chihawin

Chihayafuru

Syksyn sarjat ovat hyvässä vauhdissa ja kaiken kaikkiaan kautta voi luonnehtia hyvin shōnen-painotteiseksi – japanilaiset koulupojat ei loppuvuonna ennätä paljon läksyjään lukemaan! Toinen huomio on se että lähes puolet sarjoista on jo nyt julistettu kahden kauden mittaisiksi (tai pidemmiksi) mikä on aika harvinaista:
_______________________________________
ARVOSANA 4/5

Last Exile: Ginyoku no Fam
Last Exile: Fam, the Silver Wing

lastexile

Jos George Lucas olisi japanilainen animeohjaaja niin tältä olisi Star Wars voinut näyttää. Ykkösepisodi oli massiivisen komeaa katsottavaa: CGI-ilmataistelut olivat ehkä upeinta mitä animesarjoissa on kuunaan nähty, taustamusiikki kuin Hollywood-blockbuster-filmistä (tahtipuikossa Hitomi Kuroishi), symppis päähahmo-typykkä Fam ottaa katsojan otteeseensa ensisekunneista lähtien – kaikenkaikkiaan moneen vuoteen vahvin animesarjan aloitus mitä mieleen tulee. Kakkosepisodissa oli panoksia jo selvästi vähennetty, mutta siltikin Gonzo on tekemässä sarjaa joka voi ylittää 8 vuotta sitten tehdyn ensimmäisen Last Exile -kauden. Raskasta sarjaa on kasattu myös seiyū-kaartiin: Aki Toyosaki Famina hoitelee hänelle tyypillistä genki-typykkää, ja käsittämättömän moniääninen Aoi Yūki on jälleen täysin tunnistamaton Famin navina (Gisey). Ai Kayano ja Miyuki Sawashiro täydentävät tähdistöä, ja myöhemmin mukaan tulee myös ykköskauden suosikkihottis tsundere-vanship-pilotti Tatiana Wisla (äänenä Eri Kitamura) ja jopa Kana Hanazawa on luvassa (roolina ykköskauden Al). Sivurooleissa tavataan vielä Chiwa Saito, Kanae Itō, Maaya Sakamoto ja Nao Tōyama (viime kauden huippusöpis Yune, sarjasta Ikoku Meiro no Croisée). Bissepoikien faneja ilahduttaa se että Dio on edelleen kuvassa mukana Immelmann-käännöksineen.
_______________________________________
ARVOSANA 3.5/5

Chihayafuru

chihayafuru

Kauden romanssisarjaa kehitellään sitten vuorostaan tässä, pääosissa Kauden Söpöläinen Chihaya sekä hänen pikku käänteishaareminsa Taichi ja Arata. Varsin omalaatuinen runonlaulanta-korttipeli karuta on sarjassa suuressa osassa, ja Chihaya alkaa tavoittelemaan jopa kaijimaisia sfäärejä peliin uppoutuessaan mikä on yllättävän viihdyttävää ja sopii paremmin kuin hyvin koska Chihaya on paljon Kaijia söötimpi eikä purskahtele itkuun viiden minuutin välein. Korttipelin lomassa on alun takaumajaksoissa esitelty henkilöhahmojen luonteet ja suhteiden jännitteet, ja tässä onkin onnistuttu suorastaan erinomaisesti. Sarja on visuaalisesti tunnelmallisen vakuuttava ja erityisesti pitää kiitellä taustamusiikin käyttöä. Chihayan äänenä on varsin uusi tuttavuus, Asami Seto mutta sivurooleista löytyy Ai Kayano, jolla Menman (AnoHana) roolisuorituksen jälkeen onkin ollut melkoista kysyntää.


Shinryaku!? Ika Musume
Squid Girl Season 2
→CR

ika_musume

Suuri ihastukseni, maailmanvalloittajamustekalatypykkä Ika Musume toisella kaudellaan jatkaa siitä mihin viime kaudella jäätiin, eli vaikka maailmanvalloitus ei niin Ikalta onnistukaan niin slapstick-komedia sitäkin paremmin. Ykköskauteen verrattuna on mielestäni hieman vitseistä viety parasta terää, jotkut minisoidit tuntuvat hieman pitkitetyiltä ja toisinaan on vitsejä hempeämielistetty tarpeettomasti. Puutteista huolimatta tämä on kuitenkin kauden parasta komediaa eikä pidä unohtaa sarjan sydämellistä osuutta jota useimmiten tarjoilee fanien suuri suosikki, mini-Ika. Hisako Kanemoto on täysin suvereeni Ika-typykän äänenä, ja muissa rooleissa loistavat Ayumi Fujimura (Eiko) ja Rie Tanaka (Chizuru). Näiden lisäksi on vielä erikseen pakko mainita Sanaen roolissa Kanae Itō, jolla on äärettömän seksykkäästi kähisevä ääni ja oikeissa rooleissa sen kuuleminen värisyttää saparoani varsin vinhasti.
_______________________________________
ARVOSANA 3/5

Ben-To

bento

Kaikilla hyvillä sarjoilla on se jokin joka vetää katsojan mukaan ja tässä sarjassa se on erittäin helppo löytää: Sen Yarizui, jolle täten juhlallisesti myönnän Kauden Hottiksen arvonimen. Äärettömän kuuma Rei-Ayanami-taisteluekspertti-kūdere-pakkaus, joka osoittaa paatuneimmallekin epäilijälle mustien sukkahousujen tehon! Hahmokaartiin kun vielä lisätään piilopervo Hana ja yuri-tsundere Ume niin ainekset on kasattu haaremi-komediaan, jossa juonena on supermarketeissa puolihintaisista ben-to-annoksista käytävät tappelukset. Hölmöltä kuulostava idea toimii yllättävän hyvin, kunhan ohjaaja siis jaksaa vain muistaa mikä on sarjan vetovoiman salaisuus (mainitsinko jo Sen Yarizuin?). Seiyū-osastolle on raahattu rautaa enemmän kun laki sallii, eli Mariya Ise hyrisee itse Senin roolissa, Aoi Yūki jatkaa monipuolisuutensa esittelimistä Hanana, ja muissa rooleissa on sellaisia nimiä kuin: Emiri Katō, Ai Kayano, Ayana Taketatsu, Yui Horie ja Yukari Tamura.


Maken-Ki!
Maken-Ki! Battling Venus

Maken-Ki

Kuten todettua, kaikilla hyvillä sarjoilla on jotain vahvaa vetovoimaa ja tällä kertaa se on ecchi. Eikä mikä tahansa ecchi, vaan koska sarja perustuu hentai-mangaka Takeda Hiromitsun kynänjälkeen niin olennaisiin asioihin kuten kuvakulmiin ja yksityiskohtiin on selvästi osattu kiinnittää tavanomaista suurempaa …krhm… huomiota. Erittäin namukkaita pantsuja vilahtelee siis valehtelematta muutaman sekunnin väliajoin, puhumattakaan tisseistä sekä muista fetisseistä. Tyylilajina on haaremi-komedia, maustettuna Freezing-sarjan tapaisilla vaatteidenriisunta-taisteluilla, joista tosin gore on poistettu. Tämä on siis Herrasmiesten Klubin ilmeinen valinta kauden ecchi-sarjaksi, hieman ehkä yllättäen koska ennakkotietojen perusteella muutama muu sarja oli tälle paikalle mielessä. Juoni ja hahmot eivät siis ole maailman syvällisimpiä mutta nehän eivät tämän sarjan olennainen osa olekaan. Tähän mennessä hoteimpia typyjä esittävät Noriko Shitaya, Iori Nomizu ja Sayuri Yahagi, mutta kolmosepisodissa henkilöhahmojen määrää lisättiin melkoisesti joten minulla on vielä hieman työsarkaa edessä kun pitäisi valita suosikkeja!
_______________________________________
ARVOSANA 2.5/5

Bakuman. 2
Toista kautta seurataan aloittelevan mangaka-kaksikon eteen tulevia haasteita ja vaikeuksia, ja parasta tässä sarjassa onkin juuri tämä manganteon joskus jopa opetusvideota muistuttava ote. Jännittävimmät hetket vietetään silloin kun lukijaäänestysten tulokset saapuvat, minkä lisäksi keskustelut editoreiden kanssa ovat kiinnostavaa filosofointia siitä miten mangaa ylipäätään pitäisi tehdä ja miten ei. Jos siis olet haaveillut japanilaisen mangakan urasta, niin tästä sarjasta kannattaa ammentaa oppeja. Heikkoutena on eräs animesarjojen kautta aikojen vähiten romanttinen romanssi Miho x Moritaka jonka seuraamisesta ohjaajan kannattaisi kokonaan luopua, sen sijaan Kaya tuo sarjaan tarpeellista silmänruokaa mikroshortseineen. Sivuhahmoista kilpaileva managaka Eiji Nizuma on edelleen parhautta hulluudessaan. Mikäli ykköskausi kolahti, niin kakkoskausi jatkaa täysin samaa rataa.

Boku wa Tomodachi ga Sukunai (Haganai)
Epämiellyttävien ja epäsosiaalisten ihmisten ystävystymiskerho kuulostaa ideana varsin loistavalta, koska voisi arvailla että ystävystymisen sijaan syntyy enemminkin herkullisia ristiriitoja ja kinastelua. Alusta alkaen näin on käynytkin kun Yozora ja Sena eivät tietenkään tule keskenään toimeen, mutta kun samaa naljailua jatkuu useampia episodeja niin vähitellen sen viihdearvo laskee kyllä jo merkittävästi. Sarja sai kipeästi kaipaamaansa täydennystä hahmokaartiin kakkos-kolmosepisodeissa (Kobato, Maria, Yukimura ja Rika), ja tämän voisi nyt toivoa sähköistävän vähän jo latistuneeksi päässyttä tunnelmaa. Erityisesti hullu keksijätypykkä Rika perversioineen vaikuttaa erittäin lupaavalta. Jos hahmot näyttävät tutunoloisilta niin se johtuu siitä että design on hoteista typyistään tunnetun Burikin käsialaa, jota saatiin ihailla myös kevään sarjassa Denpa Onna to Seishun Otoko. Seiyū-joukko on komea: Kanae Itō (Sena), Marina Inoue (Yozora), Kana Hanazawa (Kobato), Misato Fukuen (Rika) ja Yuka Iguchi (Maria).

Busō Shinki Moon Angel
Hieman epävarmassa tilassa oleva sarja josta on tullut ulos näkemäni mukaan vasta yksi 5-minuuttinen episodi. Perusajatus on sama kun sarjassa Angelic Layer, eli hotit taistelutypykkäfiguurit tappelevat keskenään turnajaisissa (Busō Shinki on siis aivan oikea Konamin figuurituotesarja). Minulle tämä kelpaisi joten toivottavasti jatkoa seuraa. Seiyūissakaan ei ole säästelty: Kana Asumi on Arnval Mk.2 Tempesta ja massiivinen järkäle Minori Chihara on Strarf Mk.2 Lavina.

Kimi to Boku
You and Me
→CR

Tämänhän piti siis tapahtua: kun on tehty 2975 slice-of-life-animesarjaa jossa söpöt koulutytöt tekevät söpöjä asioita niin jonkunhan piti keksiä että sama voidaan tehdä pojilla ja tässä sarjassa tätä herkkua voidaan sitten ihailla. Pojat tosin eivät ole kovin söpöjä (nojaa Shun yrittää parhaansa) ja mitään erityistä ei tapahdu varsin verkkaiseen tahtiin ja sarjan alku onkin suorastaan tahmea. Kun mukaan tulee potentiaalisia tyttöystävähahmoja ja varsinkin kolmosepisodissa erittäin puhelias Chizuru-poika niin tunnelma muuttuu paljon kiinnostavammaksi ja nelos-vitosepisodit ovat jo oikein kelvollista slice-of-lifeä. Poikasarjaa voi aina epäillä shōnen-ai-virityksistä, mutta toistaiseksi niitä on nähty aika maltillisesti. Sarjan hahmodesign on hieman omalaatuisen kierosilmäinen, sen sijaan taustamusiikki on merkille pantavan onnistunutta. Joku uusi trendi on muuten näköjään syntymässä koska ensi talveksi on luvattu lisää vastaavaa poikanenergiaa sarjassa Danshi Kōkōsei no Nichijō.

Mashiroiro Symphony -The color of lovers-
Tämä oli perus-haaremisarjaksi positiivinen yllätys, juoni ja henkilöhahmot noudattelevat kyllä tuttua perinteistä mallia, mutta sarjassa selvästi vältellään äärimmilleen vietyjä konflikteja (tsundere-typy mätkii raukkaa poikaa syystä tai syyttä, jne) ja sen sijaan hahmot selvittelevät tuntemuksiaan hämmästyttävän aikuismaisesti puhumalla. Tästä johtuen sarja ei ole tyypillinen slapstick-komedia vaan mieluummin suhteiden kehitykseen keskittyvä ja ehkä siksi hieman verkkaisentuntuinen ja jopa slice-of-life-mainen. Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan pahasta vaan tekee sarjasta varsin miellyttävän seurata, missä tietenkin auttaa se että tyttökaarti on oikein suloinen (jaa ehkä Sana on nelosjakson perusteella hieman äkkiväärä…). Sarjan seiyū-joukko on sama kun alkuperäisen pelin, ja heillä on anime-puolella ollut vähemmän merkittäviä rooleja, mutta ainakin Ryōko Ono Senan roolissa kyllä kelpaisi useamminkin kuultavaksi.

Mirai Nikki
Future Diary

Gore-tappelus-sarjaa tässä kehitellään, eli ruumiita ja ruumiinosia ei säästellä kun 12 kännykkä-päiväkirjan omistajaa kisaavat kuka jää viimeiseksi henkiin ja saa ylennyksen jumalaksi. Sarjan parasta antia tässä vaiheessa onkin erinomaisen mielipuolinen hahmokaarti ja sen kärjessä erittäin symppis yandere-typy Yuno, jolla työkalut pysyvät hyvin kädessä… Gorea on sarjassa runsaanpuoleisesti (tähän mennessä silmiä on jo puhkottu ja kaivettu päästä…) joten suosittelisin tätä siis vähemmän heikkohermoisille katsojille. Juoni on toistaiseksi melko yksioikoinen mättöä mätön perään, joten nähtäväksi jää tuleeko tähän muutosta joka lisäisi kiinnostuvuutta. Yunon äänestä vastaa varsin kelvollisesti uudempi kasvo Tomosa Murata.

Morita-san wa Mukuchi 2 →CR
Minua kovasti ilahduttaa että hiljainen tyttö Mayu pääsi toiselle kaudelle, eikä haittaisi vaikka näitä nyt kolmiminuuttisia episodeja pidennettäisiinkin. Slice-of-life-kouluhuumoria ja söpöjä tyttöjä, ääninä mukana megasupertähdet Kana Hanazawa ja Haruka Tomatsu.

Shakugan no Shana III (Final)
Kolmoskauden Shanassa jatketaan täsmälleen siitä mihin kakkoskauden lopussa päädytään, ja uuden kauden perustana olevaa juonenkäännettä pyöritellään kolmen episodin verran niin että meno on rehellisesti sanoen jopa varsin pitkäveteistä. Nelosepisodi muuttaakin sitten kaiken ja sarja nousee siinä kokonaan uudelle tasolle: vanhoja mysteereitä selvitetään, uusia tuodaan mukaan ja vauhtia on vähintäänkin riittävästi (jos olisin ollut sarjan ohjaaja niin tällä episodilla olisinkin aloittanut koko sarjan). Shana-faneille sarja on tietenkin must-see, mutta aiemmin aiheeseen tutustumattomien ei kannattane tästä aloittaa. Sarjan typyköistä maininnan ansaitsee waifuni Oga-chan, joka valitettavasti saa aina turhan vähän ruutuaikaa. Kaikkihan tietänevät sen että Shana on yksi niistä Rie Kugimiyan läpimurtorooleista joihin hänen maineensa tsundere-kuningattarena perustuu (jokainen lienee kuullut Shanan 3*urusai-huudon…), mutta muitakin alan huippuja on mukana: Ayako Kawasumi, Mamiko Noto ja Sayaka Ōhara.

Tamayura ~hitotose~
Slice-of-life-sarja on tässä kyseessä, ja erityisesti nyt puhutaan iyashikei-tyyppisestä sarjasta jossa ohjaajana huseeraa tämän alan tunnustettu mestari, Jun’ichi Satō (Aria-sarjojen ohjaaja, jota sarjaa pidetään iyashikein huipputeoksena). Viime vuoden 4 OVAa ovat saaneet jatkokseen nyt oikean sarjan jossa seurataan neljän koulutytön elämää maalauksellisessa Takeharan pikkukaupungissa (kuvassa kaupungin entinen ja nykyinen pormestari: vasemmalla Ayana Taketatsu, oikealla olevan nimeä en muista…). Palaset olisivat siis kohdallaan, mutta vielä ei mielestäni ole saavutettu sitä zenin tasoa joka teki Aria-sarjoista niin eeppisen, aika harvassa ovat olleet sellaiset aaawwwww-hetket jolloin käsi hamuaa nenäliinalaatikkoa. Satō on ohjaajan hommien lisäksi myös käsikirjoittanut sarjan, joten on kai todettava että hyvä ohjaaja ei välttämättä ole yhtä hyvä käsikirjoittaja. Sarjan seiyū-joukossa nykytähdistä kirkkaimpina ovat Ayana Taketatsu, Kana Asumi, Minako Kotobuki ja Yuka Iguchi, minkä lisäksi mukana ovat Aria-sarjojen Akari ja Alicia: Erino Hazuki ja Sayaka Ōhara.
_______________________________________
ARVOSANA 2/5


C³ – CubexCursedxCurious

Hotit tiput osoittautuvat olevan melkoisia taistelumasiinoita, ja sarja onkin looginen yhdistelmä lievää ecchiä ja gore-taisteluita. Alku on ollut varsin epätasainen, ja ykkösepisodi oli täydellinen trollaus rom-com- ja haaremiviboineen ja varsinaiseen mättöön päästiin vasta seuraavassa ja lisää onkin sitten jatkossa saatu ehkä jo vähän puuduttavassa määrin. Parasta tähän mennessä ovatkin hotit hahmot: tsundere Fear, errrrittäin moe nelosjakson Mummy Maker, mutta waifuni on luokan presidentti. Visuaalisesti sarja on hyvin shaftmainen ja ideoita on lainailtu myös sarjasta Puella Magi Madoka Magica mikä johtunee siitä että ohjaajana heiluu Shin Ōnuma. Huippu-seiyū-joukkoon kuuluvat Yukari Tamura, Chiwa Saitō, Eri Kitamura, Kana Asumi, Minori Chihara ja Yuka Iguchi.

Fate/Zero
Tämä on prequel sarjalle Fate/stay night, ja seurataan siis 10v aiemmin tapeltua neljättä sotaa. Sarja on tietenkin pakko katsoa koska siinä on mukana Best Waifu Forever Saber, ja muutoinkin selvästi huomaa että nyt on panostettu sekä visuaaliseen laatuun että animointiin. Sen sijaan pahan pettymyksen tuottaa hahmokaarti jokahan on Saberin jälkeen lähes täysin miehinen makkarafestivaali varustettuna erityisen runsaalla bissepoikakonsentraatiolla. Joitain toiveita voisi asettaa Uryū+Caster-kaksikolle jotka sympaattisina sadisteina voisivat esitellä joitakin makaabereja tappomenetelmiä. Hieman sarja kärsii myös prequel-statuksesta, koskapa perusjuoni ja hahmojen kohtalot ovat aika lailla selvillä, eli tappeluksista ei oikein saada kunnollista jännityselementtiä. Seiyūt ovat siis erityisen miehisiä, mutta Ayako Kawasumia (Saber) ja Sayaka Ōharaa (Iri) on aina mukava kuunnella. Nasuversumin ystäville voi tässä yhteydessä suositella myös parhaillaan meneillään olevaa OVA-sarjaa Carnival Phantasm, jossa tutut Fate– ja Tsukihime-hahmot seikkailevat varsin hauskassa komediasarjassa.

Guilty Crown
Japanin on ottanut hallintaansa ilkeä organisaatio, mutta urhea vastarintaliike taistelee vastaan. Koulupoika saa vahingossa kyvyn kaivella aseita ihmisten sisältä mikä kyky olisi tarpeen tässä taistelussa pahisten mechoja vastaan. Jos tämä kuulostaa errrittäin perus-shōnen-sarjalta niin sitä se todellakin on. Tuotantoon on kuitenkin panostettu pätäkkää sen verran suuria kasoja että sarjassa on megaluokan osaamista: ohjaajana on Tetsuro Araki (vaikkapa Death Note), käsikirjoittajana Hiroyuki Yoshino (vaikkapa Code Geass), hahmodesign redjuice, musiikissa Supercell, studiona Production I.G, jne. Yllättävää on se että suurta panostusta vastaavia tuloksia ei ole juuri nähty: juoni on mallia erittäin kulunut, päähahmot ovat lähes persoonattomia, ja jopa animointi on kehnonpuoleista (taistelukohtauksissa käytetään stillkuvia, savupilviä ja valonvälähdyksiä, mutta niukasti oikeaa animaatiota). Parasta ovatkin tähän mennessä olleet komeat taustamaalaukset ja Tsugumin peppu (ja se että seiyūna häärää Ayana Taketatsu ei haittaa ollenkaan…). Muutoinkin seiyū-listalla on kyllä komeita nimiä: Ai Kayano, Kana Hanazawa ja Minako Kotobuki.

Hunter x Hunter (2011)
Vuoden 1999 suosittu shōnen-sarja uudelleenanimoituna, eli remake on siis kyseessä. Pikkunassikka Gon lähtee isänsä jalanjäljille ja ryhtyy Metsästäjäksi ja matkalla tavataan sekä kavereita että vihollisia ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Aivan perus-shōnen-mättöä kiinnostavamman tästä sarjasta tekee se että tappelukset ovat suhteellisen verisiä eivätkä ylisiloiteltuja mecha-kolinoita, sekä se että hahmoista rakennetaan taustatarinoiden avulla itse asiassa varsin kiinnostavia. Aiemman sarjan nähneille ei varsinaisesti mitään erityistä uutta liene nyt tarjolla, mutta voihan tässä bongailla pieniä eroavaisuuksia, sekä vertailla seiyū-työskentelyä. Aikamoisen riskin on tuotantotiimi ottanut valitsemalla Gonin rooliin ensikertalaisen (Megumi Han), mutta tähän mennessä tämä superärsyttävä natiainen on ollut juuri sellainen kun on ilmeisesti tarkoitettukin. Muissa rooleissa on sitten raskaampaa sarjaa: Miyuki Sawashiro, Mariya Ise, ja jopa übermegatähti Aya Hirano on luvassa myöhemmin.

Maji de Watashi ni Koi Shinasai!! (Majikoi)
Majikoi – Oh! Samurai Girls!

Tämä sarja on alkanut erittäin sotkuisasti, jopa niin että muutaman alkuepisodin jälkeen ei ollut ollenkaan varma edes se että mitä genreä tässä oikein tavoitellaan, mutta nyt ollaan vähitellen päätymässä ecchi-haaremi-komediaan. Tässä suhteessa sarja onkin pätevämpää settiä ja jos alusta alkaen oltaisiin oltu kolmos-nelosepisodin linjoilla olisi sarjan arvosanakin korkeampi. Sarjan typyköistä erityismaininnan ansaitsee Miyako joka tavoittelee päähahmon peistä herkullisen pervolla asenteella ja ohjaaja tekisikin viisaasti jos keskittyisi haaremin pyörityksen sijaan Miyako-keskeiseen ecchi-rom-com-sarjaan. Seiyūt ovat alkuperäisen pelin ääniä, mutta animepuolelta tuttuja kaikille varmaan ovat Yuu Asakawa (Very Best Waifu Forever: Sakaki sarjasta Azumanga Daioh) ja Yuko Goto (puputypy Mikuru sarjasta The Melancholy of Haruhi Suzumiya).

Sekai-ichi Hatsukoi 2 →CR
Kauden BL-sarjassa mangatoimituksen homopoikamme jatkavat siitä mihin viime kaudella jäivät, ja tähän mennessä ruutuun ovat päässeet parit Ritsu x Takano sekä Chiaki X Tori. Sarjan romanssipuoli on tällä kaudella enemmänkin mennyt melodraaman puolelle jossa kännätään ja harrastetaan kolmiodraamaa, ja tämä kyllä tekee sarjasta vähemmän hauskaa seurattavaa. Huumori sen sijaan puree edelleen ja onkin sarjan parasta antia: Ritsu krapula-aamuna muistamattomuuden tilassa: ”miksiköhän takapuoltani särkee?”

UN-GO →CR
Modernisoituja dekkaritarinoita perustuen Ango Sakaguchin 50-luvulla julkaistuun kirjaan (josta sarjan nimikin mitä ilmeisimmin juontaa juurensa). Varsin omalaatuinen dekkaripariskunta ratkoo erilaisia murhajuttuja, joihin näyttää myös aina liittyvän yhteiskunnallista kommentointia, korruption ja isoveliyhteiskunnan kritisointia (dekkarit esim aina löytävät jutun oikean ratkaisun jota sitten ei kuitenkaan julkisuuteen kerrota poliittisten tms syiden takia). Aika lailla sarjassa harmittaa se että jutut ratkotaan Ingan (omituisempi näistä dekkareista) yliluonnollisilla kyvyillä, mikä syö koko touhun uskottavuutta. Parin ensi-episodin aikana tapahtumien vauhti on sellainen että silmää ei voi räpäyttääkään jos aikoo pysyä kärryillä juonessa, kolmosepisodissa sitten hieman jo hidastetaan. Hahmodesign on sarjassa tavallista kulmikkaampi ja vaatii pientä totuttelua. Aki Toyosaki on Ingana varsin epätyypillisessä roolissa ja pääsee kokeilemaan yangire-kykyjään sanoisin jopa aivan onnistuneesti.

Working’!!
Wagnaria!! Season 2

Toinen kausi komediasarjasta joka kertoo Wagnaria-ravintolasta ja sen enemmän tai vähemmän omalaatuisista työntekijöistä. Ykköskaudesta on sarjaan vaihdettu sekä ohjaaja että käsikirjoittaja ja mielestäni tämä on johtanut siihen että hauskaa ei enää ole entiseen malliin. Sarjaan on tullut uutena ilmiönä tällaiset suomi-filmi-tyyppiset piiiiitkät epämukavat hiljaisuudet jossa kuunnellaan 5 minuuttia sateen ropinaa. Tämän lisäksi jotkut slapstick-komedian gagit tuntuvat enemmän ilkeämielisiltä kuin hauskoilta, eli nauru on hieman väkinäistä. Ykköskausihan oli itse asiassa oikein katsottavaakin sarjaa varsinkin siinä vaiheessa kun keskityttiin Inami x Sōta -hengailuun, mutta samaa ei ole tällä kaudella ainakaan vielä näkynyt. Seiyū-listalle on kyllä edelleen kerätty staroja vähintäänkin kohtuullisesti: Kana Asumi, Eri Kitamura, Haruka Tomatsu ja Yōko Hikasa (joka on tässä sarjassa muuten roolissa josta häntä on äänestä mahdoton tunnistaa).
_______________________________________
ARVOSANA 1.5/5

Kyōkai Senjō no Horizon (Kyōkaisen)
Horizon on the Middle of Nowhere

Sarjan taustallahan on ranobe josta kirjoittaja on saanut lähes valmiiksi lyhyen alkulauseen käsittäen n 6000 sivua tekstiä, kymmeniä päähenkilöitä ja satoja sivuhenkilöitä. Lukemieni kommenttien mukaan tätä tarinaa on pidetty mahdottomana animoida, ja nyt nähdyn mukaan tältä se kyllä vaikuttaakin. Yleisesti ottaen ruudun on tähän mennessä täyttäneet tiukat trikoot ja isot tissit, mutta oikein ei ole selvää että kuka on kuka ja mitä oikein tapahtuu. Nelosepisodissa alkoi jonkinlainen kapina, jonka avulla saadaan ehkä juonikin aikaiseksi. Parasta sarjassa onkin ED jonka esittää AiRI jolla typykällä on nautittavan hyvä kyky vetäistä korkealta ja kovaa falsetto-äänellään. Sarjassa on siis tukuittain hahmoja, joten seiyū-listallekin on kerätty kaikki ääninäytteilijät jotka eivät ole olleet flunssassa äänityspäivinä, vai mitä pidätte listasta: Minori Chihara, Ami Koshimizu, Aoi Yūki, Chiwa Saito, Marina Inoue, Miyuki Sawashiro, Minako Kotobuki, Yu Kobayashi.

Kidō Senshi Gundam AGE
Mobile Suit Gundam AGE

Uutta Gundam-sarjaa eli errrrittäin perus-shōnen-mechamättöä, tällä kertaa jopa niin perussettiä että Gundam-fanikin voi olla hieman vähemmän innoissaan.

Persona 4 The Animation
Persona-pelien nelos-version anime-adaptaatio, ja tässä siis tapellaan Personoiksi kutsuttujen henki-mechojen avulla ja ratkotaan murhamysteereitä. Kun edellisen peliversion adaptaatiota (Persona ~Trinity Soul~) arvosteltiin lähes täysin peliin liittymättömäksi, niin tässä adaptaatiossa ollaan menty toiseen äärilaitaan eli sarja on aivan liian pelimäinen. Ensimmäiset neljä episodia ovat lähes kopioita toisistaan, ainoana erona on se että kuka kulloinkin saa Personan. Päähahmo on lähes mitään puhumaton ja persoonaton hahmo, minkä voi ymmärtää sitä taustaa vasten että päähahmon rooli vastaa pelissä pelaajaa mutta kyllä ohjaajan ja käsikirjoittajan pitäisi ymmärtää että anime vaatii hieman eri otetta peliin verrattuna. Kun tuotantotiimi käynnistää tietokoneet CGI-taisteluja varten jälki on mallikasta, mutta perinteinen animointi on sen sijaan lähes jopa kelvotonta. Positiivisena asiana voi sen sijaan mainita sarjan musiikin joka on hyvin epä-animemaista ja siksi virkistävä poikkeus. Sarjaa voi suositella oikeastaan vain pelin vannoutuneille faneille jotka voivat bongailla detaljeja jotka muilta katsojilta jäävät täysin huomaamatta. Seiyū-puolella samat äänet jatkavat kun pelissäkin, ja vahvaan ykköskaartiin voi lukea nimet: Ami Koshimizu, Yui Horie, Rie Kugimiya, Romi Park, Aoi Yūki ja Sayaka Ōhara.
_______________________________________
ARVOSANA 1/5

Phi Brain: Kami no Puzzle
Phi-Brain: Puzzle of God

Piikkitukkainen shōnen-sankari saa superälyn ja ratkoo sen avulla arvoituksia. Positiivista sarjassa on se että mechamättöä ei vielä ole näkynyt, ja että shōnen-sankari käyttää älyään mikä on näissä piireissä ollutkin varsin harvinaista. Muutoin erityisen pitkäveteistä menoa jopa shōnen-sarjaksi. Sarjan ohjaa Jun’ichi Satō mikä on ollut karmea järkytys ja tästä selviämiseen on kulunut useampikin viskipullo.
_______________________________________
(alunperin postattu: 28/10/2011 ja 01/11/2011; forums.aniki.fi)
© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com

Mainokset