Your Lie in April


~ Arvosana 4/5 ~

shigatsu

Virtuoosit esittelevät parhaita puoliaan! (Arima, Kaori)

Nyyhkydraama yhdistettynä musiikkiteemaan kuulostaa jo paperillakin voittoisalta yhdistelmältä ja kyllähän se sitä sitten olikin. Viulistitypy Kaori ja pianistipoika Arima tapaavat mutta kaikki ei menekään niinkuin satukirjoissa vaan kohtalo heittää eteen pari pikku pikku ongelmaa. Musiikkiesitykset ovat komeita, vakavaa tarinaa kevennetään komedialla jonka määrä oikeaoppisesti loppua kohden vähenee, ja finaalia varten kannattaa kaupasta käydä hakemassa pari nenäliinapakettiakin. Voiko animesarjalta paljon muuta edes vaatia!

Näinpä siis tapaamme söpöpoika Ariman joka törmää viulistitypy Kaoriin kun lapsuudenystävätypy Tsubaki järjestelee häntä potkupallistipoika Watarin tyty-ydeksi – ehkä hieman turhaan koska Watarilla typyjä riittää muutenkin. Ensi töikseen porukka käy katsomassa kuinka Kaori pärjää viulistikisassa ja huomaavat että hänen villi soittotyylinsä menee hyvin yleisöön mutta tuomarit ovat vähemmän innostuneita Kaorin omavaltaisesta tulkinnasta. Ariman kauhuksi Kaori sitten pyytää häntä säestäjäksi seuraavalle kisakierrokselle – Arima tekee kaikkensa kieltäytyäkseen koska on tiukkapipoisen äitinsä kuoleman jälkeen saanut kauhean esiintymiskammon eikä saa yleisön edessä nuotteja enää kohdilleen. Tiukan väännön jälkeen Arima lopulta kuitenkin suostuu mutta kisasoitanta ei mene aivan putkeen niinkuin saattoi epäilläkin ja kaiken kukkuraksi Kaorikin pyörtyy esityksen lopuksi! Sitten Kaori painostaa Arimaa ottamaan osaa pianokisaan ja siellä tavataan lapsuudentutut kilpakumppanit Takeshi ja Emi jotka hoitavat omat osuutensa loistavasti mutta Arima jälleen kompastelee oman kammonsa kanssa ja soittaa hienosti vain pätkittäin. Tämän jälkeen Kaori haluaa Ariman mukaan gaala-ilta-soitantaan ja pienen vastustelun jälkeen taivuttelussa onnistuukin mutta suuren illan saapuessa Kaoria ei näykään vaan Arima joutuu esiintymään soolona – ja ihme tapahtuu! hän ymmärtää äitinsä olleen tiukka vain siksi että hän halusi opettaa Arimalle pianonsoitosta kaiken nopeasti koska tiesi kohta kuolevansa ja näin Arima pääsee kammostaan ja soittohommat sujuvat taas kuin leikiten. Mutta uusi huoli herää: Kaori on sairaalassa ja vaikka hän ulospäin onkin entinen pirtsakka itsensä ei hänen tilanteensa vaikuta oikein hyvältä. Sitten Arima saa pianonsoitto-oppilaan, söpö-pikkutypy Nagin, jonka kanssa soitettu koulujuhlien nelikätinen konsertti saa jopa kansan osoittamaan suosiota seisaaltaan – mutta samaan aikaan Ariman mieltä painaa Kaorin tila joka näyttää koko ajan vain huonontuvan ja he näkevät kuinka Kaori saa pahan kohtauksenkin. Ja finaalihuipennukseen päästään kun Arima soittaa koulun sisäänpääsykokeissa samaan aikaan kun Kaori on leikkauksessa – ja kuin unessa Arima näkee soittaessaan Kaorin poistuvan tästä maailmasta. Kaorin jälkeensä jättämän kirjeen mukaan hän olikin aina rakastanut Arimaa joten deittailu Watarin kanssa oli se sarjan valhe – mutta hän ymmärsi sen että myös Tsubaki oli Arimaan ihastunut, ja niinpä sarja päättyykin Tsubakin kokuhakusteluun.

Sarja on siis surullinen tarina Kaorin lyhyestä elämästä – hän jo pikkutyttönä tiesi että hänen aikansa täällä jää lyhyeksi ja niinpä hän oli päättänyt elää täysillä minkä vain parhaiten voi: hän soittaa viulua omaperäisellä tyylillään jotta jättäisi ihmisille itsestään muiston, syö leivoksia ilman huolta huomisesta ja elää kaiken kaikkiaan vain tässä hetkessä. Ja kun hänen lapsuudenihastuksensa Arima on traumansa vuoksi täysin pianonsoittokyvytön, omalla vilpittömän kärsimättömällä tavallaan Kaori saa hänet voittamaan mielensä möröt ja henkisesti kasvamaan ongelmistaan yli niin että selviää Kaorin menetyksestä jo paljon paremmin kuin äidin kuolemasta. Jos oli Kaorin tarina se sarjan nyyhkyosuus niin Ariman hahmo oli puolestaan sujuvasti kirjoitettu kasvutarina jossa rikkinäinen ja traumainen pikkupoika miehistyy ja selvittää menneisyyden haamut niin että voi elää tätä päivää soittamalla rakasta pianoaan ilman menneisyyden painolastia. Ja se kolmas sarjan kantava elementti ja viimeinen loistokkuuden silaus oli tietenkin musiikki: juhlavan soitannan myötä näimme kuinka hahmot kehittyivät ja tunteet välittyivät nuottien myötä myös kuulijakunnalle. Eivätkä musiikkivalinnat olleet tietenkään mitenkään sattumia: Beethovenin ”Kreutzer”-sonaatti on tunnetusti viulistille vaikea joten Kaori esittelee sen avulla uskomatonta osaamistaan, ja kun hän valitsee gaala-ilta-esitykseen Fritz Kreislerin kappaleen ”Liebesleid” (Rakkauden Tuska) niin eiköhän hän tiennyt mitä hän halusi tällä kertoa.

Tekniikkaosuuden oli A-1 Pictures sitten hoitanut lähes silmiäsärkevän loistavasti. Animaatio varsinkin soittokohtausten aikana on elokuvamaisen sulavaa ja taustataide säkenöi kohtausten taustalla juuri niinkuin sen pitääkin. Ääniraita oli jo sarjan aiheenkin johdosta jumalainen, lisäksi kehut ansaitsee ykkös-OP-biisi (”Hikaru Nara”, goose house), ja Risa Taneda (Kaori) nappasi ääninäyttely-suorituksellaan myös melko suuren kaluunan.

Ennakko-odotuksissahan tätä sarjaa verrattiin usein toiseen suureen klassisen musiikin sarjaan Nodame Cantabile mutta näin loppujen lopuksi on helppo todeta että musiikkiteeman ohella paljon muuta yhteistä ei niillä ollut: siinä missä Nodame Cantabile on romanttinen komedia, on Shigatsu wa Kimi no Uso nimenomaan romanssi-draama – mutta molemmat sarjat ovat tietenkin omalla sarallaan loistokkaita suorituksia. Teemallisesti tässä ollaan lähellä sellaisia nyyhkyalan klassikoita kuin Clannad ~After Story~ ja Ano Hi Mita Hana no Namae o Bokutachi wa Mada Shiranai (AnoHana).

Näin sitten jätämme jäähyväiset muusikoillemme ja koska manga on animoitu nyt loppuun niin jatkoa ei taida olla tiedossa – paitsi yksi OVA on luvassa loppukeväästä ja sitä tässä tietenkin kiihkeästi odotellaan.


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset