Ghost In The Shell: The New Movie


~ Arvosana 2.5/5 ~

gitsmovie1

Tuttu joukko koossa jälleen hieman sumuisissa maisemissa.

Vuonna 2013 alkanut Ghost In The Shell -franchisen viimeisin tuleminen, Arise-prequel-leffasarja (aiemmat arvostelut: ykkösleffa, kakkosleffa, kolmosleffa, nelosleffa, Alternative Architecture) saa tässä sitten vihdoin viimein loppusilauksen tarinan päättävän sataminuuttisen leffan avulla. GitS-faneille ja toimintaviihteen ystäville meno on entisellään, räiskettä riittää eikä hakkereistakaan ole puutetta tässä korruptoituneiden poliitikkojen ja kaikkivaltiaiden yritysten kyberpunk-maailmassa.

Pienen taustapätkän jälkeen aloitamme toimintarytkeen sillä kun jonkin suurlähetystön on vallannut joukko uhkaavasta työttömyydestä suivaantuneita sotilaita (…lama-ajat näyttävät vaivaavan siis tulevaisuudessakin…) ja Motoko joka juuri on järjestellyt pääministerin pojan kanssa tiimilleen rahoituksen lähtee paikan päälle pistämään räyhäjengiä ojennukseen. Homma näyttää aluksi hoituvan helponlaisesti mutta sitten iskee aivohakkeri joka pistää entiset panttivangit ampumaan sotilaat raadoiksi eikä Motoko yrityksistään huolimatta löydä inhaa pääketkua mistään – mutta vielä pahempaa on tulossa: itse pääministeri nimittäin tapetaan pommilla! Ja nurkan takaa vilahtaa joku epäilyttävä tyyppi joka näyttää aivan Motokolta! Ilmeisesti siis koko suurlähetystötappelus oli vain harhautus jolla vietiin huomio varsinaisesta salamurhasuunnitelmasta. Sitten kuulemme kuinka pääministeri oli salakähmäisesti ajamassa kyborgien kehityksen hidastamista koska oli käynyt ilmi että vanhoja kyborgeja ei enää voikaan päivittää uuteen rautaan, temppu joka ei tietenkään miellytä kyborgeja kehittävää firmaa – ja samaan kyytiin kerrotaan kuinka salamurhassa kuollut Motokon entinen bossi eversti Kurutsu taasen oli innostunut siitä että kyborgit voisivat jättää ruumiillisen elämän kokonaan taakseen ja siirtyä nettiin jolloin rautahuolet jäisivät iäksi.

Motokon jengi huomaa että joku muu hallituksen porukka pitää heitä silmällä – ja näin onkin koska joku samaa Motokon kyborgi-ruumista käyttävä ilkiö on kaupittellut jo kuuluisaksi tullutta Fire Starter -virusta oikealle ja vasemmalle. Sitten lähdetään tappelustamaan epäilyttävälle laivalle ja täällä Motoko saa kybertiedustelunsa avulla tietää sen verran järkkyjä asioita että erottaa välittömästi tiiminsä ja jatkaa tutkimuksia vain omin päin, ilmeisesti tulossa on dramaattisia poliittisia skandaaleja. Ja niin tosiaan käy! Paljastuu että salamurhan takana on pääministerin ja kyborgi-firman välinen salainen sota ja että pommin lähettäjä on Motokoon ihastunut pääministerin poika! Ja että kuollut Kurutsu olikin vain etäohjattu robotti ja oikea Kurutsu luuraa edelleen piilossa Motokon-näköisessä kyborgi-ruumiissa – hän oli siirtynyt tappelustamaan kyborgi-firman puolelle arvellen että näin kyborgit pääsisivät nopeimmin netti-taivaaseen. Mutta lopputappeluksessa Motoko lyö kaksoiskappaleensa kun erotettu tiimi (tietenkin) tulee tiukassa paikassa hänen avukseen ja näin ilkiöt saadaan kiinni – ja kauniiksi lopuksi Motoko käy tuttuun vigilantti-tyyliinsä tappamassa vielä suurilkiön joka oli juuri saamassa poliittisen turvapaikan.

Kässäristi Tow Ubukata oli tähän viimeiseen GitS-pläjäykseensä kasannut kisällinnäytteenään peräti kaksiosaisen juonen: ulkoinen rämistely hoidettiin tappeluksella joka syntyi pääministerin ja kyborgi-firman välisestä taistelusta kyborgien kehittämisen suhteen, ja sisäinen filosofinen pohdiskelu perustui taasen eversti Kurutsun haaveilemaan kyborgien nettitaivaaseen. Mätöstely jäi tällä(kin) kertaa tasolle perus ilman sen kummempia huippukohtia – ja se että Motoko tappelusti lopulta itsensä näköistä Kurutsua vastaan ei ehkä ollut se paras valinta kuitenkaan. Puolestaan kyberfilosofinen pohdiskelu ihmismielen siirtämisestä nettiin ei sekään enää tässä vaiheessa aiheuttanut kummoistakaan säkenöintiä koskapa teemahan on tämän franchisen seuraajille jo vanha tuttu vuosikymmenten takaa – mitä ilmeisimmin tämä oli mukana tällä kertaa siksi että sillä rakennettiin siltaa koko franchisen aloittaneeseen vuoden 1995 leffaan Kōkaku Kidōtai. Ja samaa sillanrakennusta oli tietenkin leffan päätös jossa Motoko likvidoi pilvenpiirtäjähypyn aikana pahisjätkän – tämä oli lähes leikkaus leikkaukselta identtinen kohtaus jolla tuo vuoden 1995 leffa alkoi jolla siis annettiin katsojan ymmärtää että Arise on täyttänyt prequel-tehtävänsä ja jätämme sille tässä nyt sitten jäähyväiset.

gitsmovie2

Tämän kohtauksen olettekin nähneet jo 20 vuotta sitten!

Tekniikkapuoli oli tällä kertaa sellaista parempaa TV-laatua eli leffalta ehkä olisi kuitenkin odottanut hieman sulavampaa jälkeä, ja jälleen kerran näkyi se että naamataulujen piirtäminen on ollut jostain syystä hankalaa ja ne venkoilivat hieman omituisesti useampaankin kertaan. Kässäristi Ubukataa voi näin koko Arise-saagan päätyttyä kuitenkin hieman kiitellä, ei tämä näin legendaarisen franchisen uudelleenlämmitysviritelmänä sieltä aivan huonommasta päästä ollut varsinkin koska esikuva on tunnettu nimenomaan ainutkertaisista tekno-filosofisista pohteistaan joita ei aivan jokajätkä takataskustaan kykene vetelemään. Ja sen suurimman prenikan voi ojentaa Maaya Sakamotolle (Motoko) joka lopulta onnistui kaivamaan itsestään sen tunteettoman pahisjätkän äänen joka majurille kuuluu.

Vaikka Arise näin siis päättyykin niin Ghost In The Shell jatkaa edelleen porskutteluaan: pitkään muhimassa ollut Hollywood-live-action-leffa on lopulta liikahdellut eteenpäin ja lupailee ensi-iltaa vuodelle 2017, pääosan esittäjänä itse Scarlett Johansson (Motoko). Ja tokiolaisessa teatterissa pyörähti juuri käyntiin näytelmä Ghost in the Shell Arise: Ghost is Alive joten eikun lippuja buukkaamaan!

gitsplay

Kaede Aeno ei ole ollenkaan hullumpi Motoko! (Ghost in the Shell Arise: Ghost is Alive)


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset