Sound! Euphonium


~ Arvosana 3.5/5 ~

hibike1

Saadaanko se kaivattu jatkopaikka!!! (jännittäjinä Hazuki, Midori, Kumiko, Reina)

Animestudio KyoAni ja söpötypyt ovat tietenkin kaikille tuttu yhdistelmä mutta tällä kertaa meininki ei olekaan K-On!-tyylistä iltapäivänauringonleppoista slice-of-life-ilyä vaan tällaista teini-ikäisten hieman angstahtavaa kasvutarinaa jossa taustalla pyörii koulun torvisoittokuntakerhon tavoitteet edetä kansallisessa töräyttelyturnauksessa aiempaa menestyksekkäämmin. Suurempia naurunpyrskähdyksiä ei siis ole tarjolla mutta ne korvaa pätevä koulutypydraama jota koristaa vielä pieni söpöisä yuri-romanssin vihjailukin.

Noniin tapaamme siis päätypymme Kumikon juuri kun hän on aloittamassa lukio-uraansa uudessa koulussa ja siinä missä hän saa uusia kamuja Hazukista ja Midorista niin päivää hieman synkentää se että myös entisestä koulusta tuttu pelottava Reina-typy on jostain syystä paikalla myös. Kumiko on vanha käsi torventöräyttelyssä mutta ei silti oikeastaan haluaisi enää mukaan töräyttelykerhoon – mutta kamut vänkäämällä vänkäävät ja sinnehän hän lopulta sitten kuitenkin päätyy entiseen euphonium-soittajan hommaansa. Kerho saa myös uuden ohjaajan, Taki-sensein, joka pistää porukan kovalle harjoituskuurille kun olivat päättäneet (hieman puolihuolimattomasti) tavoitella kansalliseen töräyttelyturnaukseen pääsyä, ja treenauksen lomassa Kumiko pääsee Reina-peloistaan ja typyt onnistuvat keskustelemaan keskenään normikansalaisten tavoin – ja itse asiassa näyttäisi siltä että lopulta päädytään jopa siihen että heidän välilleen syntyy pienenpieni söpöisä yuri-pitoinen ystävyyskin!

Soittokunnan ensimmäinen festivaaliesiintyminen onnistuu hyvin mutta sitten iskee pommi: Taki-sensei päättää järjestää koe-esiintymiset joiden perusteella valitaan kerhon turnaus-edustusjoukkue! Stressaavan harjoittelun lomassa pyörii vielä pieni romantiikan pyöräkin: Kumikon osananajimi-pojuli Shūichi kokuhakustelee tullakseen vain tyrmätyksi, ja hän puolestaan ei innostu ollenkaan söpön tuubatypy Hazukin tavoittelu-yrityksistä – ja sitä suloisinta romanssia kehittelee edelleen typyparimme Kumiko x Reina romanttisella kuutamokävelyllään. Kauhea kriisi syntyy sitten siitä kun koe-esiintymisten perusteella Taki-sensei valitsee ykkösluokkalaisen Reinan trumpettisooloon kun kerhossa perinteisesti on noudatettu ikäjärjestystä tällaisten kunniatehtävien jakamisessa. Pienen skandaalinkäryisen kapinahengen vallitessa järjestetään uusi julkinen koe jonka lopputuloksena Taki-sensei saa kuin saakin pitää päänsä koska Reinan trumpetti-taidot mykistävät muutkin kerholaiset. Näin sitten jatketaan harjoittelua ja pieniä vaikeuksia on niin Kumikolla kuin Shūichillakin mutta loppujen lopuksi kaikki päätyvät turnauskonserttiin joka sujuu suunnitelmien mukaan ja kova työ palkitaan: soittokuntamme saa kultaa ja pääsee siis seuraavalle turnauskierrokselle!

Sarjan loisteliain osa ilman muuta oli Kumikon tarina joka alkaa hänen ollessaan innoton ja nyrpeä lukiolaistypy joka ei oikeastaan tiedä mitä elämältään haluaa eikä mikään kiinnosta, ja päätyy siihen että Reinan esimerkin ja Taki-sensein harjoitusten avulla hän oivaltaa että hänhän lopultakin rakastaa soittamista ja soitintaan niin paljon että mikään ei enää ole tärkeämpää kuin töräyttelykisassa pärjääminen – perustarina tässä on siis tällainen nuoren tytön hieman angstipainotteinen kasvutarina vaikeina lukiovuosina. Tähän on sivujuoneksi sitten lykätty pieni romanttinen kolmiodraama jossa Kumikon suloja havittelee niin vanha koulukaveripoika Shūichi kuin vahvatahto-typy Reinakin ja söpöisä yuri-lurpsuttelu näyttää vievän voiton tässä kisassa. Hieman harmittavasti sitten sarjan sivuhahmot todellakin jäävät sivuun ja oikeastaan ainoastaan Reina saa edes hieman hahmonrakennusta osakseen ja jopa Shūichi jää hyvin ohueksi karikatyyrimäiseksi hahmoksi – sääli sinänsä koska hahmojoukossa olisi monia omalaatuisia persoonia joiden menoa olisi ollut hauska seurata perusteellisemminkin. Sen sijaan se kun arvelin aluksi että tässä olisi mukana urheilusarjamaista ganbarointi-henkeä niin tämä osoittautui vääräksi arveluksi, töräyttelyturnaukseen osallistuminen oli enemminkin kulissi joka taustalta aina silloin tällöin muistutti olemassaolostaan kehittäen pieniä melodraamanpoikasia. Erityisesti tämä näkyi finaaliepisodissa joka ollakseen noin periaatteessa sarjan huippukohta jossa soittokuntamme pesee koko porukan ennakkosuosikki mukaanlukien oli tunnelmaltaan yllättävänkin laimea kokoelma soitantahetkiä ilman että näimme sen enempää yleisön kuin kanssakilpailijoidenkaan haltioituneita reaktiota.

Teknisellä puolella KyoAni on tässä pistänyt sitten todellakin kaiken peliin, animaatiojälki ja taustataide on parasta mitä he ovat koskaan meille esittäneet mikä tarkoittaa sitä että nyt ollaan leffalaatutasolla ja tällä ylitetään kutakuinkin kaikki mitä animesarjarintamalla on aiemmin nähty – no remmissä on tällä kertaa ollut kyllä koko KyoAnin kerma: pääohjaajana supermies Tatsuya Ishihara (Air, Clannad, Kanon (2006), Suzumiya Haruhi no Yūutsu) ja lisäksi episodiohjaajina mukana olivat Naoko Yamada (K-On!) ja legendaarinen animaattori Yoshiji Kigami (salanimellä Ichirō Miyoshi). Uutuudenkarheat pää-seiyūt hoitivat hommansa mallikkaasti ja kiinnostuksella jää seuraamaan heidän tulevaa uraansa, onko tämä sarja heille samanlainen katapultti kuuluisuuteen kun aikanaan K-On! oli?

hibike2

Yoshiji Kigami esittää tässä varsin dynaamista kameratyöskentelyä! (Kumiko)

Selvästikin tapahtumien kulusta kävi ilmi että tässä oli animoitu vasta osa tarinasta (ensimmäinen kirja nimeltään Hibike! Yūfoniamu: Kitauji Kōkō Suisōgaku-bu e Yōkoso kolmen kirjan sarjasta) joten monet juonensäikeet jäivät ilmaan roikkumaan odottamaan aikaa parempaa. Ykköslevyn myyntimäärät hipovat 9 tonnin lukemaa joten samalle tasolle KyoAnin edellisen hittisarjan (Chūnibyō demo Koi ga Shitai!) kanssa ei nyt päästä mutta sen verran korkea tämä luku on että aivan täysin ei voi poissulkea kakkoskauden mahdollisuutta. Vähintään suhteellisen varmana voisi pitää sitä että KyoAni tekee aiheesta jatkoleffan, heillä kun viime aikoina on ollut tapana tehdä tällainen aivan siitä riipumatta menestyykö sarja hyvin vai ei, esim sarja Tamako Market sai jatkoleffan (Tamako Love Story, arvostelu täällä) vaikka keskimääräinen levymyynti jäi alle neljän tonnin. Tätäpä jäämme tässä jännittämään!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset