~ Arvosana 3/5 ~

himouto

Pelaamista ja perseen raaputtelua… ah tätä otakuelämän ihanuutta! (Umaru)

Lähes puhdas ja hyvin episodimainen huumorisarja on tässä kyseessä, päähahmona huseeraa söpötypy Umaru joka koulussa on kaikkien ihailema monilahjakas superoppilas mutta kotona veljensä Taihein kauhistukseksi täydellinen otaku-vetelys joka ei parempaa tiedä kuin pelien pelaaminen, animen katselu ja roskaruoan napostelu. Remmissä meillä on typykomedian mestarit Masahiko Ōta (ohjaaja) ja Takashi Aoshima (kässäri) ja jälleen kerran he osoittivat että he eivät huonoa sarjaa osaa tehdäkään.

Näin siis tapaamme koulutypy Umarun, hänen töissä käyvän veljensä Taihein ja mukaan liittyy nopeasti myös söpö naapurintypy hokkaidolainen Ebina ja Umarua koulussa suuresti ihaileva Kirie. Kilpailuhenkinen ojō-sama-typy Sylphy osoittautuu Umarun tavoin myös pelifriikiksi ja siloista julkista kuvaansa ylläpitääkseen Umaru joutuu turvautumaan valenimeen ja -asuun kiihkeimpiä turnauksia varten. Näin sitten porukalla vietetään kesälomia, juhlitaan joulua ja uuttavuotta, kokkaillaan pikkuleipiä ja suklaakaakkuja. Pientä romanssintynkääkin on Taihein ympärillä kun sekä Ebina että bossitypy ja vanha koulukaveri Kanau näyttäisivät olevan läheisemmistä suhteista kiinnostuneita, kun taas Taihein työkaveri Bomber on ihastunut sekä Umarun että Ebinan suloihin (…joskin hänellä kyllä riittää silmää jokaiselle ohikulkevalle hameenhelmalle imōtonsa Kirien suureksi harmiksi…). Hellyttävämpiäkin hetkiä nähdään kun Taihei pitää kipeästä Umarusta huolta, ja sarja päätetään perinteiseen rantaepisodiin jossa kaikilla on hauskaa muutaman pienen identiteettisekaannuksen kera.

Sarja siis koostui pienistä aika lailla toisiinsa liittymättömistä tunnelmanpalasista joita episodiin mahtui aina usempia ja pääasiassa huumoria pyöritti Umaru joka aina sopivissa väleissä heittäytyi lapsenomaiseen otakumoodiin jonka kaikenkärsineeksi kohteeksi joutui raukka Taihei-veli. Parhaimpia palasia olivat kuitenkin ne joissa mukana oli hieman tunnettakin: ensitutustuminen ihastuttavaan Ebinaan joka joutui taistelemaan ettei hänen hokkaidolainen murteensa ja tapansa näkyisi nolostuttavasti läpi, sekä hetket jolloin sisarparimme Umaru x Taihei kaikista kärhämistään huolimatta osoittivat olevansa kuitenkin toistensa parhaat kaverit, ilman mitään sis/brocon-vihjauksia siis. Lähes puhtaita slice-of-life-osuuksia oli myös koko joukko ja otakuteemasta johtuen alan asiantuntijat kykenivät bongailemaan animereferenssejä lähes joka episodissa.

Tekijätiimi Ōta x Aoshima pistivät tässä siis kasaan heidän tasollaan sanoisinko rutiinisuorituksen jossa ei ollut sen enempää suuria heikkouksia kuin suurta loistokkuuttakaan, tekniikkapuoli oli parempaa keskitasoa ja erityisen hauskoja hetkiä olivat kaikki Umarun otaku-chibi-hahmoiset slapstick-komiikka-tempaukset. Varsin uutena äänenä Aimi Tanaka hoiteli Umarun rähinän oikein kelvollisesti ja pienen prenikan ojennan myös musiikkibossi Yasuhiro Misawalle jonka tavaramerkkinä on tällainen helposti tunnistettava hauska pianonpimputtelu-taustamusiikki (jota kuulitte myös sarjoissa Love Lab ja YuruYuri).


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset