~ Arvosana 3/5 ~

pp21

Kuka prkl törkimys läpsii Akanea kesken ankaran ajattelutyön???

Kyberpunkahtava Psycho-Pass -poliisi-toimintasarja jatkaa tällä lyhyenlännällä (11 episodia) kakkoskaudellaan entisissä merkeissä Sibyl-systeemin valvovan silmän alla, ja tämähän ei taaskaan kaikkia miellytä vaan poliisitarkastaja Akanen riesaksi ilmaantuu jälleen uusi inha järjestelmän vastustaja. Merkittävin muutos tälle kaudelle oli kässäristin vaihtuminen, Urobuchi käytti aikansa mieluummin tulevan Psycho-Pass -leffan tekoon joten animesarjan tarina on vuorostaan Tow Ubukatan käsialaa – ja hän jos kukaan voi animepiireissä käyttää arvonimeä Mr Kyberpunk joten kaikki näyttää tässä vaiheessa olevan vielä aika lailla hansikkaassa.

Akanen mielenharmiksi ilmestyy siis uusi pahisjätkä jolla on kummallinen ominaisuus: Sibyl-systeemi ei ollenkaan edes huomaa häntä! Onko kyseessä siis edes oikea ihminen vai todellakin haamu? arvaillaan poliisimiesten joukkiossa mutta ilkiö nimeltään Kamui järjestää fanaattisten kannattajiensa avulla verilöylyn jos toisenkin joten vähitellen on pakko uskoa että kyllä se varmaan aivan lihaa ja verta on. Sitten kun Kamui virittää vinkeän kännykkäpeli-tappojahdin alkaa Akane arvailemaan että taustalla on koko ajan ollutkin se että ryökäle keräilee poliisien dominaattori-aseita jotain tarkoitusta varten ja on onnistunut erilaisilla raakoilla konsteilla ohittamaan aseiden lukituksen niin että hänen kaverinsa ammuskelevat niillä nyt aivan valtoimenaan. Samoihin aikoihin toisaalla on Akanen tiimin konstaapeli Tōgane kummallisesti kiinnostunut Akanesta, ja Akanen kolleega tarkastaja Mika puolestaan kierii pyhässä vihassa kun Akenen toimitatavat ovat vastoin kaikkea mitä ohjekirja sanoo.

Sitten selviää että Kamui onkin kaveri joka on koottu useiden lento-onnettomuudessa kuolleiden ihmisten osista! Tämän vuoksi Sibyl-systeemi ei löydä häntä kun hän onkin eräänlainen ihmiskokoelma. Ja nyt kun hän on kerännyt aseita riittävästi alkaa loppusota jossa ovelalla dominaattoreiden ylikuormituskikalla Kamui löytää Sibyl-systeemin sijainnin: hänen tavoitteenaan on pakottaa systeemi tuomitsemaan itsensä joka hänen arvelujensa mukaan johtaisi jonkinlaiseen loogiseen umpikujaan tuhoten koko roskan. No, aivan näin tässä ei tietenkään käy koska eiväthän pahisten suunnitelmat koskaan onnistu, Sibyl vain poistaa joukostaan muutaman rikolliseksi katsomansa aivon minkä jälkeen kaikki onkin aivan hienosti. Akanen perässä kipittänyt Tōgane ja Kamui ampuvat toisensa ja näin kaikki pahikset saavat palkkansa, paitsi kaikkien suosikki Mika… Ja Akane tapansa mukaan toteaa että Sibyl on aivan paska järjestelmä mutta hänen on silti jätettävä se ennalleen kun ei muutakaan voi – vaikka lisäuhkana on nyt se että Sibyl on oppinut uuden jekun: kokonaisten ihmisryhmien tuomitsimisen yhdellä iskulla!

Pääjuonihan tässä oli aika lailla samankaltainen kuin ykköskaudellakin: Sibyl-systeemin valvonnan ulkopuolelle päätynyt kaveri laatii ovelan ja erittäin väkivaltaisen juonen jonka avulla systeemistä päästäisiin eroon, mutta Akane taidoillaan ja kylmänviileällä otteellaan tekee selvää jälkeä tästäkin konnasta. Sivujuonena ja kakkospahiksena esiteltiin sitten Tōgane joka osoittautuu psykopaatiksi joka vain haluaa tuhota ihmismieliä ja on ottanut pakkomielteiseksi tähtäimekseen Akanen joka tunnetusti ei koskaan hermostu mistään. Ja vielä pienenä kolmospahiksena on Mika joka yrittää kampittaa Akanea koska vihaa sitä että hän ei noudata kaikkea mitä poliisivoimissa kuuluisi tehdä mutta siltikin menestyy tutkimuksissaan hyvin. Tästä sitten huomaattekin että lyhyeen sarjaan on ahdettu hieman liikaa tavaraa ja hahmoja, ja tämä näkyy sitten siinä että mitään näistä ei saada oikein kunnolla käytyä läpi ja erityisesti viimeisessä episodissa kun piti vetää kaikki langat yhteen niin siitä tuli aikamoinen sotku. Ubukatalla on tunnetusti sellainen perusvika että vaikka juonenpätkät sinänsä ovat oikein kelvollisia ja kiinnostavia niin hän ei osaa annostella niitä sopivaa määrää ruutuaikaan nähden.

Tämä ei kuitenkaan ole sinänsä mikään olennaisen suuri puute – kyseessä on toimintasarja jonka ohjaaja Kiyotaka Suzuki on pistänyt kasaan oikea-oppisesti nopeatempoisena adrenaliini-suihkeena episodi toisensa jälkeen, ja tällöin ne juonireiät eivät ole se asia mikä katsojaa kiinnostaa vaan se että kylläpäs taas porukkaa pistettiin lihoiksi ja mitäs seuraavaksi tapahtuu. Ubukatan kirjoitustyylin suuri etu onkin juuri se että se sopii tällaiseen perus-rymistelyyn oikein hyvin koska hänellä ei ole ykköskauden Urobuchin tapaista pakkomiellettä pitkäpiimäiseen pseudo-filosofointiin jolla tapetaan sekä sarjan vauhti että katsojan kiinnostus. Toinen asia missä Ubukata onnistui suorastaan erinomaisen nautittavasti oli Akanen hahmon uusi olemus: hän oli nyt koko sarjaa kannatteleva ärjy poliisi joka pätevyydellään muistutti jopa jo jonkun verran majuri Motokoa (sarjasta Ghost in the Shell) – vähemmän akrobatiaa mutta enemmän empatiaa. Muutoinhan hahmot sitten jäivät – sarjan lyhyydestäkin johtuen – hyvin yksiulotteisiksi ja siten tyypillisiksi toimintasarjahahmoiksi ylipäätään.

Heikkous taasen oli sarjan tekninen taso – Tatsunoko Production joka jostain syystä oli valittu studioksi tälle toiselle kaudelle oli selvästikin säästölinjalla ja animaatio oli kauniisti sanoen kulmikasta ja erityisen huono oli hahmodesign jonka samanaamaisuus teki joskus sarjan seuraamisesta oikeaa tuskaa. Sen sijaan taustamaalaukset olivat hienoja ja juuri sopivia kyberpunk-maisuudessaan.

pp22

Kaupunkimaisemat olivat oikein juhlavia!

Näin sitten jäädään odottamaan tammikuun Psycho-Pass -leffaa jossa fanipoikien ihastukseksi ovat mukana sekä Urobuchi kässärissä että kauan kadoksissa ollut ihana mussukka-hahmo Kōgami!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset