School-Live!


~ Arvosana 3.5/5 ~

gakkougurashi

Miki ei kykene vastustamaan Yukin hellyttävää koiranpennunkatsetta…

Kaikille tutussa genressä söpöt-typyt-tekevät-söpöjä-asioita on tällä kertaa viritelty hieman erikoisempi versio jossa suloisaa kouluelämää vietetään vain ykkösepisodin lopulle jolloin paljastuu pikkuhiukkasen draamaisa seikka jonka kera sitten jatkamme jonkun verran tavallista jännemmissä merkeissä loppusarjan ajan. Jos siis haluatte säilyttää tämän yllätysmomentin niin lukeminen on parasta lopettaa tähän alkukappaleeseen, mutta yleispätevänä toteamuksena voin kirjata että jos pienet nyyhkytarinat ja ganbaroivat söpöt typyt noin yleensä kiinnostavat niin tämä sarja kuuluu silloin ilman muuta katselulistalle.

gurashikurumi

Kurumi lähtee tässä vähän lapiohommiin…

Tapaamme siis ensi töiksemme genki-söpötypy Yukin joka kavereidensa kanssa elelee koulussa ilman huolenhäivää mitä nyt karkuteille päässyt Tarōmaru-koira joskus hieman aiheuttaa lisävaivaa – mutta sitten katsojalle paljastetaan karmea todellisuus: traumatisoitunut Yuki eleleekin aivan omassa suloisassa mielikuvitusmaailmassaan kun koulutypymme ovat ainoita henkiinjääjiä yllättäen sattuneessa zombi-invaasiossa! Näin näemme sitten millaista on elellä jokapäiväistä elämää zombien keskuudessa, ruoanhakumatkalla vaikkapa pitää Kurumin listiä lapiollaan aina muutama päällekäyvä zombi jotta kenellekään ei kävisi huonosti ja muuta sellaista pientä pikanttia harrastetta. Taustatarinassa näemme kuinka typyt tutustuivat Mikiin joka aluksi eleli kaveritypynsä Kein kanssa ostoskeskuksessa jonne he jäivät invaasion vuoksi nalkkiin ja sieltä hän Kein lähdön jälkeen sitten löytyi ja liittyi muiden typyjen joukkoon koulussa-asustelu-kerhoon. Sitten seuraa uusi shokku kun meille kerrotaan että söpö opettajatypy Megu-nee on hänkin vain Yukin mielikuvutuksen tuote ja oikea opettaja on zombiutunut pelastettuaan sitä ennen itsensä uhraten typyt örkeiltä! Sitten seuraa lisää ihmetyksen aihetta kun typyt löytävät asiakirjoja joiden mukaan zombit ovatkin jonkun biologisen aseen luomia ja koulu on tätä varten erityisesti varustettu turvapaikka, mutta tätä tietoa ei ennätetä kauaa sulatella kun draama iskee: koiranetsintäreissulla ollutta Kurumia purraan ja hän saa zombi-tartunnan! Miki lähtee hakemaan kellarista siellä huhujen mukaan olevaa lääkettä ja samalla törmää Megu-nee-zombiin jonka hän päästää tuskistaan ja samalla huomataan että Megu-nee oli zombiudestaan huolimatta vielä ripaukseltaan ihminen joka kykeni kirjoittelemaan kannustusviestejä seiniin. Ja sarjan draamaisimmassa kohtauksessa näemme kuinka haamu-Megu-nee ohjaa Yukia pelastusretkellä kun typyjen rakentamat barrikadit murtuvat ja zombeja hyörii jo kaikkialla. Ja kauniiksi lopuksi Yuki saa kuin saakin houkuteltua zombit pois koulusta nostalgisella puheellaan, lääke parantaa Kurumin joskin tosin Tarōmaru kuolee, ja typyt jättävät zombien tuhoaman koulun taakseen kyyneltäyteisen valmistujaisseremonian jälkeen ja suuntaavat kohden uusia seikkailuja.

Perus-slice-of-life-söpöily lopetetaan tässä sarjassa siis nopeasti ja siirrytään tällaiseen survival-osuuteen jossa seurataan typyjen selviämiskonsteja post-apokalyptisessä maailmassa zombien jatkuvan uhan alla. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan ole ensi alkuun kovin draamaista typyjen leikkiessä Yukin iloksi mahdollisimman normaalia kouluelämää mutta sitten loppuepisodeissa ruuvia aletaan jo vääntämään kaakkoon oikein urakalla ja episodi 11 oli jo kunnolla itkuntuhruista menoa Megu-neen kohtaloa surressa ja siinä vaiheessa kun episodin loppupuolella lykätään taustamusiikki soimaan lopullisten jäähyväisten koittaessa niin nenäliinapakettinne kyllä jo tyhjenee. Ehkä voisi sanoa että dramatiikan olisi voinut kytkeä päälle jo aiemminkin jolloin tästä olisi tullut kyllä jo melkoisen korkealaatuinen vollotuspaketti. Hahmoista Yuki oli erinomaisen hienosti kirjoitettu tapaus, vaikka hän itse oli traumansa vuoksi säälipisteitä keräten lähes jakomielitautinen hän piti yllä kouluelämän tavanomaisuuden illuusiota jonka vuoksi muut typyt kestivät rankan tosielämän joka muuten olisi voinut helposti musertaa heidätkin – ja sitten kun se tiukka paikka loppuhuipennuksessa tuli Yuki kykeni tunnustamaan ankean todellisuuden ja oivaltamaan zombien syvällä vielä piilevän ihmisyyden jonka ansiosta hän kykeni pelastamaan koko poppoon. Megu-nee puolestaan oli sankarihahmo jonka henki oli läsnä koko sarjan ajan vaikuttaen tapahtumiin jättämiensä muistikuvien avulla – ei huono saavutus hahmolle joka ei varsinaisesti siis ollut edes elossa. Sen sijaan olisin kyllä tullut toimeen ilman Tarōmaru-koiraa…

Komeat tekniset arvot lisäsivät katselunautintoa ja tuotannon pojat osoittivat kekseliäisyyttään muuttelemalla OP-animaatiota aina kulloinkin sopivannäköiseksi sarjan salaisuuksien paljastuessa pikku hiljaa. Nitroplus ja Norimitsu Kaihō olivat tarinan keksijöinä ja mitä ilmeisimmin tässä oli haettu tällaista firman tunnetuimman staran Gen Urobuchin tyylistä rosoisempaa muunnelmaa tutusta söpöt-typyt-tekevät-söpöjä-asioita-teemasta. Prenikkaa pistän erittäin söpöjen typyjen hahmosuunnitteijalle Haruko Iizukalle joka on näissä hommissa onnistunut kyllä ennenkin (Hentai Ōji to Warawanai Neko, Inu x Boku SS, Tamayura), ja kuten tuli jo mainittua taustamusiikki oli draaman hetkinä kerrassaan kelvollista. Seiyū-porukan parhaasta suorituksesta puolestaan vastasi Inori Minase (Yuki) joka on jo muutaman täysosuman ennättänyt tekemään muutenkin (Noël sarjasta Sora no Method ja Hestia sarjasta Dungeon ni Deai o Motomeru no wa Machigatteiru no Darō ka?).

Sarjahan jätettiin sopivaan kohtaan jotta uuden kauden liimaaminen tähän perään olisi täysin vaivatonta typyjen jatkaessa seikkailujaan uusissa ympyröissä mutta huhujen mukaan tällöin pitäisi kirjoittaa kokonaan uutta originaalia tarinaa koska nyt nähty pätkä poikkesi jo alkuperämangasta melkoisesti. Levymyynnin ennakkoarviot ovat myös varsin alhaisia (reilusti alle 3000 kpl) minkä vuoksi jatkohaaveiden yllä leijuu kyllä valitettavan synkät pilvet…


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset