japanilaista idolikulttuuria johonkin ohjelmaan ja matkaan lähdetään ajatuksella että näin saadaan tarpeellista mainosta koti-Japanissa kohta tulevalle Love Live! -tapahtumalle – olivat näet varanneet tilaisuutta varten suurenpuoleisen Tokyo Dome -baseball-hallin (kapasiteetti 55’000 katsojaa) johon pitäisi sitten houkutella idolifaneja riittävästi.

Perille päästään pienten kommellusten jälkeen…

null

Sunrise näyttää kyllä tarvitsevankin kaikki jenit mitä Love Live! -franchise tuottaa…

…ja näin päästään tutustumaan Nykin nähtävyyksiin ja ystävällisiin (…) paikallisiin asukkeihin. Pientä draamaa aiheuttaa Honoka joka joutuu metromatkalla muista erilleen mutta salaperäinen laulajatypy ohjaa hänet turvallisesti takaisin hotellille. Porukan raibu onnistuu niinkuin pitääkin ja näin lähdetään paluumatkalle mutta perille päästyään typyt huomaavatkin ällistyksekseen olevansa suuria kuuluisuuksia: jo lentokentällä on vastassa joukko nimmareita kerääviä faneja ja kaupungilla he eivät enää voi liikkua ollenkaan ilman aurinkolaseja! Ulkomaankeikka onnistui siis liiankin hyvin koska suuri fanijoukko tietenkin odottaa että jo lopetuspäätöksen thenyt μ’s-poppoo jatkaa idoloimista niinkuin ennenkin ja typyt ovat hämmennyksissään: mitä tehdä, mitä tehdä? Kilpasisaridoliryhmä A-RISE ilmoittaa jatkavansa kouluidoliuden jälkeen tavallisena idoliryhmänä ja toivoo että μ’s tekee samoin, mutta lopulta typymme päätyvät siihen mihin sarjan kakkoskaudellakin: lopetuspäätös pitää ja μ’s päättää tarunsa. Sitä ennen voimat kerätään kuitenkin vielä viimeiseen raibuun jonne kootaan maan muut kouluidoliryhmät juhlistamaan kouluidoliutta. Näin on loppuhuipennukseen sitten saatu kasattua kokonainen idolitypymeri, laulua ja tanssia riittää, ja kauniiksi lopuksi näemme kuinka imōto-typyt Yukiho ja Alisa jatkavat kouluidolikerho-meininkiä uuden kouluvuoden taas alettua kun μ’s on enää muisto vain.

Leffan suurin voimavara oli taas kerran loppupuolen nyyhkyiset jäähyväis-seremoniat typyjen kouluidoliuden päättyessä – tämähän oli kyllä hieman toistoa kakkoskauden juonesta jossa samat koukerot nähtiin ensi kertaa mutta onhan se aina koskettavaa tarinaa kun tuttu ystäväjoukko on viimeistä kertaa yhdessä ennen hajaantumistaan maailman turuille – ja leffassa varsin hyvin onnistuttiin pitämään jännitys yllä sen suhteen että mitä ne typyt oikein nyt lopulta päättävät koska menestykselle on aina vaikea sanoa ei. Vähän voi nostaa lippalakkia sille että μ’s-typyjen tarina oli kasattu niin että sillä oli selvä alku ja loppu eikä oikeastaan paljon muuta jäänyt kaipaamaan kuin kunnon epilogia siitä mitä typyt tekevät hieman vanhempina – Honokan kohdaltahan asia lienee selvä koska leffassa nähtiin hänen fantasia-aikuishahmonsa antamassa elämänohjeita ja hän oli selvästi musiikkihommissa tavalla tai toisella mukana. New York -matkailuosuus olisi mieluusti saanut olla pidempi koska japanilaiset typyt ulkomailla on aina herkullinen komedian aihe (vrt K-On!-leffa) ja nyt tämä osuus jäi hieman kevyehköksi ja tilaisuus siten aika lailla hyödyksi käyttämättä. Tarinankuljetusta haittasi myös ikävästi se että inserttibiisejä oli ripoteltu mukaan koko joukko ja hieman tuntui siltä että juonta jouduttiin kääntelemään vähän turhan väkivaltaisesti jotta ne saataisiin mukaan edes jotenkuten loogisesti – ja tästä sitten voitte päätellä sen että tällaisia disneymäisiä spontaaneja Broadway-laulukohtauksia on mukana jonkunkin verran!

Tekniikkapuoli vastasi kutakuinkin TV-sarjan laatua joten ehkä hieman suurempaa panostusta olisi voinut toivoa erityisesti kun franchise muutoin kerää jenejä kahmalokaupalla, varsinkin lopun massiivisissa tanssikohtauksissa olisi toivonut hieman äreämpää CGIn käyttöä. Ääniraita on kuten varmaan arvaatte hyvin J-pop-painotteista kun sinne on tietenkin kerätty esittelyä varten μ’s-joukkion hittibiisejä, ja hommaan jo selvästi hyvin kouliintunut seiyū-kaarti veti sekä roolinsa että biisinsä rutiinilla.

Näin on sitten μ’s-ryhmän tarina päättynyt, ja myös tosielämässä seiyūt esiintyvät viimeistä kertaa (…tai sitten ei…) aprillipäivänä 2016 paikkana tietenkin teemaan sopivasti Tokyo Dome. Tämän jälkeen Love Live! -estraadille astuu upouusi idoliryhmä Aqours jonka animetaival alkaa sarjassa Love Live! Sunshine!! toistaiseksi vielä tuntemattomana ajanhetkenä mutta mielellään sitä tietenkin arvaisi että 2016 kevätkausi olisi luonnollinen valinta. Odotellaan ja toivotaan!

null

μ’s-lumoa viimeistä kertaa!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset