The Heroic Legend of Arslan


~ Arvosana 3/5 ~

arslansenki1

Arslan ja harvinainen kuninkaallinen hetki!

Äärettömän legendaarinen tohtori ja kirjailija Yoshiki Tanaka (Ginga Eiyū Densetsu) on näpytellyt myös tämän animen pohjana olevan kirjasarjan joka löyhästi perustuu persialaiseen kansantaruun Amir Arsalan-e Namdar. Aiempina aikoina nuo kirjat on suoraan sovitettu samannimiseksi OVA-sarjaksi ja nyt käsillä oleva TV-sarja perustuu tarkasti ottaen Hiromu Arakawan (Hagane no Renkinjutsushi) aiheesta piirustelemaan mangaan. Siirrymme siis noin tuhat vuotta ajassa taaksepäin arabialaisiin maisemiin jossa kuningaskunnat tappelustavat, miekat heiluvat ja hevosella mennään – ja historiafriikin tavoin Tanaka pohdiskelee melskeen ohessa kuninkuuden olemusta, uskonnon roolia ja orjien kurjuutta.

Pääpojumme Pars-valtakunnan prinssi Arslan tavataan heti kättelyssä kypsässä 11v iässä jolloin hän ensi kertaa astuu sotatantereelle inhaa Lusitania-valtion hyökkäystä vastaan ja näemme kuinka hän komeasti häviää tappelun petoksen uhrina ja näin joutuu maanpakoon mukanaan uskollinen henkivartija-komistus Daryun. Joukkoon liittyy sitten taktikko Narsus ja hänen apupoikansa Elam, ja samaan aikaan toisaalla pääkaupunki Ecbatana vallataan – ja enteellisesti orjien kapina oli se seikka joka ratkaisi tämän taistelun. Sankarimme onnistuvat toimittamaan petturi Kharlanin manan maille ja samalla keikalla toimintatypy Farangis ja luihuveikko Gieve liittyvät seuraan. Arslan törmäilee silloin tällöin lusitanialaispoika Étoileen ja Lusitanian puolella heiluu myös salaperäinen Hopeanaamio joka väittää olevansa se ainoa oikea Pars-prinssi Hilmes ja että Arslan on vain vallananastajan ottolapsi eikä siis oikeutettu kruunuun. Arslanin porukka marssii sitten Peshawarin linnoitukseen lepäilemään mutta se jää vain aikeeksi kun inha naapurimaa Shindra hyökkää kimppuun.

Arslan päättää sitten lähteä itsekin hyökkäysretkelle ja ovelaa jäätynyt-järvi-temppua käyttäen Shindran joukot lyödään ja hyväsydäminen Arslan päättää auttaa vangiksi jäänyttä Shindra-bossia Rajendraa jotta hän voittaisi heikäläisen kuninkuuden. Näin tapahtuukin mutta sitten Rajendra heittäytyy petturiksi ja hyökkää hetimiten Arslanin kimppuun häviten tappeluksen kuitenkin komeasti, ja näin sankarimme pääsevät suunnittelemaan lopulta Lusitanian kimppuun käymistä ja tämä tuumailu päättyy sodanjulistukseen. Étoile piipahtaa taas filosofoimassa Arslanin kanssa kuninkuuden oikeutusta ja tästä rohkaistuneena Arslan kokoaa joukkonsa ja lähtee marssimaan kohden Lusitanian porukoita ja tappelus sitten alkaakin kun päädytään Saint Emmanuel -linnoituksen tienoille. Daryun ja Elam saavat hieman siipeensä mutta muuten kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Arslan saa makean voiton – ja kaiken kruunaa se kun Étoile paljastuukin tytöksi nimeltään Estelle! Shokku! Shokku! Hävinneet lusitanialaiset alkavat tappaa itsejänsä uskonnolliseen vakaumukseensa perustuen ja näin mellakka laantuu, ja viimeisessä episodissa jopa hieman slice-of-life-henkisesti sotajoukot suuntaavat kohden Ecbatanaa ja ratkaisevaa taistelua. Mutta tämän näemme sitten seuraavalla kaudella! Ehkä…

Näin on sitten nähty pieni palanen Tanakan kuvitteellisesta historiaa kuvaavasta eepoksesta ja hänen kiinnostuksensa ja omistautumisensa menneiden aikojen tutkiskelulle näkyy hyvin selvästi: Pars viittaa tosihistorian Persiaan kun taas Lusitania perustuu Tanakan omien sanojen mukaan kristittyjen ristiretkiin ja espanjalaisiin konkistadoreihin, Shindra taasen on eräs nykyisen Pakistanin alueella sijainnut valtio. Sisällöllisesti Tanakan teemoja tässä sarjassa ovat orjakaupan vastustaminen ja uskonnollisuuden kritisointi (joka muutenkin tuntuu olevan hänen mieliteemojaan minkä sarjan Ginga Eiyū Densetsu katsoneet tietävät): näitä mielipiteitä alleviivaten Ecbatana luhistuu lopullisesti kun lusitanialaiset saavat riistetyiksi itsensä kokevat orjat kapinaan, kun taas lusitanialaisten uskonnollinen vakaumus saa heidät sekä tappamaan vääräuskoisiksi koettuja vihollisia säälimättä että tappion koittaessa myös tekemään järkyttäviä joukkoitsemurhia.

Ehkä kuitenkin se pääteema mitä Tanaka pohdiskelee sarjassa Arslanin kautta on kuninkuuden (tai johtajuuden) oikeutus: tarinan edetessä paljastuu että Arslan onkin vain Pars-kuningasparin ottolapsi minkä lisäksi kunkkuisä Andragoras hankki aikanaan vallan mitä ilmeisimmin kepulikonstein missä yhteydessä Hilmes naamansa sitten polttikin. Hilmes siis selvästi on kaikkien pykälien mukaan aivan oikeassa halutessaan takaisin valtaan – miksi sitten meidän pitäisi olla tyytyväisiä kun Arslan tappelustaa tätä vastaan? Farangisin suulla Tanaka kertoo meille että kuninkaan istuin on tyhjänä tahdoton ja tahto on vain sillä joka siinä istuu ja se tahto voi olla hyväsydäminen tai pahantahtoinen – ja on selvää mikä on kansakunnan kannalta miellyttävintä. Tätä samaa teemaa Tanaka esittelee sarjassa Ginga Eiyū Densetsu paljon perusteellisemmin kun ruoditaan Galaktisen Imperiumin vallanperimys-instituutiota ja sen hyviä ja huonoja puolia.

Hieman ehkä valitettavaa sitten sarjan kannalta on se että näitä syvällisempiä pohdiskeluja on kuitenkin loppujen lopuksi vain harvakseltaan siinä kun muuten tapahtumat ruudulla ovat keskittyneet enemminkin shōnen-tyyliseen miekkamättöön ja taistelujippojen esittelyyn – mene ja tiedä sitten kokiko Tanaka että hänen pitäisi tehdä Ginga Eiyū Densetsu -suurteoksen jälkeen hieman lapsiystävällisempi versio samasta aiheesta. Ja mukaan isketyt fantasia-haamu-äijät eivät nekään kyllä oikeastaan kuuluneet tällaiseen hieman korkea-älyllisempään teokseen mutta korostavat edelleen tätä shōnen-omaisempaa lähestymistapaa. Sodan ja sotajuonittelun lisäksi sarjaan oli sitten lisätty Tanakalle jopa poikkeuksellisen kelvollista romanssinkehittelyä, selvästi meillä on syntymässä ihanainen pari Étoile/Estelle x Arslan sekä toisaalla Alfarīd x Narsus. Romanttinen spinoff-sarja olisi siis suorastaan välttämättömyys!

Tekniikkaosastolla ei tässä sarjassa sitten sen kummemmin loistettu, animaatio on rehellisen kulmikasta ja joukkotappelukset paikka paikoin suorastaan kiusallista katseltavaa – sen sijaan taustamaalari onnistui silloin tällöin varsin kelvokkaasti. Noriyuki Abe on kyllä aivan ansioutunut ohjaaja (Bleach, Great Teacher Onizuka) mutta näin se rahan vähyys näkyy kun ei kaikkea tarvittavaa CGI-tietokoneaikaa ole varaa ostaa. Ensemble-seiyū-joukko hoiti hommansa sen suuremmitta kehuitta kuin haukuitta, ja pistetään tässä lopuksi muistiin huomio viimeisen episodin (episodin 25) ääniraidalta: siinä hautajaiskohtauksessa Nagi Yanagi lurautti aivan perkeleellisen komean biisin joka sopi tunnelmaan nostattamalla ihon suorastaan kananlihalle.

arslansenki2

Kauniita taustamaalauksia: aurinko nousee vuorten takaa Peshawarin ylle.

Homma siis päättyi juuri kun se merkittävin tappelus oli alkamassa joten helposti on pääteltävissä että tuotantotiimi on laskenut tämän niin että uusi kausi voitaisiin tästä pyöräyttää vauhtiin helposti mutta saammekohan sellaista nähdä? Hieman alle kuudentonnin (tällä hetkellä) levykeskiarvomyynti on siinä-ja-siinä onko jatkoon rahaa – toisaalta tämä on kyllä sinänsä komea luku tällaiselle ei-shōnen-mätöstely-pläjäykselle joten ilmeisesti Tanakan maine myy edelleenkin.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset