Pretty Guardian Sailor Moon Crystal


~ Arvosana 3/5 ~

smc-ourheroes

Sailor Moon parhaimmillaan: komediaa ja rakkautta! (Tuxedo Kamen, Usagi Tsukino)

Legendojen legenda, taikatypysarja Bishōjo Senshi Sailor Moon sai lopulta kauan kaivatun remake-sarjansa 22.5-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistamaan (…tästä voitte siis päätellä että homman aloittamisessa oli pientä viivettä…) ja tuttu tarina sovitettiin tällä kertaa erittäin uskollisesti mangaa noudatellen, jopa niin että paikoin anime oli suorastaan mangaruutujen kopiointia. Tämä uusi sarja käsittää mangan kaksi ensimmäistä juonikaarta (Dark Kingdom ja Black Moon) jotka alunperin esitettiin kahden animekauden voimin (Bishōjo Senshi Sailor Moon ja Bishōjo Senshi Sailor Moon R). Meno on parhaiden shōjo-perinteiden mukaista romantiikkaa yhdistettynä shōnen-sarjamaiseen maailman-pelastus-mättöön – aikanaan ainutlaatuinen keksintö jolla taikaypyistä tuli kertaheitolla animemaailman kuumin hitti eikä vielä tänä päivänäkään ole nähty mitään mikä ylittäisi ihanuudessaan tätä Naoko Takeuchin tarinaan perustuvaa animesaagaa.

(Episodikohtaiset analyysipostaukset löydätte tällä haulla.)

Tapaamme siis tokiolaisen kömpelöhkön koulutypy Usagi Tsukinon joka eräänä kauniina päivänä törmää omituiseen puhuvaan kissaan Lunaan joka ilmoittaa että hän onkin kuuluisa seilori-taikatypy-taistelija Sailor Moon jonka tehtävä on suojella legendojen prinsessaa ilkeältä päällekäyvältä pahisjoukolta. Hieman hätkähdyttävä tiedonjyvänen Usagille siis joka ei nyt suorastaan ihastu tappeluhommistakaan mutta onneksi joukkoon liittyy muitakin typyjä: älykkö Ami, mikotypy Rei, lihaskimppu Makoto ja lopulta myös mättökonkari Minako. Näin seilorijoukkomme muksii kelmejä ketoon ja samalla Usagi selvittelee kummallista rakkaus-kolmiodraamaansa jossa osapuolina on ärsyttävä opiskelijapoika Mamoru ja salaperäinen prinssikomistus Tuxedo Kamen – jotka lopulta paljastuvat olevansa yksi ja sama henkilö ja näin pääsemme myös ihanaisen kissustelun äärelle. Eivätkä paljastukset tähän loppuneet vaan lopulta selviää sekin että Usagi itse on se legendojen uudelleensyntynyt Kuun prinsessa Serenity ja draamaisassa loppuhuipennuksessa Pohjoisnavalla käydään loppusota jossa pimeyden voimat lyödään ja kaikki on taas hyvin!

smc-chibiusa

Pieniä ryppyjä äiti-tytär-rakkaudessa… (ChibiUsa, Usagi)

Kunnes sitten taivaalta tipahtaa sankarparimme niskaan pyssyä heilutteleva pikkutypy ChibiUsa ja jälleen ilmestyy seilorijoukon kiusaksi uusi pahisjengi joka näyttää olevan jostain syystä tämän pikkutypyn perässä. Tämähän ei käy vaan turpiin-vaan-ja-onnea-tyyliin supertypymme pistävät köniin eteensattuville roistoille samalla kun seuraamme Usagin mustasukkaisuusdraamaa: hänen mielestään kun ChibiUsa ja Mamoru ovat aivan liian hyvää pataa keskenään (…) ja Mamoru joutuu turvautumaan jopa peitonheilutuksen apuun rauhaa ylläpitääkseen (…). Sitten seuraa suuri paljastus kun paikalle astelee uusi seilori söpöisä Sailor Pluto ja hänen mukanaan matkataan ajassa tuhat vuotta eteenpäin: ChibiUsa ja lurjukset kun ovat sieltä kotoisin ja käyvät parhaillaan sotaa tulevaisuuden Tokion kohtalosta! Eikä tässä kaikki, ChibiUsa onkin Mamorun ja Usagin tytär ja pariskuntamme on tuolloin paikkakunnan kuningaspari! Tästä lähdetään sitten tappelustamaan oikein kunnolla planeetankokoista ryökälettä vastaan, ja jopa ChibiUsa hairahtuu hetkeksi mieron tielle mutta kuten varmasti arvasitte kanaljat saavat lopulta surkean lopun, Tokio palautuu ennalleen, ja kaikki on hyvin!

Sarjan ehdottomasti parasta osaa oli sen alkupuolisko jossa kerrattiin eräs maailman parhaista animetaruista, Dark Kingdom-juonikaari. Tässä näimme välähdyksittäin sitä suuruutta jonka perusteella alkuperäinen sarja (Bishōjo Senshi Sailor Moon) on klassikkojen klassikko: Usagin johtamaa slapstick-komediaa, Usagi x Mamoru -pariskunnan romanttisia rakkauden hetkiä, ja taistelun dramatiikkaa seiloreiden uhrautuessa prinsessansa ja toistensa puolesta kääntäen epätoivon hetket voiton huumaksi. Toinen juonikaari (Black Moon) oli jo alunperinkin selvästi ensimmäistä heikompi ja näin se oli nytkin, ja suurimmat syyt tähän olivat romantiikan puute ja huumorin unohtaminen minkä vuoksi painopiste oli melkein yksinomaan mättövoittoinen – ChibiUsan ja Usagin hieman liikaa angstin puolelle vedetty äiti-tytär-rakkaussuhde kun ei ole ollenkaan niin tunteisiin vetoavaa settiä että se nostaisi juonikaaren muutoin hieman kopiomaista kässäriä erityisen korkealle.

Kun sitten alkuperäinen sarja (ykköskausi Bishōjo Senshi Sailor Moon) oli siis klassikkojen klassikko niin missä tässä remake-virityksessä sitten mentiin vikaan kun tästä ei sellaista tullut? Vastaus lyhykäisyydessään on sovitustyö: alkuperäisen sarjan ohjaimissa heiluivat nykyään syvästi kunnioitetut alan suuruudet Jun’ichi Satō ja Kunihiko Ikuhara jotka lisäsivät Takeuchin tuotokseen runsaasti komiikkaa, pientä ecchiä, slice-of-life-hölmöilyä, syvensivät muitakin hahmoja kuin vain Usagia ja kirjoittivat aivan omista päistään sydänaloja väristeleviä lisäjuonenpätkiä – puhumattakaan äärimmäistä draamaa tihkuvasta loppuratkaisusta. Crystal-sarja on ohjattu (Munehisa Sakai) lähestulkoon niin että storyboard on ollut manga eikä selvästikään kässäristillä (Yūji Kobayashi) ole ollut kykyä (tai mahdollisuutta) lisätä sarjan tenhovoimaa omilla ratkaisuillaan. Näiden sarjojen vertailu jääkin animehistoriaan oivana esimerkkinä siitä mikä arvo on asiansa osaavalla tuotantotiimillä, ja miksi animen teko alkuperäisteosta orjallisesti noudattaen ei ole ollenkaan välttämättä tie parhaaseen lopputulokseen.

Kun Crystal ei tässä siis suurempia kehuja vielä ole saanut niin mainitaan nyt kuitenkin niitä parhaitakin paloja: ykkösenä täytyy listata Kotono Mitsuishi (Usagi/Sailor Moon) jonka ääni jo yksistään riitti valtavien nostalgiavyöryjen syntyyn ja Usagin kimitys, kiljunta ja herkät kuiskaukset onnistuivat tältä seiyū-maailman kuningattarelta niinkuin odottaa sopiikin. Tuntuiko Usagi teistä joskus täysin sietämättömältä kakaralta? Huomasitteko kuinka suuri osa näistä tuntemuksista johtui juuri hänen ärsyttävän kimakasta äänestään? Tätä kutsutaan nimellä Seiyū Power! Selvä parannus vanhaan sarjaan nähden sitten oli ChibiUsan hahmo – aiemmin hänen itsekeskeinen lapsellisuutensa suorastaan riipi silmää Black Moon -juonikaaren aikana mutta nyt hänen olemuksensa oli merkittävästi neutraalimpi joskaan siis mitenkään sarjaa pelastavaan erinomaisuuteen ei tietenkään ylletty. Lisäksi Sailor Pluto ja hänen kohtalonsa oli mielestäni uudessa sarjassa paremmin kuvattu, koko kohtaus (episodi 25) olikin jälkimmäisen juonikaaren draamaisa kohokohta.

Tekninen toteutus oli Tōeilta hieman epätasainen perussuoritus, muutamin paikoin animointijälki oli loistavaa (esim episodi 25) mutta vastapainoksi myös epäonnistuneita hölmönaamoja näkyi tasaiseen tahtiin – selvästi näki että budjetissa mentiin säästölinjalla. Sen sijaan ääniraita oli suorastaan upea kirkkokuoroineen ja kosmisia kykyjä oltiin kerätty myös seiyū-kaartiin varsin kelvollisesti – ikävä kyllä muu seilorijoukkio vaan jäi pahasti Usagin roolin varjoon joten kaikki eivät päässeet esittelemään osaamistaan niin laajasti kuin olisi voinut toivoa.

Näin olemme siis nähneet Naoko Takeuchin mangan kaksi ensimmäistä juonikaarta ja ilmassa leijuu kysymys: näemmekö koskaan enempää? Seuraava Mugen-tarinakaari olisi todellinen herkkupala mutta tässä vaiheessa on tyytyminen Tōein ilmoitukseen ”lisätiedotteista”! Talsikaapas siis lähimmälle temppelimäelle toiveita tekemään!

smc-wantmore

Haluaa lisää-ää-ä-ä-äää!!!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset