Kiki’s Delivery Service


~ Arvosana 3.5/5 ~

kiki2

Kiki ja lintuja lentoreitillä!

Vuosi 1989 oli Ghiblille ja Miyazakille suuren saavutuksen vuosi: tuolloin nimittäin ensi-iltansa saanut taikatypyleffa Majo no Takkyūbin oli historiallisesti ensimmäinen studion leffa josta tuli Japanin katsotuin elokuva. Tämän suuren menestyksen myötä Ghiblillä siirryttiinkin sitten jopa sellaiseen hämmästyttävään harvinaisuuteen että työntekijöille alettiin maksaa kuukausipalkkaa, tyypillistähän animeteollisuudessa kun on se että hommat hoidetaan freelance-pohjalta, jenejä per piirretty filmiruutu. Tämän myötä Ghiblin leffojen tekokustannukset sitten lähes tuplaantuivatkin joten jatkossa suuret katsojaluvut eivät enää olleet mukava yllätys vaan lähestulkoon pakon sanelema vaatimus.

Kikin menestyksessä pientä ironiaa on siinä että leffan alkutaival oli hyvin tuskallinen. Kun alunperin valitut ohjaaja ja kässäristi eivät sitten kelvanneetkaan tai eivät uskaltautuneet tulla hommiin niin jokapaikanhöylä-Miyazaki varsin vastentahtoisesti sekä ohjasi, käsikirjoitti ja vielä tuottikin koko homman itse. Pohjana leffalle oli Eiko Kadonon samanniminen lastenkirja, mutta Miyazakin mielestä alkuteos oli liian episodimainen ja kepeä ja niinpä hän muunteli tarinaa leffaan niin paljon että kirjailija oli jo vähällä lyödä hanskat tiskiin koko projektin osalta. No, kuten näemme, synnytystuskista huolimatta valmista tuli kuitenkin lopulta ja taikatypy Kikin myötä siirrymme 50-luvulle, vaihtoehtoiseen maailmaan jossa toista maailmansotaa ei ole käyty. Tutustumme Korikoon, Kikin uuteen kotikaupunkiin jota piirrettäessä Miyazaki omi vaikutteita Tukholmasta ja Visbystä, ja asuupa kaupungissa muuten myös eräs E Pirinen!

kiki4

Kiki ja Tukh… eikun Korikon vanhakaupunki

Kuten tiedämme on taikatypyjen lähdettävä kotoaan ja itsenäistyttävä 13 vuoden ikäisinä ja niinpä tälle reissulle lähtee myös pikkunoita Kiki luutansa ja puhuvan Jiji-kissansa kera hieman haikeissa tunnelmissa. Kikin toiveet täyttävä uusi kotikaupunki meren rannalta löytyy sitten pienen seikkailun jälkeen mutta vastaanotto on hieman kalsea: sen enempää paikalliset asukit, poliisi tai poikakloppilaumakaan eivät tunnu taikatypyistä oikein perustavan ja tämä hieman lannistaa innosta puhkuen matkaan lähtenyttä typykkäämme. Ystävällinen leipurirouva kuitenkin pelastaa päivän ja Kiki saa asuinhuoneen ja päättää ryhtyä lähettihommiin – luudalla lentäminen kun on ainoa asia jonka hän oikeastaan osaa. Työt alkavat hieman takkuisasti kun ensimmäinen kyyditettävä kissalelu katoaa matkalla mutta Kiki hoitaa asian parhaiten päin ja tutustuu samalla metsässä asuvaan taiteilijatypy Ursulaan. Lisää töitä tulee mutta Kiki masentuu nirppanokkaisen tytön ylenkatseesta: Kikin hänelle lennättämä piirakkahan on kaatosateessa kastunut eikä hän sitä muutenkaan olisi halunnut. Yhteinen fillarireissu lähes-poikaystävä lentolaite-otaku-Tombon kanssa kuitenkin piristää Kikiä mutta kun sama nirppanokkatypy änkeää jälleen paikalle on päivä pilalla ja Kikin motivaatio hukkuu niin että hänen taikakykynsäkin katoavat ja luuta-lentelyistä pitää ottaa taukoa. Visiitti Ursulan mökillä rauhoittaa ja lentokyvytkin palautuvat kun Tombo joutuu hengenvaaraan roikkuessaan karkumatkalle päässeen zeppeliinin kyydissä kynsien varassa, ja erittäin vauhdikkaassa loppurytinässä Kiki sankarillisesti pelastaa poikulin televisiokameroiden pyöriessä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja loppukrediittien aikana näemme kuinka Kiki on kaupungissa kaikkien tuntema taikatypy jolla on jo sekä oma putiikki että poikaystävä!

Kyseessä on siis slice-of-life-tyylinen shōjo-leffa johon Miyazaki on alkuperäisteoksen hengen mukaisesti kirjoittanut viestin tytöille aikuistumisen vaikeudesta: aina eivät asiat mene niin kuin toivoisi eivätkä kaikki ihmiset ole ystävällisiä eivätkä mukavia, mutta kun ganbaroi riittävän pitkään löytyy niitä hauskojakin hetkiä ja hyviä kavereita eli ei pidä antaa periksi liian helposti. Niinpä ensimmäistä kertaa näemme kuinka Miyazakin leffassa tapahtuu suoranaista hahmokehitystä, hieman naiivi ja helposti lannistuva Kiki vastoinkäymisten myötä saa rohkeutta ja itseluottamusta ja alkaa aivan oikeasti elää uutta itsenäistä elämää. Niin ja näemmehän myös ensimmäisen Miyazakin kirjoittaman leffaromanssin kun kattipariskunta Lily ja Jiji lyövät hynttyyt yhteen ja saavat tukun kissanpentuja… Tuttua Miyazakia ovat sitten leffan lukuisat lentokohtaukset jotka ovat kuten varmaan arvaattekin sieltä komeammasta päästä mitä luudallalentelystä nyt on nähty eikä toimintaakaan puutu, lopun zeppeliinin karkumatka ja sitä seuraava Tombon pelastusoperaatio ovat vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä!

Erityisesti nyt on aivan pakko ottaa esille Joe Hisaishi joka ehkä ensimmäistä kertaa irrottelee oikein kunnolla ääniraidalla joka on täynnä vauhdikkaita biisejä jotka nostavat tunnelmaa sitämyöten kun Kikin raskas kaasujalka lennättää luutaa. Lisäksi alku- ja lopputunnareiksi on valittu meneviä klassikko-J-pop-kappaleita (Rouge no Dengon, ”Yasashisa ni Tsutsumareta nara) jotka esitti 80-luvun tunnetuimpiin tähtösiin kuulunut Yumi ”Yuming” Arai. Tekniikkapuolella ei laadusta voi taaskaan valittaa: animaatio on ghiblimäisen sujuvaa ja jälleen kerran taustataide on upeata, komeata ja yksityiskohtaista. Minami Takayama hoiteli sekä Kikin että Ursulan äänet ja hänhän on varmaan parhaiten tunnettu siitä että hän on Meitantei Conan -animesarjan pikkudekkari Conan, ja kuuluupa hänen pitkään rooliluetteloonsa myös Muumipeikon rooli vuoden 1990 sarjassa Tanoshii Mūmin Ikka.

Lisäksi voi mainita senkin että tämä Eiko Kadonon kirja on myös saamassa reilun viikon päästä ensi-iltaansa tulevan live-action-leffan, joka kuuleman mukaan noudattaa alkuperäistä tarinaa uskollisemmin eli eroaa siten tästä Miyazakin leffasta varmaan jonkunkin verran. Taitoluistelija Fūka Koshiba näyttäisi tässä hoitelevan nimiroolin oikein söötisti!


© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com – Twitterask.fm

Mainokset