matsutarou

Sumo-otteita ja Reilu Meininki! (Abarenbō Rikishi!! Matsutarō)

Maailmanhistorian toiseksi animeikkain kevätkausi on pääsyt jo siihen vaiheeseen että sarjoista on helppo valita suosikit ja inhokit, ja onneksi varsinkin suosikkeja on kertynyt aika lailla! Erityisesti kautta leimaa hieman ehkä yllättäen suuri erinomaisten urheilusarjojen joukko – on lentistä, tennistä, pingpongia ja sumopainiakin – ja kun muistetaan se että urheilusarjat olivat vahvasti edustettuna parilla edelliselläkin kaudella niin viime ajat ovat olleet kuin suurta urheilujuhlaa! Tosin kuluvan kauden suuri sarjamäärä takaa sen että ei pitäisi olla vaikeaa löytää tukku kiinnostavia sarjoja oli mieli-genre sitten lähestulkoon mikä tahansa.

Mutta lopetetaanpa nämä löpinät lyhyeen ja siirrytään itse asiaan eli sarja-arvosteluihin!
_______________________________________
ARVOSANA 3.5/5

Haikyu!!

haikyu

Kageyama passaa ja Hinata piikkaa!

Toinen lentis-sankari-pojuistamme on lyhenläntä nassikka joka vähäisistä senteistään huolimatta kiihkeästi haaveilee ässä-iskijän hommasta. Toinen taasen on jo tunnettu super-passari mutta itsekkään luonteensa takia ei tule toimeen pelikavereidensa kanssa. Näillä eväillä mennään kun tämä riitaisa pari pistetään samaan joukkueeseen jossa he joutuvat kantapään kautta oppimaan että vain luottamalla toisiinsa ja pelaamalla yhteen he voivat joskus toteuttaa unelmansa. Ollaan siis urheilu-anime-sarjojen perusasioiden parissa ja tässä sarjassa ne osataan harvinaisen hyvin mistä esimerkkinä katsokaapa vaikka nelosepisodi ja se kuinka hahmokehitys tapahtuu ja bromanssi hehkuu kun kässäri on kirjoitettu taidolla! Lisäksi Production I.G on pistänyt hieman vähäistä enemmän pätäkkää pelikohtausten tekniseen toteutukseen ja korviahivelevään ääniraitaan joten kasassa on erityisen nautittava paketti urheilusarjojen ystäville!


Isshūkan Friends
One Week Friends

oneweek

Ooooo… Kaori on niin söpö kun se on kiitollinen!

Kun söpön Kaori-typykkämme muisti resetoituu viikon välein on ystävien hankkiminen vaikeaa mutta pääpojumme Yūki ei pikku esteistä lannistu ja päiväkirjan voimalla tarinaan saadaan vielä lisäjännitystäkin jotta juoni ei käy liian itseään toistavaksi. Upeasti kirjoitetut hahmot ovat tämän sarjan vetovoima: Kaori on vaan niin hellyttävän onnellinen saadessaan ystävän joita ilman hän on luullut joutuvan elämään lopun ikänsä; Yūki on taasen toivottomasti rakastunut ja valmis mihin tahansa Kaorin puolesta. Ja harvinaista herkkua on se että myös sivuhahmot ovat rautaa: paras-kaveri Shōgo vaikuttaa kylmäkiskoiselta kyynikolta mutta sisimmässään hän on kunnon bro joka toivoo vain parasta pääparin seurustelulle (tästä esimerkkinä katsokaapa nelosepisodi!). Romanssi-draaman nenäliinapaketteja tihkuvat eväät on siis kasattu tähän sarjaan oikein hienosti ja tunnelmaa korostavat Akira Iton vesiväri-taustamaalaukset.


Soredemo Sekai wa Utsukushii
The World Is Still Beautiful

soredemo

Ruusunlehtiä kunkun sängyssä – prinsessa Nike hieman pilailee!

Sade-maan prinsessa Niken seikkailut alkavat kun hän matkustaa Aurinko-maahan jonka kunkun kanssa hänet on naitettu – joka kunkku osoittautuukin nyrpeäksi pikkupoikuliksi jota lapsuuden koettelemukset ovat sen verran kolhineet että hänestä on tullut jo nuorella iällä ilman ystäviä elävä kyyninen työhullu (…eli tyypillinen japanilainen salaryman siis…). Ensijärkytyksestään toivuttuaan Nike huomaa että Livi-kunkkupojulla voi kuitenkin olla se kuuluisa kultainen sydän jossain vielä kätköksissä, ja näemme kuinka kunkun jöröys pikkuhiljaa sulaa Niken ansiosta ja olisiko oraalla jo aivan oikea rakkauskin! Hmmm! Lisämausteina keitokseen on kipattu aivan kelpo huumoria sekä toimintaa kun kunkulla on tietysti aina vihollisia – täytyy tosin kyllä toivoa että mitään miekkamittelöä ei sen suuremmin alettaisi esittää koska eihän shōjo-sarjaa nyt sen vuoksi katsella!
_______________________________________
ARVOSANA 3/5

Baby Steps →CR

babysteps

Ei-chan ja kuinka tennistä ei harjoitella…

Söpö Natsu-typy innostaa luokan priimuspoika Ei-chanin tenniksen pariin kohottamaan kuntoaan ja näin lähdemme seuraamaan perus-urheilu-sarjan tyyliin sitä kuinka hän luontaisia kykyjään (…lukutoukkamainen perusteellisuus ja huolelliset muistiinpanot…) käyttäen kehittyy lajin huipulle. Toistaiseksi ollaan vasta harjoiteltu peruslyöntejä mutta vitosepisodiin on jo sitten luvassa ensimmäinen matsi! Perushyvää urheilusarjaa siis jossa tähän konseptiin kuuluva romanssintynkä on myöskin jo esitelty ja ensimmäinen paha vihollinenkin löytynyt. Hieman tässä alussa on ollut liikaa tenniksen perusteiden koulukirjamaista esittelyä – tämähän on tarpeetonta koska eihän meistä katselijoista kukaan nyt mitään urheilua ala harrastamaan!


Bokura wa Minna Kawai-Sō
The Kawai Complex Guide to Manors and Hostel Behavior

kawaiso

Ricchan säihkyy kilpaa iltaruskon kanssa!

Asuntola-rom-com tässä tyylilajina ja tekijätiimi on yllättävän uskollisesti poiminut vaikutteita alan klassikosta nimeltään Maison Ikkoku – hahmojen joukosta löydätte niin perusmies Godain (Usa), pervon Yotsuyan (Shiro) kuin viinaanmenevän söpötypy Akeminkin (Mayumi). Samaan räävittömään juopottelumeininkiin kuin mihin Ikkoku-kan-asukit aikanaan parhaimmillaan ylsivät ei nyt olla vielä päästy mutta ei huumoripuoli kuitenkaan ollenkaan huonoa ole, ja romanssikehitys on alkanut sekin aivan kelvollisesti kun Usa on jo saanut söpön Ricchanin kertaalleen nostamaan nenänsä kirjasta ja naurahtamaan! Pieniä tummia pilviä taivaalle tulee kuitenkin siitä että kun ollaan jo vitosepisodissa eikä Usa vieläkään ole varma haluaako Ricchan edes deittailla niin jäljellä olevissa 8 episodissa tulee pieni kiire pistää paketti riittävän hellyttävästi kasaan. Tekniikkapuolella Brains Base on pistänyt parastaan ja taustataide suorastaan säkenöi kauneutta, ja Kana Hanazawa (Ricchan) osoittaa jälleen kerran miksi hän on Kana Hanazawa.


Gochūmon wa Usagi Desu ka?
Is the order a rabbit?
→CR

gochuumon

Cocoa löytää Chinosta uuden ystävän!

Nyt ollaan siirrytty Tonavan varrella sijaitsevaan idylliseen keskieurooppalaiseen pikkukaupunkiin jossa söpöt typyt tekevät tällä kertaa latte-taidetta eli pyöritään kahvila-ympyröissä ja typykäisemme toimivat tarjoilijoina sekä vaivaavat pullataikinaa siinä ohessa. Äärimmäisen söpöä slice-of-life-lutuisuutta siis johon pieni viaton typyrakkaus tuo ripauksen lisä-ihanuutta kun sopivia pareja on jo ensimmäisten pupusodien (…tämän sarjan episodit ovat siis pupusodeja…) aikana löytynyt muutamia. Mitään sen kummallisempaa juonta ei siis kannata odottaa, sarja perustuu täysin söpöily-atmosfääriin jota tunnelmaa korostaa kelpo ääniraita jolla ranskalais-hanuristi vetelee sopivaista katukahvila-musiikkia.


Gokukoku no Brynhildr
Brynhildr in the Darkness
→CR

brynhildr

Veriroiskeita ja kärsiviä typyjä – tyypillistä Lynn Okamoto -meininkiä siis! (Neko)

Traagis-kohtaloisia supervoimaisia typyjä! Suloista rakkautta veriroiskeiden ja suolenpätkien lennellessä tappelun tiimellyksessä! Eipä siis ole mitenkään vaikea päätellä että alkuperäisen mangan on kirjaillut tunnetulla tyylillään Lynn Okamoto (Elfen Lied) ja hyväksi koeteltu konsepti toimii kyllä edelleenkin. Karkumatkalla olevat söpöt mutantti-typyt keräävät katsojan sympatiat puolelleen kun muutamaan kertaan on nähty mitä ilkeä heitä jahtaava organisaatio tekee jos heidät saadaan kiinni. Lisäksi Okamoto on vielä korjannut tässä sen mikä joitakin häiritsi sarjassa Elfen Lied: aikanaan kun diklonius-typyt nimittäin saattoivat vektoreillaan sumeilematta silpoa ihmisiä niin nyt nämä brynhildr-söpikset ovat enemminkin ystävällisen auttavaisia (ainakin tähän mennessä). Hyvä tästä tulee kunhan vältetään liiallinen mättöisyys ja keskitytään traagisiin kohtaloihin.


Inugami-san to Nekoyama-san →CR

inuneko

Inugami ja Nekoyama tutustuvat…

Vaikka onkin shorttisarja niin siitä huolimatta tässä sarjassa esitellään oikein hienoa yuri-lurpsuttelua kun Inugami ja Nekoyama painelevat toistensa buttoneita ja samalle sävelkorkeudelle viritettyä kakkosviulua soittelevat vielä Aki ja Nezu. Tyttörakkaus-sävytteistä huumoria siis ja kolmosepisodissa mennään jo vallattomuuksiin kun Inugami juottaa Nekoyaman pieneen hiprakkaan jolloin paljastuu että Nekoyama onkin S… ja nelosepisodi taasen on oodi meille kaikille meganekko-faneille!


Kantoku Fuyuki Todoki
Insufficient Direction

kantoku

Kuuluisan ohjaajan päivärutiineja… (Director-kun, Rompers)

Shorttisarja tämäkin mutta meininki on hieman rauhallisempaa kun kurkistamme minkälaista perhe-elämää harrastaa huippu-anime-ohjaaja Hideaki Anno. Tähän mennessä suurimpia paljastuksia lienee se että Anno on pesunkestävä otaku kun hyllytkin pitää mitoittaa Kamen-Rider-yksikköjen mukaan, ja että sarja Densetsu Kyojin Ideon on hänen suurimpia rakkauksiaan – ja tämä jälkimmäinen lienee muuten tottakin koska tarina kertoo että Shin Seiki Evangelion on kirjoitettu pitkälti Ideonin pohjalta. Rompers on muuten sitten Megumi Hayashibara eli Rei Ayanami.


Love Live! School idol project (2014) →CR

lovelive

Nyt on tekeillä jotan TODELLA pervoa! (Rin, Kayo-chin)

Aaah! Ihanaiset koulu-idolitypykäisemme ovat päässeet vauhtiin jälleen ja µ’s on nyt lopultakin päässyt pienten alkuvaikeuksien jälkeen mukaan kuuluisaan Love Live -idolikisaan joka ykköskaudella ei heiltä tunnetuista syistä aivan onnistunut. Tämän sarjan vahvuudet ovat aina ihanan idolisöpöilyn lisäksi positiivinen iloisuus ja lämminhenkiset tarinat – vaikkapa nelosepisodin kertomus Nicosta ja hänen sisaruksistaan oli oikein hempeää menoa! Hieman näkyy se että sarjan suosio taisi yllättää tekijätkin koska kässäristillä oli jo kakkosepisodissa hankala löytää täytettä kaikille minuuteille mutta toivottavasti tarina tiivistyy loppua kohden.


Mangaka-san to Assistant-san to
The Comic Artist and His Assistants
→CR

mangakasan

Normaali mangakan työpäivä… (Yūki, Sena)

Kyllä mangakan elämä on sitten mukavaa! Puolikkaan episodin mittaisissa tarinoissa erityisesti pantsuihin ihastunut piirtelijä-poikamme ei liiemmin ole tyttöihin tutustunut mutta typy-avustajat jelppaavat sitten erityisen hankalissa kysymyksissä kuten vaikkapa siinä miltä tissi tuntuu kädessä… Ecchi-huumoria siis ja sitä löytyy varsin riittävästi, ja kun vielä KugiRie (Sena) saapuu paikalle piiskansa kanssa olemme päässeet tsunderoinnin kauniiseen ytimeen!


Mushishi: Zoku-Shō
Mushishi: The Next Chapter
→CR

mushishi

Maisemakuvaa Japanista 150 vuotta sitten

Kaikki se mikä sarjassa oli hienoa ykköskaudella 8 vuotta sitten on edelleen tallella: hämyisän mystinen tunnelma johon katsoja uppoaa heti episodin alettua, tarinat jotka voivat olla dramaattisia tai jopa traagisia mutta jotka kerrotaan vähäeleisesti Ginkon murahtelujen säestämänä, ja aivan ainutlaatuinen ääniraita jonka kilinät ja kolinat korostavat että ollaan kuitenkin oudossa maailmassa jossa mushi-ötökäiset on otettava vakavasti tai ihmisraukan voi käydä ohraisesti. Kolmosepisodi osoitti sen mihin tämä sarja pystyy tragiikan saralla, mutta vielä ei olla nähty niitä parhaimmistoon kuuluvia lämminhenkisiä episodeja joihin Mushishi myös kykenee niin halutessaan. Ja se kuuluisa ykköskauden OP-biisi on nyt korvattu aivan kelpo Joni Mitchell -vaikutteisella lurauksella (Lucy Rose ja ”Shiver”).


Ping Pong →CR

pingpong

Pingislyönnin perusteita esittelee Smile

Ohjaaja Masaaki Yuasa on tietenkin ottanut tähän sarjaan mukaan oman tavaramerkkinsä – psykedeeliset visuaaliset irrottelut – mutta muutoin tarina on jopa yllättävänkin konservatiivinen urheilu-sarja. Tapaamme huipputaitoisen pingpongistin Smilen joka kuitenkin on liian pehmeäluontoinen jotta pystyisi taistelemaan todella kovien otteluiden voitoista mutta valmentaja ei aio luovuttaa! Muitakin selluloidi-taitureita vilisee ruudulla: itsestään suuria luuleva Smilen paras-kaveri Peco, lohikäärme-iskuinen ässä Kazama ja eksoottisimpana paikkakunnalle maitojunalla saapunut Kiina (kotoisin nimensä mukaisesti pingiksen mahtimaasta). Tyylilleen uskollisena Yuasan animoima pingis-peli äityy parhaimmillaan oikein kunnon trippailu-tasolle jota vielä korostaa ääniraita jonne on koottu varsin modernia kuoro-ujellusta.


Puchimas!! Petit Petit Idolm@ster

puchimas

Yllättävä vaara voi uhata kun lillutte kuumassa lähteessä!

Oooooo!!! Puchidol-pikkutypyja ei koskaan ole liikaa! Mitään erityisempää uutta ei ykköskauteen nähden ole havaittavissa mutta ei tässä mitään suuria muutoksia tarvitakaan! Shorttisarjassa ihanaiset pikkuiset toilailevat tutun 765-idolitoimiston (THE iDOLM@STER) typyjen kanssa ja koskaan ei tiedä mitä on odotettavissa muuta kuin että oli se mitä tahansa on se hampaat suusta pudottavan söpöä!


Sidonia no Kishi
Knights of Sidonia

sidonia

Vaarallisia avaruus-lonkeroita taustapeilissä!

No niin avaruus-mechasarjaa tässä ja silmiinpistävin piirre on aivan uniikki visuaalinen ilme jossa musta-valkoisia kontrasteja käytetään paljon ja jossa tuodaan esille tällaista kulunutta tekno-maailmaa – jotenkin tästä tummansynkeästä tyylistä tuli mieleen scifi-sarja Battlestar Galactica (2004). Polygon on pistänyt homman kasaan 100% tietokone-animaatiolla ja tällä kertaa jopa ihmisten animointi on aika onnistunutta missä paljon auttaa se että hahmodesign on suunniteltu niin että naamanpiirteitä on erittäin vähän – tämä helpottaa tietokonetta mutta hankaloittaa kyllä katsojan elämää. Tarina sinänsä on melko standardi mecha-saaga: laitapuolen-kulkija-pääpojuli onkin salaa harjoitellut super-mechakuski jolle löytyy töitä kun heidän avaruudessa seilaava suuri Sidonia-arkkinsa törmää sadan vuoden tauon jälkeen ilkeisiin päällekäyviin möykkyihin. Mättöhomma onkin melkoisen brutaalia kun ässäpilotteja lakoaa kuin heinää ja sarjasta henkii jonkinlainen alistunut melankolia joka ennakoi että traagisia hetkiä on edessä lisääkin. Erityisen miellyttävä on nähdä kuinka panoksia on laitettu mecha-uikutuksen sijasta scifi-hifistelyyn ja vaikkapa nelosepisodissa nähty arkin suunnanmuutos oli erinomainen oivallus ja hyvin toteutettu. Vielä pitää kiitellä sarjan tärkeintä osaa: taustamusiikki ja erikostehosteet ovat animesarjaksi harvinaisen kovaa tasoa ja niiden avulla sarjan tunnetasot nousevat kokonaan omiin korkeuksiinsa.
_______________________________________
ARVOSANA 2.5/5

Abarenbō Rikishi!! Matsutarō
Rowdy Sumo Wrestler Matsutaro!!
→CR

Kookas karju Matsutarō on kaveri joka häiriköi koulussa, vie pikkusiskolta tikkarin, kaappaa himoamansa typyn kännissä varastamaansa kuorma-autoon – kerta kaikkiaan siis oikea miesten mies! Ja sumo-kouluun hän päätyy lopulta vain siksi että haluaa stalkata lähellä asuvaa karkuun lähtenyttä typyään… Noniin, varmaankin tässä saamme sitten seurata kuinka koulun pahasta pojasta kehittyy sumo-oppien myötä kaikkien ihailema yokozuna, ja kun studiona on Tōei niin hitaasta etenemstahdista voi päätellä sen että tämän sarjan ei ole tarkoitus päättyä aivan heti. Tämän lisäksi Tōei on ilmeisen tarkoituksella valinnut animaatiotyyliksi tällaisen 70-luvulta peräisin olevan kömpelöhkön viritelmän alkuperäisen mangan (1973-1998) hengen mukaisesti, ja samaa vinyyli-nostalgiaa on myös itse asiassa varsin kelvollinen OP-enka-vetäisykin.

Akuma no Riddle
Riddle Story of Devil

Söpötypy Haru on pienissä vaikeuksissa koska Mustan Luokan kaikki muut typyt ovatkin häntä jahtaavia salamurhaajia! Mutta onnekseen toinen söpötypy Azuma vaihtaa puolta ja alkaa hänen henkivartijakseen ja näin pyörähtää käyntiin tämä toimintasarja jossa ilmeisesti episodeittain näemme kuinka kulloisessakin tappoyrityksessä käy. Mättöpuoli on jopa brutaalisehkoa jossa verta roiskuu, ja jännitystä lisää se että aivan varma ei voi olla siitä onko traagisen lapsuuden kokenut Haru aivan niin viaton kun miltä tuntuisi. Tämän lisäksi Azuma vaikuttaa kiinnostuvan Harusta muutenkin kuin vain puhtaan ammatillisessa mielessä… Koska nuo salamurhaukset perustuvat muodolliseen ilmoitusmenettelyyn on sarjassa aika peli-mäinen tunnelma vaikka pohjana onkin kyllä manga.

Black Bullet →CR
Ihmiskuntaa uhkaavat gastronomiset möykyt mutta onneksemme meillä on turvanamme pikkutypyjä joiden avulla nuo möykyt saadaan pidettyä jotenkuten kuitenkin kurissa. OP-biisin lisäksi muurin-takana-asuva-ihmiskunta-juonikin muistuttaa hieman sarjaa Shingeki no Kyojin mutta onneksemme meillä on tällä kertaa pääpoikuli joka hoitaa mättöhommat kuulisti ilman ulinoita. Tämän lisäksi nuo pikkutypyt ovat oikein symppiksiä tapauksia joiden kohtalo on itse asiassa jopa hieman koskettava: vaikka he ovat välttämättömiä möykkytappeluiden voiton kannalta ovat he muutoin sosiaalisia hylkiöitä jotka elävät köyhyydessä ja kurjuudessa. Jos sarjassa osataan välttää mättöfokus ja käyttää ruutuaika typyjen elämän oikomiseen tästä voisi kehkeytyä jopa harvinaisen oiva sarja.

Blade & Soul →CR
Kun pohjana on korealainen RPG on meininki aika ennalta arvattavaa: badass-typy Alka on kostoretkueella maailmassa jossa päälle käyvät niin maagiset miekkasankarit kuin pyssyjen kanssa heiluvat söpöt palkkionmetsästäjätkin. Juoni on episodimaisuudessaan hyvin pelimäinen eikä ehkä kovin kummoinen mutta Alka on päähahmona oikein hotti tapaus joka ilmeettömästi hoitelee rettelöijät lasaretin puolelle. Täysin maskista tullutta yllättävän vakavaa sisältöä puolestaan on vitosepisodin pohde huumekukkien viljelyn oikeutuksesta – eikä aivan joka sarjassa näe sitäkään kuinka pikkupojan taru päätyy lopulta haudan pohjalle (nelosepisodi). Vaikka animaatio on aika ajoin hieman kulmikasta on joihinkin tappelukohtauksiin pistetty aivan hämmästyttävän raskaan sarjan osaamista.

Date A Live II
Henkitypyjen uhka ei ole maailman yltä minnekään häipynyt ja pääpojumme Shido on kiireinen jotta ennättäisi viettelemään jokaisen typyn ennenkuin suuri räjähdys posauttaa kraaterin keskikaupungille. Yamain kaksoissiskoista homma aloitetaan ja aika hyvin aloitetaankin koska sekä söpöilyä että ecchiä on alku-episodeissa ollut sarjan tyylin mukaisesti aivan kelvollisesti. Haaremihommahan tämä on ja hieman harmittavasti uusien typyjen myötä ruutuaikaa ei riitä ykköskauden ihastuksille kovinkaan paljon, ja heille oikeastaan pitäisi ollakin aivan oma slice-of-life-spinoff-sarja. Erilaista pahista on myös nyt lyöty juoneen mukaan sen verran että hieman pelottaa ettei tämä nyt vain menisi liian mättökeskeiseksi touhuksi – nelosepisodi oli jo tässä mielessä aika heikkotasoinen.

Hitsugi no Chaika
Chaika – The Coffin Princess
→CR

Yksisarvisten ja muiden ihmeotusten kansoittamassa maagisessa maailmassa tässä mennään kun söpö keisarintytär Chaika etsii kauan sitten kuolleen isänsä ruumiinosia järjestääkseen hautajaiset – vai onkohan asia sittenkään näin yksinkertainen! Joka tapauksessa armeijan sun muiden pahisten jahdatessa sabotööri-päähahmo-sisaruksemme päättävät auttaa Chaikaa kun se on niin hellyttävä – ja aivan samasta syystä tämä sarjakin kuuluu kohtuullisesti katsottavien joukkoon. Vaikka juoni ei nyt kummoiselta kuulosta, on Chaikan viattomuutta henkivä hahmo (…ja erityisesti sen puhetapa…) aivan valloittava ja on pakko olla varma siitä että hänen tarinansa päättyy onnellisesti!

JoJo no Kimyō na Bōken: Stardust Crusaders
JoJo’s Bizarre Adventure: Stardust Crusaders
→CR

Nyt ollaan sitten siinä kaikista suosituimmassa osassa JoJo-mangaa ja tämän kunniaksi (…tai sitten siksi että jenejä on kertynyt menestysmyynnin myötä säkkikaupalla…) David Production yllätti meidät kaikki ja on todellakin lisännyt sarjaan ANIMOINTIA! Mutta johtuuko sitten tästä vai jostain muusta niin samalla on vähentynyt tämän sarjan aivan ainutlaatuinen visuaalinen vetovoima: galaktiset posetukset – tosin tätä asiaa kyllä korjasi ja uskoa tulevaisuuteen loi vitosepisodi jossa Polnareff lopulta vetäisi telkkariruudun rikkoneen spagaatin… Muutoin meno on sitten tietenkin entisenlaista: oltiin missä vaan niin Jojon tielle ilmaantuu aina joku nuppineulapäinen karju joka on kangettava ketoon. Kahisevaa on pistetty myös uuteen ED-biisiin joka on sarjan henkeen sopivaisesti: The Bangles ja ”Walk Like an Egyptian”.

Kanojo ga Flag o Oraretara (Gaworare)
If Her Flag Breaks
→CR

Haaremisarjaa, haaremisarjaa… ränsistyneessä asuntolassa asuva poikulimme ei halua ystäviä mutta tämähän ei estä sitä etteikö hänen seurakseen muuttaisi joukko hotteja typyjä joista mainittakoon vaikkapa taivaalta tiputettu androiditypy Ruri ja Kana Hanazawan esittämä hotti trappi Megumu. Pääpojun kyky nähdä ja vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin oli ykkösepisodissa oikein hyvin esille tuotu idea mutta sittemmin on meno muuttunut aika perinteiseksi haaremimeiningiksi, joskin tosin vielä ilmassa leijuvana uhkana on hänen itsensä päällä lepattava utuinen kuoleman lippu. Katsotaanpa nyt sitten kirjoitetaanko tästä tavallista kiinnostavampaa tarinaa!

Kindaichi Shōnen no Jikenbo R
Kindaichi Case Files Returns
→CR

Super-etsivä-poikulimme Kindaichi palaa pitkän tauon jälkeen taas ruutuun ja singahtaakin hetimiten Hongkongiin selvittelemään kauheaa ongelmaa kun hänen melkein-tyttöystävänsä Miyuki kidnapataan! Tämä on erittäin perinteistä etsivä-tarinaa jossa esitellään johtolankoja ja epäiltyjä, ja kaiken kruunaa lopussa se kun superdekkari selittää kuinka rikos tehtiin ja osoittaa kuka on syyllinen. Homma heitetään kuitenkin sen verran pikakelauksella että katsoja ei ennätä juttua juuri pohtimaan, ja muutenkin keisit on rakennettu sen verran kaukaahaettujen temppujen varaan ettei niitä oikein kukaan varmasti keksisikään. Toimintaviihdettä siis, ruumiita syntyy ja vertakin loiskuu, ja anime on jopa päivitetty nykyaikaan lisäämällä älykännykän käyttöä juonen osaksi.

Kin-iro no Corda Blue♪Sky
La Corda d’Oro Blue Sky

Ruutu on täynnä klassista musiikkia ja viulua vinguttavia bissepoikia jälleen kerran ja päätypymme Kanade on luonnollisestikin jokaisen bissen unelmien täyttymys – vaikka kuten tapoihin kuuluu jotkut tsundere-poikulit ilmaisevat kiihkeät tunteensa vähän vähemmän miellyttävin keinoin… Juoni on aiemmalta kaudelta tuttu ja turvallinen, olemme musiikki-virtuoosien koulussa joka osallistuu kansalliseen musisointi-kisaan joten tiedossa on ahkeraa harjoittelua ja tiukkaa kisailua. Varsinainen urheiluhenki ei tässä ole kuitenkaan se pääasia vaan tärkeintä on se että Kanade törmäilee kisailun tiimellyksessä toinen toistaan hotimpaan pojanpuolikkaaseen joiden suloja hän sitten voi vertailla keskenään. Varsinaista musisointia on toistaiseksi ollut valitettavan vähän mutta vitosepisodissa alkava kisa toivottavasti korjaa tilanteen ja saamme kuulla nuotin jos toisenkin.

Ryūgajō Nanana no Maizōkin
Nanana’s Buried Treasure
→CR

Söpö haamutypy Nanana on piilotellut aarteitaan ympäri saarta ja Seikkailukerhon porukka on niiden perässä hänen antamiensa vihjeiden perusteella. Hieman ehkä kömpelöhköltä kuulostava juonenpätkä mutta kiinnostusta lisää se että touhun tarkoituksena on auttaa murhattu Nanana rajan toiselle puolelle pois haamuilemasta – mutta mene ja tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy koska Nanana on selvästi ihastunut hikikomori-elämään ja vanukkaisiin. Se ei ollenkaan haittaa että paikalle pelmahti Kana Asumi ja hänen salapoliisitypy-hahmonsa Tensai, mutta se kyllä hieman haittaa kun nelosepisodissa lyötiin kehiin jonkinlainen epämääräinen kieroilujuonenpätkä joka vie huomion pois sarjan alussa esitetyltä varsin söpöltä idealta.

Seikoku no Dragonar
Dragonar Academy

Kieltämättä tämä on kuin vitoskausi sarjasta Zero no Tsukaima, on magiikkaa, lohikäärmeitä, nirppanokkaista ylhäisöä, salaperäisiä vihollisia ja pääparina tsundere punatukkatypy ja normi-haaremipoikuli. Söpö lohikärmes Eco arvelee omistavansa poikulinsa mutta ympärillä pyörii joukko muitakin söpöjä typyjä joten tiedossa on haaremi-huumoria sekä ecchejä hetkiä koskapa Eco ei aina muista nukkuessaan käyttää vaatteita… Sarjan viihdyttävyyden kannalta pelottavia ovat nuo vihulaiset joiden kanssa mättämiseen voi ruutuaikaa kulua liiallisesti jos huonosti käy.

Soul Eater Not!
Kuolonakatemian uusien oppilaiden touhuja tässä seurataan, söpötypykolmikkomme aloittaa opin tien ja paikalla on niin vanhoja tuttuja sarjasta Soul Eater kuin inhoja uusia koulukkaitakin ja kaupungissa lymyää myös muita ilkiöitä. Vaikka slice-of-life on siis pääasiana tässä sarjassa ei mättöä ole aivan kokonaan unohdettu joten tämä ei liene totaalinen pettymys aiemman kauden ystävillekään. Pientä yuri-henkäystä on myös ilmassa koska Tsugumin hilparia himoavat kummatkin uudet meisterit Meme ja Anya. Visuaalisesti tämä on sitten hyvin tavanomaisen näköinen verrattuna ykköskauden psykedeeliseen hurjasteluun.
_______________________________________
ARVOSANA 2/5

Captain Earth →CR
Vaihteeksi taas mecha-sarjaa kavereilta joiden edellinen tekele oli kuvotus nimeltään Star Driver ja vaikka nais-mecha-design onkin nyt jätetty pois niin samankaltaisuuksia löytyy kyllä: teknopölinää on aivan liikaa, ritualistiset mecha-tappelut alustetaan copy-paste-lähdetään-sotimaan-kohtauksella, hahmot purskahtelevat spontaaneihin laulunlurauksiin, jne. Siinä missä Star Driver oli lähes puhdas shōjo-sarja niin tämä voidaan ehkä kuitenkin laskea vielä shōnen-mättö-ankeuksien joukkoon.

Escha & Logy no Atelier: Tasogare no Sora no Renkinjutsushi
Atelier Escha & Logy: Alchemists of the Dusk Sky

Roolipeliin perustuva sarja ja se kyllä näkyy: alkemistit Escha ja Logy heiluvat keskiaikaisessa maailmassa ja korjaavat alkemointikyvyillään hajonneen tuulimyllyn tai puhdistavat kyläläisten vesilammikon ja aina välillä muistetaan hieman mättääkin. Kukin episodi on lähes kuin yksi pelin missio, ja sarja siis hieman kuin kurkkisi jonkun pelaajan olan yli kuinka homma hoituu. Tunnelma touhussa on auvoisen slice-of-life-mäisen rauhallinen, ja muistuttaa paljon parin vuoden takaista sarjaa Shining Hearts: Shiawase no Pan – valitettavasti vaan ilman söpöjä leipuritypyjä!

Fūun Ishin Dai Shogun
Dai-Shogun – Great Revolution
→CR

Tämä on taas niitä sarjoja joihin on kerätty joukko aivan kelpo tekijämiehiä mutta joiden osaaminen ei kyllä näy millään lailla. Samurai-pääpojulimme osaa ajella super-mechalla koska hänellä on harvinainen erikoiskyky: hän on neitsyt! (…tämä on kaiketi otakuvitsi koska eihän juuri kukaan animesarjan pääpoika ole naista nähnytkään…) Asiaintila risoo häntä kuitenkin merkittävästi ja hän haluaa päästä neitsyydestään eroon ja tästä touhuilusta irtoava ecchi onkin ainoa syy antaa sarjalle minkäänlaisia arvostelupisteitä. Animaationkin on tekijätiimi unohtanut lähes täysin.

Kamigami no Asobi ~Ludere deorum~ →CR
Fujoshi-ystävillemme suunnattu sarja jossa toinen toistaan lihaksikkaampi jumal-pojuli kuolailee päätypy Yuin perään samalla kun opiskelevat ihmisyyden saloja. Pojulien joukkoon on kerätty tämän lajityypin standardi-hahmot eikä meno ole tavanomaisesta käänteishaaremi-tylsyydestä mitenkään poikkeavaa mutta onpahan tässä nyt toistaiseksi vältetty pahimmat raiskausfantasiakohtaukset kuitenkin.

Kenzen Robo Daimidaler
Daimidaler the Sound Robot

Tässä taasen mechakuskipojulimme energisoi itsensä taistelukuntoon tissejä hieromalla mikä sinänsä on aivan loistava idea mutta se hukataan siihen että ruutuaika käytetään aivan tarpeettomien mechamäiskintöjen esittämiseen ja hieromahommat tuntuvat jäävän koko ajan enemmän taka-alalle. Pingviinipahisten ”etuhäntä” on vinkeä keksintö mutta ecchisarjojen ystävä noin yleensä katselisi mieluummin niitä pingviinitypyjä…

M3 ~Sono Kuroki Hagane~
M3 the dark metal
→D

Mechakuski-lapsilaumamme taas vauhdissa, jotkut möykyt ovat olleet jo pitkään ihmiskunnan kiusoina mutta mättämällähän ne pidetään aisoissa ja seuraamme vastavalitun kuskiporukan uran alkutaivalta. Draamaa tässä kehitellään ilmeisesti siitä että nuo möykyt ovat jotenkin olleet aiemmin ihmisiä mutta tämähän on nyt näinä päivinä jo täysin standardi ”yllätys”-juonenkäänne näissä mättösarjoissa. Mene ja tiedä sitten olisiko Mari Okada kässärissä keksinyt jotain uuttakin jippoa vielä tämän päälle mutta toistaiseksi mennään lajityypin perus-perus-kaavan mukaan. Möykkyjen CGI on muuten tässä sarjassa harvinaisen epäonnistunutta…

Mahō Shōjo Taisen
Magica Wars
→CR

Shorttisarjassa seurataan perus-taikatypyilyä ilman mitään erityisempää uutta – paitsi että taikatypyt edustavat kutakin Japanin 47 prefektuuria. Taitaa muuten tulla aika pitkä sarja koska ensimmäistä taikatypyä (Naruko Miyagin prefektuurista) esiteltiin peräti neljän episodin verran – tai sitten emme näekään kaikkia 47 typyä!

Mahōka Kōkō no Rettōsei
The irregular at magic high school
→CR

Pääpojulimme Tatsuya on heikoin arvosanoin magiikkakouluun päässyt, muttamutta! hänellä onkin salattuja kykyjä jotka eivät kokeissa ilmenneet joten hän onkin kovin jätkä kaikista, ja niinpä naisetkin joiden animaalivaistot haistavat tämän pörräävät ympärillä haitaksi asti – ja erityisenä vaarana on imōto Miyuki joka on valmis lastentekoon koska vaan! Täydellisesti chūni-ulisijoille suunnattu sarja siis, mutta annetaan nyt puolikas pistettä lisää siksi että Tatsuya on poikkeuksellisen vähä-itkuinen näiden sarjojen standardi-tasoon nähden. Se kyllä taas harmittaa että tekijätiimille ei ole kukaan kertonut että tässä tehdään animea – he kun tarpeettoman pölinän määrästä päätellen kuvittelevat kirjoittavansa kirjaa sanojen-lukumäärä-palkalla…

Majin Bone
Virkistävänä poikkeuksena tässä ei olekaan mecha-mättösarja vaan super-sentai-genren mättösarja – tosin sisällön kannalta eroja näillä ei juuri kyllä ole. Pikkupoikuli osoittautuu yllättäen supersankariksi joka saa joukon vierasmaalaisia kaveruksia joiden kanssa mätellään kyberavaruuden tantereilla. Parasta sarjassa on ED jossa japanilaiset teekkarit vetävät huumorilla juomalaulua…

Mekaku City Actors →CR
Vanhuus alkaa vaivata ohjaaja Shinbōakin joka on tässä täysin mekaanisesti tehnyt neloskauden Monogatari-saagaan hairahtuen ilmeisesti sen vuoksi että tämäkin franchise alkaa m-kirjaimella. Hahmot ja dialogi (…juoni on jonkinlainen mättöhomma mutta eihän sillä näissä kekkereissä ole mitään väliä…) on poimittu kuuluisasta Vocaloid-lurituksiin perustuvasta Kagerō-projektista mutta koko soppa on monogatarisoitu niin että katsoja vain tympiintyneenä seuraa värikkäiden kuvien välkettä ruudulla kuten aina näissä Shaftin ”taide”-”animaatioissa”.

No Game, No Life
Superälykkäät hikikomori-pelispesialisti-sisarukset tempautuvat pelimaailmaan ja ovatkin siellä taitoineen paikan kunkkuja …kirjaimellisesti… näinhän tämä tarina kulkee. Sarjan päähahmopojuli Sora on erityisen ylimielinen paskiainen ja juonenkäänteet ”peleineen” ovat harvinaisen kehnoja, joten aika paljon tämä muistuttaa vuoden takaista surkeutta nimeltään Mondaiji-tachi ga Isekai Kara Kuru Sō Desu yo?. No imōto Shiro on sentään oikein söötti, siitä puoli pistettä lisää.

selector infected WIXOSS
Kässäristi Mari Okada on tässä jäänyt kahden vaiheille jumiin kun ei ole ilmeisesti oikein osannut päättää tehdäkö tästä uusi typykeskeinen Yu☆Gi☆Oh!-korttipelisarja vai draamainen taikatypysarja. Tähän mennessä tuota uuvuttavan tylsää korttipelitekniikkaa ja mättöä on ollut aivan liikaa ja draamailu on jäänyt sen verran sivuosaan että siitä on kaikki teho kadonnut. Tällä hetkellä tämä angsti-painotteinen sarja olisi menossa samoihin puihin kun viime kesän Gen’ei o Kakeru Taiyō – il sole penetra le illusioni, ja se ei ole hyvä paikka se.
_______________________________________
ARVOSANA 1.5/5

Dragon Collection →CR
Korttipelisarja ja puoli pistettä lisää pallihuumorista!

Fairy Tail (2014)
Lohikärmeksiä, maskotteja, kiljuntaa – edelleen sitä kaikkea mitä perus-shōnen-sarjalta odotetaan.

Hero Bank →CR
Avatar-mättöä ja poikuli power-uppustaa mutta saakin siitä 10 miljardin jenin laskun – puoli pistettä lisää hauskasta ideasta!
_______________________________________
ARVOSANA 1/5

Broken Blade (Break Blade)
Ei liene mitään syytä katsoa tätä sarjaa johon on aiempiin leffoihin nähden lisätty uutta animaatiota ehkä muutaman minuutin verran.

Marvel Disk Wars: The Avengers
Marvel-supersankaritappelus-sarja.

Monster Retsuden Oreca Battle
Monster Chronicles Oreca Battle
→CR

Korttipelimättöä, korttipelimättöä.
_______________________________________
EI KATSOTTU, EI ARVOSTELTU

Cardfight!! Vanguard: Legion Mate-Hen

Chō-Bakuretsu I-Jigen Menko Battle Gigant Shooter Tsukasa

Dragon Ball Kai: Majin Bū -hen

Duel Masters Versus

keroro

Kutsushita ga Daru Daru ni Nacchau Wake ~Imadoki Yōkai Zukan~ (KutsuDaru)

Lady Jewelpet

Meshimase Lodoss-tō Senki: Sorette Oishii no? (Meshilo)

Nandaka Velonica

Pretty Rhythm All-Star Selection

Tenkai Kishi
Tenkai Knights

Wasimo

Yu☆Gi☆Oh! Arc-V


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset