ririchiyo

Inu × Boku SS

Talvikausi 2012 on hyvässä vauhdissa ja alkuepisodien perusteella voikin jo laittaa alkavia sarjoja järjestykseen. Merkillepantavaa kaudessa on se että aika moni sarja on uudelleenlämmittelyä, eli perustuu johonkin aikaisempaan sarjaan joko suoraan tai muutaman vuoden tauon jälkeen. Samaa ilmiötä oli hieman jo havaittavissa viime syyskaudella, liekö tämä jonkinlaista riskien välttelyä tuotantotiimien taholta. Lavean perstuntumani mukaan tämä ei välttämättä ole paras tapa tehdä hyviä sarjoja, uudelleenlämmitelty kun harvoin yltää alkuperäisen tasolle.

Ja muistutuksena sen verran että syyskaudeltahan jatkaa talvelle kymmenkunta sarjaa, joista parhaiden joukkoon kuuluvat shōnen-sarjaksi muuntunut Chihayafuru sekä Last Exile: Ginyoku no Fam (Last Exile: Fam, the Silver Wing).

Huomautan vielä siitä että pari sarjaa (Black★Rock Shooter ja Smile Precure!) alkaa vasta helmikuussa joten niiden osalta arvioita ei siis vielä ole.
_______________________________________
ARVOSANA 3.5/5

Inu × Boku SS
Inu X Boku Secret Service

InuBoku

No niin, parhaasta aloituksesta vastaa tämä aika perinteinen rom-com-sarja, joka loistaa niissä asioissa missä tämänkaltaisten sarjojen pitääkin. Sarjan päätypy Ririchiyo on instant win ja juhlallisesti myönnänkin hänelle välittömästi Kauden Sääret -arvonimen, minkä lisäksi perinteisenä tsundere-hahmona hän osaa myös sydänten sulattelun (katsokaapa vaikka kakkosepisodin loppu kun Ririchiyo lähettää ekaa tekstiviestiään kun sillä raukalla ei ole ennen ollut kavereita… awwwww!!!). Pääpoika taasen on suoraan Kuroshitsuji-sarjasta poimittu hovimestari joka palvoo Ririchiyon varpaita juuri sopivalla intensiteetillä, ja hahmona vetoaa varmastikin puolestaan bisse-poikien ystäviin. Hahmokemia on niin hyvin onnistunutta että aina kun pääpari on ruudussa sitä loiskuu lattialle litroittain, joten kunhan ohjaaja muistaa pitää kameran oikeassa kohteessa niin hyvä sarja on tulossa. Vielä on mainittava se että melko uusi tulokas Rina Hidaka osaa kähistä aivan loistavan seksykkästi Ririchiyon äänenä. Muista rooleista löytyy K-ON!-kaksikko Aki Toyosaki ja Yōko Hikasa, ja Kana Hanazawa täydentää nimekästä seiyū-joukkoa.
_______________________________________
ARVOSANA 3/5

Ano Natsu de Matteru
Waiting in the Summer

Anonatsu

Tässä näyttäisi olevan remake tarjolla eli käsikirjoittaja Yōsuke Kuroda on tuuminut että mitäpä turhaan tässä mitään uutta skrivailemaan, otetaan oma Onegai☆Teacher-sarjan kässäri vuodelta 2002 ja tehdään sama uudestaan vähän paremmin. Tyylilajina on siis rom-com, ja Kurodan aikaisempia töitä muistellen voisi arvella että sarja on aikuisempaa sorttia eli tarvittaessa myös ryypiskellään ja paneskellaan, ja jossain välissä voidaan käsitellä vähän vakavampiakin teemoja. Sarjan alku on ollut hitaanpuoleinen ja slice-of-life-painotteinen mutta kolmosepisodin myötä ehkä romanssikehitelmätkin pääsevät vauhtiin. Alkuperäisteokseen verrattuna yhdessä asiassa on onnistuttu merkittävästi paremmin: sarjan pääpari on nyt aivan katu-uskottava ja hahmokemiaakin on jopa merkittävästi! Jos sarja vaikuttaa muutoin tutunoloiselta, asiaan vaikuttanee se että hahmodesign on saman kaverin (Masayoshi Tanaka) käsialaa kun vaikkapa sarjoissa AnoHana ja Toradora!. Haruka Tomatsu päähahmon äänenä on aina hyvä valinta ja Yukari Tamura esittelee kuuluisaa Ichigon (Onegai☆Teacher) ufufufu-kiherrystä Lemonin roolissa.


Another →CR

another

Enemminkin mysteerisarja tähän mennessä vaikka kauhusarjaksikin kutsutaan. Päähahmo muuttaa maalle uuteen kouluun jossa selvästikin on jotain pielessä varsinkin kun luokalla on tyttö jota kukaan muu ei tunnu näkevän… Sarjassa on erinomaisesti onnistuttu sopivan tunnelman luomisessa: taustamusiikki on erityisen kihelmöivää ja varsinkin P.A.Works loistaa jälleen kerran upean masentavalla ja rähjäisellä taustataiteella. Pienehkö ongelma on kuitenkin ollut se että painostavaa tunnelmaa on luotu ilman vastaavia juonenkäänteitä joten juonen eteneminen on ollut tylsän puoleista mutta kolmosepisodin lopulla sitten polkaistiin kaasua sen verran että ehkä tämä tästä – verta oli jo sen verran että en suosittele mustaamakkaraa hiukopalaksi katselun ajaksi!


Mōretsu Pirates (Mōretsu Uchū Kaizoku)
Bodacious Space Pirates
→CR

boda

Perinteinen avaruusooppera on harvinaisempaa herkkua animesarjojen yhteydessä mutta tässä sitä nyt olisi tarjolla, ja sokerina pohjalla kapteeni Kirk ja Spock on korvattu seksyillä typyillä (Marika ja Chiaki). Alkuepisodit ovat menneet lähinnä hahmojen ja tarinan maailman esittelyyn mikä on jossain määrin ollut hidassoutuista mutta sarjahan on kahden kauden mittainen joten tämä on jossain määrin ymmärrettävää. Satelight huseeraa studiona ja sen huomaa yksityiskohtaisesta taustataiteesta, joskaan samalle tasolle ei päästä kun saman studion viime vuoden sarjassa Ikoku Meiro no Croisée. Seiyū-budjetissa ei todellakaan ole säästelty kun remmissä ovat Kana Hanazawa (Chiaki), Shizuka Itō (Misa), Ai Kayano, Chiaki Omigawa, Haruka Tomatsu, Hisako Kanemoto, Mariya Ise, Rina Satō, Yōko Hikasa ja Yui Horie.


Papa no Iukoto wo Kikinasai! (PapaKiki)
Listen To Me Girls, I’m Your Father!
→CR

papa

Tämä sarja on aika tarkalleen Usagi Drop lisättynä suhteellisen runsalla ecchi-pitoisuudella. Yliopisto-opiskelija saa yllättäen hoidettavakseen sisarensa kolme pikkutyttöä ja tähän liittyy kuten arvata saattaa sekä draamaa että huumoria, minkä lisäksi pantsuja esitellään ja kylvyssä käydään varsin kiitettävästi. Kankean alun jälkeen (ykkösepisodi oli lähes täysin turha ja sarja varsinaisesti alkaa kakkosepisodista) sarja onnistuu aika hyvin sekä komediana että myös tunteita herättävänä draamana – jälkimmäisestä suuri kiitos kuuluu pienimmälle typylle, Hinalle, joka vie sarjaa miten haluaa. Eri Kitamura (Miu) on tällä kertaa tyttömäisessä roolissa ja harvemmin kuultu Hiromi Igarashi särkee sydämiä Hinan äänenä.


Recorder to Randoseru
Recorder and Randsell
→CR

recorder

Kolmiminuuttisia lyhytepisodeja, komediasarjassa seurataan lyhytkasvuisen isosiskon ja täysikokoisen miehen mittaisen pikkuveljen (11v) kommelluksia. Tämä pikkuveli (Atsushi) on sarjan ehdoton tähti, raukalla on kokonsa vuoksi jatkuvasti ongelmia pikkutyttöjen ja vähän isompienkin tyttöjen kanssa… Merkille pantavaa on myös se että sarjan rooleissa on kaksi seiyū-maailman suurta legendaa: Rie Kugimiya (Atsumi) ja Aya Hirano (Sayo), joten osaamisen puutteeseen ei tässä kaaduta.
_______________________________________
ARVOSANA 2.5/5

Amagami SS+
Toinen kausi tätä omnibus-tyyppistä rom-com-sarjaa, ja tällä kaudella jatketaan ykköskauden kuuden päätytön tarinoita parilla episodilla kutakin. Tämä on kyllä pieni harmistuksen aihe koska nyt sarjan paras typykkä, super-imōto Miya jää jälleen kerran ilman omia episodeja – varsinaisista päätypyistä kun kiinnostava on ainoastaan hot-bod-uimari Ai. Koska varsinaiset pariutumiset ovat siis jo tapahtuneet ykköskaudella, ovat tämä kauden tunnelmat selvästi latteammat, enemmänkin slice-of-life-tyyliset kuin varsinaisesti rom-com-säpinää sisältävät. Sarjahan on tunnettu erittäin hienostuneesta ecchiydestään ja tämä kyllä edelleenkin osataan oikein hyvin. Nimekkääseen seiyū-tiimin kuuluu Shizuka Itō (Haruka), Yukana (Ai) ja tietenkin maailman seksyimmän nishishi-kiherryksen osaava Kana Asumi (Miya).

High School DxD
Kauden ecchi-sarja löytyi sitten tästä! Perusjuoneltaan tällainen paholaiset-vastaan-langenneet-enkelit-tappelus-sarja, ja kun hotit typykät eivät tietenkään voi tappelustaa ilman niukkoja trikoita niin näkymistä ei voi valittaa… varsinkaan kun sarja on varsin maltillisesti sensuroitu. Kunhan ohjaaja vain muistaa jättää juonen kehittelyn riittävän pienelle osuudelle ja keskittyy itse asiaan niin sarjasta voi tulla aivan hyväkin. Sarjan ED on kyllä myös kauden kuumottavin… Yōko Hikasa isotissisenä paholaisena (Rias) on erityisen miellyttävä yhdistelmä, mutta kauas ei jää Ayana Taketatsu hottina kūdere-sarvipäänäkään (Koneko).

Natsume Yūjin-Chō Shi
Natsume’s Book of Friends
→CR

Natsume-poika seikkailee henkien kanssa jo neljättä kautta tässä kestosuosikkisarjassa. Kun ensimmäisillä kausilla keskityttiin lähinnä siihen kuinka Natsume auttaa henkiä erilaisissa ongelmissa, on tällä kaudella siirrytty siihen että henget auttavat Natsumea tiukan paikan tullen, eli harvinaisen pätevästi on kausien kuluessa Natsumen hahmoa kehitetty sulkeutuneesta pikkupojasta pidetyksi henkimaailman johtajaksi. Tämän kauden alkuepisodit ovat olleet kuitenkin ehkä hieman liian tappelukeskeisiä, mikä ei ole tämän sarjan ominta osaamista. Sen sijaan nelosepisodi on oikea Natsume-klassikko, jossa on kaikki ne ainekset joista sarjaa ylistetään: katkeränsuloinen tarina henkien ja ihmisten välisestä ystävyydestä. Kuten aina, taustamusiikki on sarjan vahvuus ja tuntuisi että animointiakin on petrattu tälle kaudelle aikaisempiin verrattuna.

Rinne no Lagrange – Flower declaration of your heart
Lagrange – The Flower of Rin-ne

Perus-mecha-mättöähän tämä on, mutta valopilkun tähän surulliseen asiantilaan tuo mecha-pilotti-tiimi joka koostuu hoteista typyköistä, ja varsinkin Madoka päähahmona on oikein virkistävä tapaus: rystyset-valkoisena-puristamisen sijaan hän ottaa nämä tappelushommat pienellä huumorilla ja itseironialla, ja tämän vuoksi sarjaa seuraakin aika sujuvasti. Vastassa on bisse-pojista koostuva pahis-tiimi mutta sarjassa on jopa ilmeisesti juoni ja pahiksillakin on syvemmät syyt temppuihinsa. Jos katsellessa tulee hinku autokauppaan, se johtuu sarjaan sijoitetuista piiloviesteistä: sarjan mecha-design on nimittäin lähtöisin Nissanin pääsuunnittelijan kynästä. Madokan äänenä toimii ihastuttava Kaori Ishihara (Reki sarjasta Aria Scarlet Ammo!) ja Lan taasen on Asami Seton heiniä (Chihaya sarjasta Chihayafuru). Lisäksi myös Mamiko Noto aikoo tehdä pikavierailun sarjaan.

Zero no Tsukaima F (ZnT4)
Familiar of Zero F

Neloskaudelle lähdetään tässä sarjassa joka on yhdistelmä ecchi-rom-com-haaremisarjaa ja politiikka/sodankäyntisarjaa. Louise on tsundere kuten ennenkin, Saito on hänen kanssaan kissusteluväleissä mutta jahtaa (luonnollisesti aivan vahingossa) kaikkia isotissisiä typyköitä, eli aikaisemmat kaudet nähneelle kaikki on tutusti ennallaan. Sarjaahan on kritisoitu siitä että sama kuvio pyörii kausi toisensa jälkeen ilman suurempaa hahmokehitystä (varsinkin kolmoskausi oli kohtuullinen pettymys), ja neloskausi ei tähän suurempaa muutosta ole vielä tuonut. Uutuutena on nyt kuitenkin se että alkuperäisen ranoben kirjoittaja Noboru Yamaguchi (jonka kynästä on muuten myös Strike Witches -ranobet, eli kaveri on arvojärjestyksessä keisarista seuraava…) on sairaalasta päästyään tiukasti mukana sarjan tekemisessä, joten ainakin aitoa jälkeä pitäisi nyt syntyä. Kuten aikaisempinakin kausina, sarjan taustamusiikki on suorastaan upeaa. Louisen rooli on yksi Rie Kugimiyan kuuluisista tsundere-bravuureista (ne muuthan ovat Shanan rooli sarjassa Shakugan no Shana ja Nagin rooli sarjassa Hayate no Gotoku!) joten KugiRie-fanit hyppelehtivät innoissaan tällä kaudella kun sekä Louise että Shana ovat samaan aikaan äänessä. Mainita kannattaa vielä että sarjassa on muitakin staroja: Mamiko Noto (isotissinen Tifania) ja Yui Horie (samaten isotissinen Siesta), sekä Hisako Kanemoto ja Yuka Iguchi.
_______________________________________
ARVOSANA 2/5

Aquarion EVOL
Mecha-mättöä taas tiedossa, eli umpisurkea sarja Sōsei no Aquarion vuodelta 2005 on tässä uudelleenlämmitelty. Perusjuoni ei varmaan ketään yllätä: ihmiskunta taistelee mechoillaan hyökkääjien mechoja vastaan, minkä lisäksi sarjaan on liitetty mytologia jonka mukaan entisaikojen suuret sankarit uudelleensyntyvät (ilmeisesti 12’000 vuoden välein) johtamaan oikein suurta tappelusta. Näillä eväillä mennään eli kevyttä vitsailua ja pientä rom-com-tarinaa ja sitten mätkitään viikon mörköä. Satelight briljeeraa osaamisellaan: CGI-taistelut ovat loistavia ja taustataide veret seisauttavan mahtavaa – ja olen varma että Makoto Shinkai on salanimellä mukana, sen verran samankaltaiselta näyttää erityisesti se kun taustana on taivasta. Lisäksi pitää kehua sarjan musiikkia: Yōko Kanno osaa hommansa kuten alan legendan kuuluukin. Mutta muutoin voi siis keskittyä seuraamaan Zessican (Kana Hanazawa) peppua… Hämmästyttävää on se että sarjan käsikirjoittajaksi on merkattu Mari Okada, hän on kyllä yksi viimeisistä nimistä joka tulee mieleen jos pitäisi valita kynäilijä mecha-mättösarjalle!

Area no Kishi
The Knight in the Area

Erittäin perinteinen urheilusarja jalkapalloa pelaavista veljeksistä, ja perinteitä kunnioitetaan myös erittäin perinteisellä juonenkäänteellä à la Mitsuru Adachi kolmosepisodissa. Silmää särkevänä heikkoutena tässä sarjassa on koko alun ajan ollut päähahmo joka on jatkuvasti itkua tihrusteleva vätys ja on erittäin hankala kuvitella että hänestä kehittyisi kiiluvasilmäinen vastustajan nilkkaa pureva maalintekijä-ässä. No, ehkä tämä on vain alkukankeutta ja jo episodissa 38 päähahmo uskaltaa jo potkaista palloa toisellakin jalalla… Tahti on siis ollut hidasta ja aika alkutekijöissä tässä vielä ollaan, ja voisi tämän perusteella arvella että suunnitteilla on pidempikin sarja mutta tietoa tästä en ole kyllä löytänyt. Vannoutuneiden urheilusarja-fanien kannattanee pysyä sitkeästi linjoilla koska manga ei kuulema ole hullumpi.

Danshi Kōkōsei no Nichijō
Daily Lives of High School Boys

Koulupoikahuumoria tarjolla, ja tarkoitus on selvästi ollut panostaa jossain määrin ”realistiseen” huumoriin eli tempauksiin joita lukiolaispojat voisivat hölmöyksissään oikeasti tehdäkin. Asiassa on kuitenkin sellainen mutta että monet epähauskat koulupoikien tempaukset ovat epähauskoja animoituinakin, ja tähän ansaan on nyt pahasti langettu. Ykkösepisodissa oli muutama aivan hauskakin vitsi, mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa ja sarjassa on useampaan otteeseen jo esitetty samasta perusvitsistä uusia versioita (ja kaikkihan tietävät että hauskakaan vitsi ei uudelleenkerrottuna ole enää kovin hauska). Rahasta on ollut selvästi puutetta ja sarjan tekninen taso on hyvin heikko. Sen sijaan sivuosiin on haalittu hämmästyttävä joukko huippu-seiyūja: Aoi Yūki, Ami Koshimizu, Chiwa Saito, Romi Park, Yōko Hikasa, Yū Kobayashi ja Yukana. Poikaenergiaahan saadaan sitten lisää keväällä kun Kimi to Boku palaa tauolta.

Gokujyo—. ~Gokurakuin Joshi Kōryō Monogatari~
Gokujyo.: Tales from the Gokuraku Girls Dormitory

Yuri-ecchi-pitoinen koulutyttö-komediasarja kuusiminuuttisilla episodeilla. Sarjan eväät ovat periaattessa varsin hyvät, ja ykkösepisodi olikin lupaavan oloinen pantsuihin keskittynyt pläjäys mutta kakkosepisodi taas aika turhake hikanparantamis-slice-of-life. En tiedä sitten paljonko sisältöön on vaikuttanut sarjan ympärillä pyörinyt sensurointi-jupakka, sarjastahan aluksi sensuroitiin sekä ykkös- että kolmosepisodit (joskin ykkönen on sittemmin näytetty). Sarjaan on muuten kasattu kohtuullisen kova seiyū-kaarti: Yōko Hikasa (Aya), Ayana Taketatsu (Minami) ja Mamiko Noto (Saya).

Nisemonogatari
Jatkoa Bakemonogatari-sarjalle ja tähän mennessä on meno on ollut hyvinkin ecchipitoista slice-of-life-sarjaa, joskin nelosepisodissa pääpahis pääsi iskemään joten saanemme nähdä myös tutuksi tulleita kirouksen-poisto-voodoo-temppuja. Visuaalisesti tämä on SHAFTin tunnettua kikkailutyyliä joka ensikertalaiselle voi aiheuttaa joitakin lääketieteellisiä oireita, mutta Bakemonogatariin verrattuna sanoisin että kikkailun määrää on jopa jonkun verran vähennetty. Koska taustalla on Nishio Ishin (NisiOisin) ja hänen ranobensa, on dialogi runsasta ja parhaimmillaankin vain siedettävää mutta pahimmoillaan tappavan tylsää hölynpölyä (Bakemonogatarin kolmosepisodin aiheuttamien kuolonuhrien määrää lasketaan vieläkin…). Seiyū-tiimi on super-nimiä pullollaan: Eri Kitamura (Karen), Yuka Iguchi (Tsukihi), Chiwa Saito (Hitagi), Emiri Katō (Mayoi), Kana Hanazawa (Nadeko), Maaya Sakamoto (Shinobu), Miyuki Sawashiro (Suruga) ja Yui Horie (Tsubasa). Samaan ranobe-sarjaan kuuluva Kizumonogatari tulee sitten myöhemmin tänä vuonna leffa-versiona.

Senki Zesshō Symphogear
Taikatytöt tappelustavat mörköjen kanssa, aseina normi-miekkojen lisäksi laulun-luraukset, eli tässä voisi ensi alkuun arvella katselevansa Pretty Cure -sarjan uusinta kautta, mutta tämä tunne katoaa siinä vaiheessa kun veri alkaa lentää ja raatoja syntyy. Ykkösepisodi on mielenkiintoinen siksi että siinä ennen puoltaväliä kuolee jopa kaksi päähahmoksi luokiteltavaa typyä… Muutoin melko perusmättöä siis, mutta tuollainen hieman raaempi ote tuo sarjaan hieman tavallista enemmän mielenkiintoa, minkä lisäksi Hibiki on kyllä varsin valloittava tapaus päähahmona. Kookkaat seiyū-järkäleet ovat päärooleissa: Aoi Yūki (Hibiki) ja Nana Mizuki (Tsubasa), joka lisäksi vetelee viisuja a cappella -tyyliin siihen malliin että ei tarvitse ihmetellä miksi hän on hyvin tunnettu myös laulajana, seiyū-hommien lisäksi. Sivurooleissa on vielä Miyuki Sawashiro ja Nao Tōyama.

THERMÆ ROMÆ
Tämä jo päättynyt sarja koostuu laskijasta riippuen joko 3*20 minuutin tai 6*10 minuutin flash-animaatioepisodista, joissa antiikin Rooman kylpyläarkkitehti Lucius mystisellä tavalla käy tutustumassa nykyaikaiseen japanilaiseen onsen-kulttuuriin ja kopioi sieltä parhaita paloja omiin luomuksiinsa. Sarja siis keskittyy kuvaamaan komeita roomalaisuroita ilman rihman kiertämää joten kohdeyleisö löytynee helposti… ja sivistyneemmille jää sitten vielä mutusteltavaksi kulttuurien yhteentörmäyksen aiheuttamat dilemmat. Sarjan pohjana oleva manga on itse asiassa hyvinkin arvostettu ja hieman sääli että animesarja on tällainen sadan jenin budjetilla tehty. Luultavasti ajatus on ollut lähinnä mainostaa huhtikuussa ulos tulevaa live-action-leffaa samasta aiheesta.
_______________________________________
ARVOSANA 1.5/5

Kill Me Baby
Baby, Please Kill Me!

Koulutyttö-slapstick-komediasarjaa pienellä budjetilla, ja huumori revitään tässä lähinnä sarjan epätavallisten hahmojen (salamurhaaja-tyttö, ninja-tyttö) tempauksista normaalissa kouluympäristössä. Valitettavan harvoin huumori kuitenkin osuu kohdalleen, ja sarjan ehdottomasti parhaaksi osaksi julistankin ED-animaation jonka laatija voisi lahjoittaa aivonsa lääketieteen hyväksi, sen verran erikoislaatuista ajattelua tässä on harrastettu. Hommahastahan on kaiken lisäksi tullut jo kulttiklassikkokin.

Poyopoyo Kansatsu Nikki →CR
Ensialkuun lastensarjalta näyttävä anime, mutta kun perheen tytär löytää Poyo-katin sammuttuaan kadulle kännäysillan päätteeksi voi todeta että teemat ovat ehkä vähän aikuisempia. Kolmiminuuttiset episodit keskittyvät slapstick-huumoriin perheen elämästä Poyo-katin kanssa, toistaiseksi kuitenkin suhteellisen vaatimattomalla osumisprosentilla.

Tantei Opera Milky Holmes Dai-Ni-Maku
Tantei Opera Milky Holmes 2nd Act

Lolietsiväryhmä Milky Holmes toisella kaudellaan, ja ykköskauden nähneet tietävät että etsivä-hommat ovat tässä aika lailla sivuseikka ja pääasiana on crazy-huumori. Tällä toisella kaudella voisi sanoa että on otettu askel eteenpäin ja huumoriakaan ei enää ole jäljellä vaan meno on yksinomaan psykedeelisen hullua trippailua kohtauksesta toiseen. Joka selviää kolmosepisodin läpi tyhjentämättä viskipulloa saa ikuisen kunnioitukseni… Lolietsivät ovat olleet valitettavan siveellisiä, mutta Twenty viihdyttää naiskatsojia loputtomasti venyvillä nänneillään…
_______________________________________
ARVOSANA 1/5

BRAVE10
Kauden villi-länsi-sarja, eli sengoku-kaudelle sijoitettu sarja jossa errrittäin bisset pojat tappelustavat keskenään ilman sen kummempaa järkeä, taustana tarina jossa kootaan 10 urhean joukko jonkinlaista missiota varten (juoni ei taida tässä olla se pääasia kuitenkaan). Tavoiteltuna kohderyhmänä on siis bisse-poikien ystävät, ja tämä on varmistettu sillä että 1500-luvun temppelineidot pitävät pyöräilyshortseja jotta varmasti mitään ei näkyisi… Monelle mieleen saattaa tulla sarja Sengoku Basara, ja aika lailla samoilla jäljillä tässä mennäänkin, ehkä meininki on enemmän ninja-painotteista ja hevosia on vähemmän.

The New Prince of Tennis (TeniPuri)
The Prince of Tennis II
→CR

Vuonna 2001 alkanut pitkäkestoinen (178 episodia ja iso kasa OVIa) tennis-shōnen-sarja The Prince of Tennis herätetään kuolleista tällä jatkosarjalla jossa Echizen kavereineen on nyt sitten muutaman vuoden aiempaa vanhempi ja mittelee voimiaan harjoitusleirillä lukiolaisia vastaan. Päähahmon ilmaantuminen ruutuun saa aikaan voimakkaan inhoreaktion jo ensimmäisen minuutin aikana ja loppusakki on samaa puuta joten viiden minuutin jälkeen voi todeta että iljettävämpää hahmokaartia saa etsimällä etsiä. Porukan tenniksenpeluun tarkoituksena on lähinnä koulukiusaaminen ja muiden nöyryyttäminen. Animaatiotekniikkaan ei ole paljon rahaa laitettu ja se onkin aika kammottavaa katseltavaa. Sen sijaan jenit on poltettu siihen että karvapalloilevien bissepoikien hahmodesign on mahdollisimman bisse.
_______________________________________
(alunperin postattu: 27/01/2012 ja 31/02/2012; forums.aniki.fi)
© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com

Mainokset