Knights of Sidonia: Battle for Planet Nine


~ Arvosana 3.5/5 ~

sidonia1

Hiukkasen creepyjä mechoja tässä sarjassa (Tsumugi, Benisuzume)

Kakkoskaudelle (ykköskausi arvosteltu täällä) ovat tässä päässeet nämä alien-möykkyjä vastaan kahakoivat mechakuskimme ja meno eikun vain paranee! Sankarimme Nagate hankkii nyt itselleen pikku haaremin mutta se ei ole ollenkaan sellainen mihin koulutypysarjoissa olette tottuneet! Mutta ei tämä söpöily (…öhh jos nyt niin voi sanoa…) ole johtanut mättöpuolen unohtamiseen vaan harvinaisen scifi-pitoista avaruusrettelöä on tarjolla aivan riittävästi piinkovan konossöörinkin toiveiden täyttämiseksi.

Heti kättelyssä creepy-kerrointa korotetaan kun inha mechakuski Kunato joutuu karmean kohtalon uhriksi kun hullu tiedemies entisiltä ajoilta nimeltään Ochiai kaappaa hänen ruumiinsa ja alkaa kehitellä entisiä juttujaan ja näin syntyy Tsumugi, ihmis-gauna-hybridi-typy-olento joka osoittautuu hieman pelottavasta ulkonäöstään huolimatta oikein söpöksi neidoksi joka kaiken kukkuraksi – tietenkin – ihastuu pääpojuumme Nagateen. Samaan aikaan toisaalla Sidoniaa hallinnut zombi-bossi-joukkio tapetaan ja näin kapteeni Kobayashi on uusi superbossi ja hän kääntää avaruusarkin kokan päämääränään planeetta #9 jossa pitäisi oleman oikea gaunojen pesä ja sitämyöten tiedossa kunnon mättömeiskettä. Menomatkalla Tsumugi osoittautuu olevan oikea bro kun pelastaa Sidonian tiukassa tappeluksessa lähes oman henkensä uhraten minkä jälkeen miehistön epäilykset Tsumugin luotettavuudesta katoavat kokonaan ja näinpä hän sitten Nagaton virallisen tyty-yden Izanan harmiksi liehitteleekin sankarkomistusta …ööh… ulokkeillaan, ja mukaan samaan hipelöintihommaan liittyy muutoin erinomaisen särmä varakomentajatypy Yuhatakin.

sidonia2

No onneksi on mukana on muutama näitä tavallisennäköisiäkin!

Sarjan keskivaiheen slice-of-life-osuudessa pääparimme oli jo melkein pääsemässä kokuhakustus-puuhiin ja muihinkin puuhiin, mutta niin vain sitten hälytys iskee kun lähestytään kohdeplaneettaa jonne Izana lennähtää tiedusteluretkelle Tsumugin kanssa. Kaikki näyttää rauhalliselta kunnes valtava gauna-joukkio (…tietenkin…) ilmestyy paikalle ja mäiske alkaa – eikä tässä kaikki vaan vastapuolelle ilmestyy myös vanha tuttu hihittelijä-gauna Benisuzume joten hommassa on astetta suolaisempi veren maku suussa. Tsumugi ottaa yhteen keino-äitinsä kanssa ja kieroilla konsteilla Benisuzume onnistuu naulaamaan Tsumugin pahaan pinteeseen. Samaan aikaan toisaalla Izana on pakkolaskeutunut planeetalle jolla konttailee jokin nälkäinen jätti-äijä mutta eipä hätiä mitiä kun pääpoju Nagate pelastaa haaksirikkoiset, mättää poreiksi ison kasan gaunoja ja lopuksi tällää Benisuzumen pois Tsumugin kimpusta. Hetken homma näyttää vielä vaaralliselta kun Benisuzume erittää Nagaten ohjaamoon Hoshijiro-typyn näköisen ulokkeen (…ilman vaatteita tietenkin…) mutta Izanan avulla tästäkin pinteestä selvitään, voitto on kotona ja Nagatelle ojennetaan oikein prenikkakin rintapieleen. Loppu hyvin kaikki hyvin ja kaihoisaksi päätökseksi Nagate käy vielä kääntymässä entisillä asuinsijoillaan Sidonian kellarissa, siellä mistä kaikki ykköskaudella alkoi.

Parhaasta päästä sarjan elementtejä kun taas aloitetaan niin mättöpuoli oli jälleen mallillaan – aina kun lähdettiin avaruuteen riehuntaretkelle niin aivan varma ei koskaan voinut olla siitä ketä sieltä palaisi hengissä takaisin. Sekä Izana että Tsumugi olivat jo episodissa 4 heikoissa kantimissa ja varsinkin loppuepisodien (11-12) kahnaus oli jo kerrassaan loisteliasta settiä. Homman tehokkuus perustui sarjan toiseen hieman yllätyksenä tulleeseen vahvaan puoleen tällä kaudella: slice-of-life-osuuteen. Siinä Izana että varsinkin Tsumugi saivat hahmoonsa paljon uutta sisältöä ja molemmat keräsivät sen verran ison kasan sympatiapisteitä osakseen että heidän tappelunujakointiaan oli pakko seurata sydän kurkussa sormien välistä kurkkien että eihän nyt vain mitään pahaa typysille sattuisi! Näin ne kihelmöivät sotimiskohtaukset rakennetaan – tämä osataan tässä sarjassa paremmin kuin hyvin. Romanssikehityskin sai pientä lisäpontta kun Izana (…ja Tsumugi…ja Yuhata…) muuttivat pääpojun kanssa yhteen ja Izana kasvatti jopa isot tissit (…joka sarjan maailmassa on osoitus siitä että hän on löytänyt miehen…). Vielä pitää mainita miellyttävänä seikkana se että alfa-komentajatypy Yuhata sai hyvin ruutuaikaa, ja se että karhuemo Lala ei sitä saanut.

Tekninen suoritus oli taas kerran kerrassaan loistava. Kokonaan 3DCG-tekniikalla tehty animesarja ei koskaan ole näyttänyt näin hyvältä – eivät pelkästään tappelukohtaukset olleet riittävän kosmisia vaan paljon vaativampi hahmo-animaatiokin meni jopa ykköskautta paremmin puikkoihin. Enää ei oikeastaan kertaakaan tullut katsojalle sitä kaikkien tuntemaa inhaa hetkeä eteen jolloin ruudulta huomaa että aijaa niinhän se tosiaan tämä olikin kokonaan tietokoneella tehtyä. Tästä prenikat ansaitsee Polygon Pictures, ja lisää kehuja saa ohjaaja Hiroyuki Seshita josta olin ensi alkuun hirvittävästi huolissani mutta hän oli selvästi oppinut ykköskauden apulaisohjaajana juuri ne oikeat kameranväristykset ja leikkaukset joiden erinomaisuudesta johtuen tuo kausi on kuuluisa. Ja vielä pitää antaa harvoin ojennettu mitali tehosteääniosastolle: porukka pisti jälleen parastaan ja osoitti kuinka katselukokemus on aivan eri luokkaa kun tässä hommassa on tekijämiehet paikalla. Myös OP-biisi oli jälleen kelpo tuotantoa: angela ja ”Kishi Kōshinkyoku”, mutta kyllä se ykköskauden vetäisy on edelleen ykkönen (angela ja ”Sidonia”).

Sarja on siis edennyt kaudesta toiseen koko ajan menoaan vain parantaen joten eipä kai ole mikään ihme että sitä vain toivoisi että jatkoa vielä seuraisi vaikka vain hieman viiden tonnin päällä oleva levymyyntikeskiarvo kyllä vähän huolestuttaakin. Toivotaan, toivotaan, kyseessä on kuitenkin hyvin harvinainen scifi- ja mecha-lajityyppien suloisasti onnistunut yhteenliittymä!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset