saka

Sakamichi no Apollon

Kevätkausi on tässä pyörinyt muutaman viikon ajan ja ensiepisodien perusteella voikin jo nyt laitella sarjoja paremmuusjärjestykseen. Alkamatta on vielä sarja AKB0048 jonka pitäisi käynnistyä vasta tulevana viikonloppuna. Uusien sarjojen lisäksihän talvikaudelta jatkaa puolenkymmentä silloin alkanutta sarjaa.

Tunnusomaista tälle kaudelle on edelleen jatkuva nostalgiavillitys, ja vanhoja sarjoja on kaivettu arkistoista vuosikymmenten takaa uudelleenlämmitettäviksi jopa siihen malliin että voidaan puhua jonkinlaisesta geriatrikkojen kaudesta. Mutta kuten jo aiemmin totesin, uudelleenlämmitys ei kuitenkaan takaa sitä että maku on yhtä hyvä kun ennen.
_______________________________________
ARVOSANA 3.5/5

Haiyore! Nyaruko-san
Nyarko-san: Another Crawling Chaos
→CR

nyaruko

Toiveet viime vuodelta on kuultu ja Nyaruko-san on saanut kokomittaisen sarjan aikaisempien flash-animaatio-shorttien jälkeen, ja vieläpä oikein hyvin onnistuneena adaptaationa. Ehdoton tähti tässä sarjassa on Nyaruko itse joka vetää täysin överiksi pistettyä slapstick-komediaa, puhetulvaa riittää tuhat sanaa minuutissa (Kana Asumi on tässä muuten elämänsä roolissa) ja heittelee minuutin välein otakujen iloksi referenssejä muihin sarjoihin (Kamen Rider, Pokémon, Karate Kid, jne jne). Kun sitten vielä kolmosepisodissa mukaan tuli erityisen hotti typykkä Kuuko joka vain haluaa tehdä lapsia Nyarukon kanssa on myös aina niin tarpeellinen yuri-ecchi-osuus hyvissä käsissä. Perusideahan sarjassa on se että H.P.Lovecraftin Cthulhu-hirviöt ovat ottaneet söpöjen tyttöjen hahmon maahan tullessaan, mutta tämä teema on aika sivujuonne ja nostan eritysesti hattua ohjaajalle (Tsuyoshi Nagasawa) joka on oivaltanut sen tosiasian että aivottomat mättökohtaukset voidaan komediasarjassa lyhentää minuutin mittaisiksi ja keskittyä tärkeämpiin asioihin. Kana Asumi vie sarjaa sen verran suvereenisti että Eri Kitamura jää taustalle Mahiron roolissa, ja myöhemmin mukaan tulee myös itse Rie Kugimiya (Hasuta).


Kore wa Zombie Desu ka? OF THE DEAD (Korezom)
Is This a Zombie? of the Dead

korewa

Viime vuoden parhaimpiin kuulunut haaremikomediasarja saa nyt täysin ansaitsemansa jatkokauden, ja meno on yhtä päätöntä kuten aiemminkin ja toivottavasti sellaisena pysyykin – eli jätettäisiin tällä kertaa vähemmälle ykköskautta hieman latistanut melodraama-juoni. Parodia on sarjan perusajatus, eli zombit, taikatytöt, vampyyrit, ninjat, jne saavat kyytiä kun zombi-taikapoika Ayumu päräyttää moottorisahalla pedofiili-monsterin palasiksi… Sarjassa on hauskuuden lisäksi myös erityisen söpöläisiä typyjä, joista on pakko mainita kuolleistaherättäjätypy Eu, söpöin vampyyri-ninja Tomonori (Hisako Kanemoto joka parhaiten tunnetaan Ika Musumena) ja uutena tulokkaana viinaanmenevä Chris (Hitomi Nabatame jonka juopposössötys on vaan niin suloista!). Ecchiäkään ei ole sarjassa unohdettu, mutta varoituksena heikkohermoisimmille on syytä huomauttaa että pantsujenvilauttelussa kunnostautuu erityisesti sarjan taikapoika… Eikä sitäkään pidä unohtaa että aina niin ihanainen Yōko Hikasa revittelee tässä rääväsuisena Sera-vampyyri-ninjana.
_______________________________________
ARVOSANA 3/5

Acchi Kocchi

Acchi

Aaaaaaaaaaaawwwwwwwwwwwww!!! Tsumiki!!! Se on vaan niin söpö että maksani halkeaisi jos se ei olisi jo juotu piloille!!! Kauden söpöläinen: valittu!!! No niin, kun nyt sitten sarjan tärkein asia on tullut mainittua, niin muutoinhan kyseessä on siis koulu-romcom jossa komediapuoli ei ole ehkä se eniten kiinnostava osuus vaan nimenomaan tämä Tsumiki x Io romanssin seuraaminen. Sarjassa on myös hyvin omanlaisensa rauhallisen miellyttävä tunnelma joka varmaan johtuu osaltaan siitä että ainakin nämä alkuepisodit on sijotettu lumiseen talveen mikä on aika harvinaista animesarjoissa – sarjan ensimmäinen kohtaus näytti muuten olevan kunnianosoitus sarjalle Kanon (2006) joka alkoi aivan samalla lailla ja ne jotka tämän huomasivat varmasti virittyivät välittömästi tunnelmaan aivan uudella lailla. Hahmodesign muistuttaa hyvin paljon sarjaa Lucky☆Star, mutta sarjan sisältö kyllä poikkeaa sitten siitä lähes täysin. Rumi Ōkubo on Tsumikina aivan mainio, ja olenkin tyytyväinen että erinomaiset YuruYuri-seiyūt saavat ansaitusti lisää rooleja.


Ginga e Kickoff!!

ginga

Yli-innokas mutta vähemmän osaava potkupallisti Shō on menettänyt joukkueensa, mutta tapaa sitten erittäin taitavan Erika-typykän (Mariko Nakatsu lähes ensimmäisessä roolissaan muuten) sekä vielä kuin sattumalta avuliaan Nadeshiko Japan -pelaajan ja elättelee unelmaa uudesta joukkueesta ja suuresta menestyksestä… jos tämä kuulostaa kliseiseltä urheilusarjalta niin sitä se todellakin on mutta tässä sarjassa nämä kliseet toimivat aivan loistavasti. Shō ja Erika ovat energisiä ja välittömästi ihastuttavia hahmoja ja mikä kaikista tärkeintä: missään ei ole vielä näkynyt ahdistavia lapsuuden angsteja tai kuolleita siskoja ja veljiä joilla on piinattu useita urheilusarjoja aivan piloille. Tämä on tällainen aivot-narikkaan-ja-menoksi hyväntuulen sarja. Vielä pitää aivan erikoishuomiona mainita sarjan taustamusiikki: hommasta vastaa James Shimoji (joka hoiti nuotit myös parin vuoden takaiseen Redline-leffaan) ja kun kuoro alkaa huutamaan hoosiannaa pelin kiihkeimpinä hetkinä se jopa hankaloittaa tapahtumien seuraamista… Nahkakuulia on muuten viime aikoina animesarjoihin ilmestynyt enemmänkin (viime kaudella alkanut Area no Kishi (The Knight in the Area) jatkuu edelleenkin) ja syynä lienee se että Japanin naisten maajoukkue (Nadeshiko Japan) voitti viime vuoden maailmancupin joten potkupalloilu on sielläpäin siis nosteessa.


Sakamichi no Apollon
Kids on the Slope

Sakamichi

Tässähän on siis kyseessä K-ON!-sarjan viritelty versio jossa söpöt pojat päättävät perustaa jazz-bändin vuonna 1966, tosin kyllä eivät vielä juo teetä tai syö kaakkua. Slice-of-life on siis genre ja koska sarja perustuu josei-mangaan niin bromance-teemaan on lisätty kohtuullisesti myös BL-vibotuksia. Sarja on teknisesti kauttaaltaan aivan kelvollista mutta loistokkuuteen se nousee action-kohtausten aikana (eli silloin kun soitetaan musiikkia). Erityisesti ihastella pitää sitä että CGItä ei ole juurikaan käytetty vaan ruudut on piirretty rotoskooppaamalla joten muutama jeni on siinä palanut. Muutoinkin sarjaan on saatu wanhahtava tunnelma seepiaa korostavalla värimaailmalla ja hahmodesignillä (Nobuteru Yūki). Suurta hypeä on nostatettu siitä että sarjassa on mukana pari alan todellista suurta legendaa, eli ohjaajana Shin’ichirō Watanabe ja musiikissa Yōko Kanno. Watanabe on kunnostautunut klassisten toimintasarjojen ohjaajana (Cowboy Bepop, Samurai Champloo), mikä tuntuu näkyvän siinä että nyrkki on heilunut itse asiassa hieman häiritsevän runsaasti myös tässä sarjassa ja herättää epäilyksen siitä että ehkä tämäntyyppinen sarja ei hänelle ehkä kuitenkaan kovin hyvin sovi. Kanno taas ei ollut päässyt vielä työpaikalleen ykkösepisodin aikana, ja vasta kakkosepisodissa oli ääniraidalla muutakin kuin hiljaisuutta mutta edelleen tuntuisi että sordiino on jäänyt päälle ja se loistokkuus josta hänet tunnetaan vielä puuttuu.


Tasogare Otome×Amnesia
Dusk maiden of Amnesia

tasogare

Kummitus-jännitys-sarja johon on ripautettu lisukkeeksi hieman rom-com-maustetta. Hottistypykkä Yūko haluaa vain tehdä lapsia Teiichin kanssa mutta asiaa hieman hankaloittaa se että hän on muistinsa menettänyt haamu jolla tuntuisi olevan niinsanotusti luurankoja kaapissa ja salaisuuksien selvittely onkin sitten jännitystä aiheuttavaa puuhaa. Sarjahan alkoi hieman kankeahkosti kun ykkösepisodissa hypättiin ikään kuin keskelle tarinaa ja varsinaisesti alusta aloitettiin kakkosepisodissa, ja oikeastaan kunnolla vauhtiin päästään vasta kolmosepisodissa. Sarja on kuitenkin itse asiassa oikeinkin pätevä kun luodaan kummitus-jännitys-kauhutunnelmaa, ja varsinkin kolmosepisodissa olisivat minunkin hiukseni nousseet pystyyn jos niitä olisi ollut, mutta suurena ongelmana on sitten se että tällainen kihelmöivä tunnelma lässäytetään kun hahmot alkavat veistellä yllättäen puujalkavitsejä. Ohjaaja (Shin Ōnuma) ei tässä oikein tunnu pystyvän päättämään minkälaista sarjaa hän oikein haluaisi tehdä. Sen sijaan hän onnistuu aivan loistavasti sarjan visuaalisessa ilmeessä ja kameratyössä, ja selvästi muistaa kaiken mitä Shinbō-sensei on hänelle opettanut ja koska tällä kaudella ei ole Shaft-sarjaa niin vieroitusoireista kärsivien kannattaa katsastaa tännepäin. Toinen asia mistä pitää plussia jaella on sarjan taustamusiikki joka sarjan edetessä on koko ajan parantanut otettaan (puikoissa on MoNACA-studion jehu Ryuuichi Takada, joka on pistänyt kasaan musiikin myös viime vuoden The iDOLM@STER-sarjaan). Yumi Hara (Yūko) on tässä ensimmäisessä pääroolissaan ja taustalta tukevat vanhat patut Eri Kitamura (Kirie) ja Misato Fukuen (Momoe).
_______________________________________
ARVOSANA 2.5/5

Arashi no Yoru ni: Himitsu no Tomodachi
One Stormy Night: Secret Friends

Palkittu lastenkirja on tässä ollut adaptaation pohjana ja leffakin on aiheesta tehty jo vuonna 2005. Näyttäisi siltä että osaksi tämän sarjan sisältö on samaa kuin leffassa, mutta myös uutta materiaalia on aika lailla tehty joten vaikka leffa olisi nähty niin uutta katsottavaa on nyt tarjolla. Tarinahan on kuvaus epätavallisesta ystävyydestä suden ja vuohen välillä, ja mitä kaikkea hankaluutta tästä seuraa ja meno on paikka paikoin aika synkkääkin. Sarja on kokonaisuudessaan CGIllä tehty joka ei tosin kaikilta osiltaan ole parhaiten onnistunutta, vaikkapa elukoiden turkki on hyvin muovimainen. Musiikkiraidalle on kopioitu leffasta parhaita paloja ja nämä ovatkin suorastaan eeppistä kuuneltavaa, mutta niiltä osin kun sarjassa on uutta materiaalia on musiikkikin paljon tavanomaisempaa. Pikanttina yksityiskohtana voi mainita sen että Mei-vuohi on vaihtanut sukupuoltaan pojasta (leffa) tytöksi (anime), mikä johtunee siitä että leffaa arvosteltiin aikanaan kovin shōnen-ai-pitoiseksi. Ja suurena yllätyksenä tulee monelle se että Mein seiyūna on Rie Kugimiya joka on keksinyt itselleen aivan uuden epä-tsunderemaisen äänen ja itse asiassa muuten erittäin onnistuneesti. Yui Horie on sitten Mein paras vuohikaveri Mii.

Eureka Seven AO (Eureka Seven Astral Ocean)
Vuodelta 2005 kaivellaan sitten henkiin mechamättö-sarja Eureka Seven, jokahan oli jos ei nyt suorastaan kopio sarjasta Shin Seiki Evangelion niin ainakin vahvasti siitä vaikutteita imenyt tuotos – valitettavasti aina sitä myöten että päähahmo Renton oli raivostuttavan inisevä vätys koko 50 episodin ajan… Tämä kakkoskausi kuvaa tapahtumia parikymmentä vuotta ykköskauden jälkeen (joskin fanien piirissä asiasta on eriäviäkin mielipiteitä) ja hyvin eurekamaista on meno kyllä ollut: mechat surffaavat trapar-aalloilla ja tappelustavat omituisten värillisten pallukoiden kanssa, dialogissa vilisee lukuisa joukko lyhenteitä ja käsitteitä, monimutkainen maailmanpolitiikka on näkyvästi esillä, jne, jne, mutta yhdessä asiassa on kyllä huomattava parannus: päähahmo Ao on jopa aivan siedettävän vähä-ininäinen! Musiikki on sarjassa aina ollut erinomaista, ja nuotteja piirtelee tällä kertaa alkuperäisessäkin sarjassa mukana ollut Kōji Nakamura (ja joku saattaa tuntea kaverin bändinkin: Supercar). Sarjan käsikirjoituksesta vastaa salaperäinen ja täysin tuntematon Kakuto Takeyoshi ja netti on täynnä arvailuja kukahan kuuluisampi kaveri tämän nimimerkin taakse kätkeytyykään. Seiyū-joukko koostuu melko uusista kasvoista, mutta Chiaki Omigawa (Elena) on murahtelemassa vähän kokeneempana veteraanina.

Hyōka
Kun KyoAni laittaa uuden sarjan tulille, on aina kyseessä Vuoden Animetapaus, sen verran kaluunoita on studio keräillyt. Nyt on kyseessä kuvaus mysteerejä selvittelevästä koulun kerhosta ja alun perusteella (tätä kirjottaessa vain yksi episodi on tullut ulos) on vielä aika vaikea sanoa mihin suuntaan tarinaa ollaan viemässä. Selvästi vähemmän komediallinen kun Nichijō, selvästi vähemmän söpö kuin K-ON!, vähemmän outo kun Suzumiya Haruhi no Yūutsu – alku on oikeastaan ollut hieman mitäänsanomaton. No, jäljellä on vielä 20 episodia, joten eiköhän tässä johonkin päädytä. Teknisesti sarja on aitoa KyoAnia eli järjettömän korkealaatuinen, mutta ehkä vielä ei kuitenkaan olla samalla tasolla kun viime vuoden Nichijō. Taputan karvaisia käsiäni kun Satomi Satō pääsee ensimmäiseen korkean profiilin päärooliinsa (Eru), hänhän on se vähiten ruutuaikaa saanut K-ON!-typykkä (Ritsu). Seiyū-lista saa sitten muutenkin haukkomaan henkeä kun mukana on: Ai Kayano (Mayaka), Aki Toyosaki (Rie), Ami Koshimizu (Midori), Aoi Yūki (Kurako), Mariya Ise (Misaki), Minori Chihara (Yuri), Yui Ogura (Kayo), Yukana (Fuyumi), Kanae Itō, Yōko Hikasa. Ja lista luultavasti vielä pitenee kun uusia episodeja julkaistaan.

Kimi to Boku 2 →CR
Söpöt pojat jatkavat viime vuodelta söpöilyään, eli koulupoikaenerginen slice-of-life-sarja toisella kaudellaan. Ykköskausihan päättyi suorastaan loistavasti (ja viimeinen episodi oli erityisen hieno), mutta aivan samalla tasolla ei vielä ole jatkettu. Näissä poikasarjoissa on sellainen mielenkiintoinen piirre että mitä enemmän episodissa on tyttöjä sitä parempaa meno on ja sen huomaa tälläkin kaudella – parhaasta päästä on kakkosepisodi jossa Chizuru haaveilee tyttöystävästä. Teknisesti sarja ei ole kauden parhaasta päästä.

Lupin III ~Mine Fujiko to Iu Onna~
Lupin the Third – The Woman Called Fujiko Mine

Köh, köh.. noniin. Pölyn keskeltä on tässä joku löytänyt vuodelta 1971 sarjan Lupin the 3rd ja päättänyt tehdä sille prequel-sarjan jonka päähahmona on Lupinin sijaan hänen tyttöystävänsä (aina silloin tällöin) Mine Fujiko. Mitään varsinaista uutta sisältöä ei näyttäisi olevan: tämä franchise on aina ollut james-bond-tyylinen ammuntaa-räjäytyksiä-kaahausta-stunttihyppelyä ja sitten onkin homma kasassa, ehkä ecchipuolta on nyt lisätty ja väkivaltaa hieman raaistettu paremmin mangakan (Monkey Punch, 74v) tyyliä muistuttavaksi. Visuaalisesti sarja on viety reilulla kädellä über-taiteelliseksi, mikä ei hämmästytä kun kuulee että taustajoukoissa häärii Sayo Yamamoto (ohjaaja) ja Takeshi Koike (hahmodesign), eli hyvin samalta näyttävän Redline-leffan voimakaksikko. OP on kauden ecchein, taustamusiikki kauden jazzein (sorry to say, Sakamichi no Apollon) ja kässäriä skrivailee itse Mari Okada. Animaation laatu ei ole parhaasta päästä ja kolmosepisodi oli jo suorastaan tuskallista katsottavaa. Miyuki Sawashiro (Mine) esittää vamppiäänensä, mutta seiyū-listan kunkku on Kiyoshi Kobayashi, 79v, eli alkuperäinen Daisuke Jigen -ääni.

Natsuiro Kiseki
Söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita kesälomalla on pettämätön resepti, ja tällä kerralla lisukkeeksi on laitettu toiveita (enemmän tai vähemmän) täyttävä maaginen siirtolohkare. Slice-of-life-genreä siis tarjoillaan, kevyttä huumoria, pientä yuri-toimintaa mutta ehkä eniten sarjassa panostetaan lämminhenkiseen ystävyys-teemaan, vaikkapa kolmosepisodi tästä hyvänä esimerkkinä. Sarja pää-seiyūt kuuluvat kaikki Sphere-idoliryhmään, ja tämä ryhmähän on starakasta porukkaa: Minako Kotobuki (Natsumi), Haruka Tomatsu (Yuka), Ayahi Takagaki (Saki), Aki Toyosaki (Rin).

Nazo no Kanojo X
Mysterious Girlfriend X (MGX)
→CR

Kuolaava maaginen tyttöystävä on hieman erikoisempi oivallus mutta näillä mennään tässä rom-com-sarjassa. Vauhtiin päästiin tavanomaista nopeammin kun jo ykkösepisodissa pääpari löysi toisensa, mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa ja tämä kuolan kautta tapahtuva tunteiden siirtely alkaa osoittautumaan hieman huonosti onnistuneeksi ideaksi koska se tuntuu estävän hahmokehityksen – kun kaikki tapahtuu unessa niin todellisuudessa ei sitten juuri tapahdukaan mitään, siitä pitää huolen Uraben pantsu-sakset. Visuaalisesti sarjassa haikaillaan hieman retrohenkeä, varsinkin hahmodesign on tällainen muutaman kymmenen vuoden takainen kierosilmä-tyyli. Ääniraidalle on saatu palkattua ranskalainen hanuristi joka kyllä luo tunnelmaa, mutta aina ei aivan varmaa ole osuuko se tunnelma aivan kohdalleen. Uraben seiyū (Ayako Yoshitani) on päätyönään live-action-sarja/filminäyttelijä ja hänen äänensä on tummsävyinen ja mahaa syvältä kouraisevan sexxxxxy, ja menee hieman kyllä Uraben roolissa hukkaan.

Ozuma (OZMA) →CR
Tämän sarjan kera palataan pornoviiksiselle 70-luvulle kun animesarjana esitetään alunperin leffakässäriksi tarkoitettu scifi-pläjäys, kirjoittajana Japanin Gene Roddenberry, avaruusoopperan keisari Leiji Matsumoto (74 v and still going strong). 6-episodinen sarja on jo päättynyt ja on sisällöltään ja tyyliltään errrrittäin Matsumoto, ja jos on hänen aikaisempia eepoksiaan nähnyt niin olo on kuin kalalla vedessä heti ensi sekunneista lähtien. Hiekkaplaneetaksi muuttuneella maapallolla Ideaali-ihmiset tappelustavat Normaali-ihmisiä vastaan, mutta planeetalle on haudattu molemmille suuri yllätys. Visuaalisesti tarjolla on puhdasta 70-lukua, ja erityisesti nais-hahmodesign perustuu Matsumoton kuuluisaksi tekemään Maetel-designiin, ja muiden hahmojen joukosta on helppo tunnistaa kapteeni Harlock -klooni (Gido), Emeraldas-klooni (Bainas), jne. Ja se pyöreärillinen pikku paksukainen on Leiji Matsumoto itse.

Queen’s Blade: Rebellion (QBR)
Ecchisarjojen aatelia kolmannella kaudellaan. Tarina jatkuu kutakuinkin siitä mihin kakkoskausi jäi ja uutta kunkutarta uhkaa nyt kapina kun hänen otteensa ei ole kaikkia aivan miellyttänyt. Hahmokaarti vaihtuu lähes kokonaan ja ensiepisodit ovatkin olleet hieman tavallista tahmeampia kun ruutuaikaa on kulunut esittelyihin. Kiinnostavia hahmoja kyllä taas löytyy, parhaasta päästä vaikkapa merirosvokapteeni Liliana, söötti Mirim ja kolmosepisodissa mukaan tullut hnnnnnnnnggggggg-viidakkotypy LunaLuna. Ecchiä ei siis puutu ja mukana ovat myös kuuluisat Pyhät Posetukset, joita esittelee tällä kertaa inkvisiittori Sigui. Seiyū-lista on sarjalle tyypilliseen tapaan tähtiä täynnä: Aki Toyosaki (Mirim), Ayana Taketatsu (Aldra), Haruka Tomatsu (Tarnyang), Kikuko Inoue (Branwen), Minako Kotobuki (Izumi), Minori Chihara (Huit), Satomi Satō (Lyla), Shizuka Itō (Liliana), Yū Kobayashi (Sigui).

Recorder to Randoseru Re♪
Recorder and Randsell Re
→CR

Viime kaudelta jatketaan näitä 3-minuuttisia huumoripätkiä, jotka enimmäkseen keskittyvät ongelmiin joihin joutuu Atsushi, aikuisen miehen kokoinen 11v koululainen. Parannusta on tullut siinä että viime kauden lähes ainoa vitsi on nyt unohdettu ja tarinoissa on paljon enemmän vaihtelua ja naapurin Take-nii on tuonut mukanaan jonkun verran myös lisää rohkeutta. Valitettavasti sarjan typykät ovat jääneet hieman Atsushin varjoon, mika hieman harmittaa koska hommiin on kyllä varattu huippu-seiyūt: Rie Kugimiya (Atsumi) ja Aya Hirano (Sayo).

Saki: Achiga-hen episode of side-A →CR
Legendaarinen yuri-mahjong-sarjaklassikko Saki tekee tässä kovasti odotetun paluun kun hitaanpuoleinen mangaka (Ritz Kobayashi) on lopultakin saanut raapustettua riittävästi uutta materiaalia sarjan pohjaksi. Sarjassa esitellään kokonaan uusi typyhahmokaarti, Achiga-koulun mahjong-kerho, joka lähtee kisaamaan mestaruudesta muiden koulujen kanssa ja eiköhän tässä vaiheessa nähdä vanhoja ykköskauden tuttuja. Sarjahan on kuuluisa badass-mahjong-peleistä ja ihanaisesta yurittelusta, mutta tämä uusi kausi ei nyt näiltä osin vielä ole oikein päässyt kummassakaan vielä oikein kunnon vauhtiin. Pantsujahan sarjassa ei tunnetusti vilautella, koska sarjan traditiohin kuuluu että niitä eivät typykät pidä ollenkaan… Seiyū-listalla on ykkösässiä: Aoi Yūki (Shizu), Kana Hanazawa (Kuro), Nao Tōyama (Ako), Ami Koshimizu (Nodoka).

Sankarea
Kummallisten tyttöystävien sarjassa pääsemme tällä kertaa tutustumaan zombi-tyttöystävään, eli kyseessä on siis rom-com-viritys pienellä gore-annoksella lisättynä. Sarjassa on alkuepisodien aikana pistetty paljon panoksia Rean surullisen taustatarinan kehittelyyn, mutta terävin terä tästä tunnelatauksesta jää puuttumaan koska katsoja on vain odotellut tätä zombifikaation tapahtumista ja varsinaisen tarinan alkamista ja tähän päästään vasta kolmosepisodissa. Hieman ehkä siis turhan hitaalla tempolla aloitettu tarina, varsinkin jos tarkoitus on hoitaa homma loppuun 12 episodin puitteissa. Visuaalisesti varsin mallikasta työtä, ja ohjaajan Shaft-tausta näkyy kameratyössä selvästi. OP on kauden parhaita (bändinä nano.RIPE). Maaya Uchida (Rea) on tässä ensimmäisessä pääroolissaan.

Sengoku Collection
Parallel World Samurai
→CR

Sellaista animekauttahan ei olekaan etteivätkö Sengoku-ajan sotasankarit esiintyisi, ja näin on tänäkin keväänä (ja kesäkaudelle on luvassa samaa sorttia sarjassa Oda Nobuna no Yabō). Soturit ovat nyt söpöläisiä typysiä jotka maagisesti ovat siirtyneet nykypäivän Tokioon ja tavoitteena näyttäisi olevan etsiä aarteita joiden avulla pääsy takaisin onnistuisi. Vähemmän ehkä omaperäinen juoni, mutta tähän mennessä tavatut typyt ovat kaikki olleet hyvin symppiksiä tapauksia ja kun lisukkeena on vielä yuri-pareja niin asiat ovat oikeastaan aika hyvällä mallilla. Lisäksi promokuvien mukaan Masamune Date tulee olemaan errrrrrrrrittäin hotti tapaus joten suuntakin on parempaan päin! Lisäksi kun sarjassa on sekä Kana Hanazawa että Mamiko Noto niin seiyū-osaamistakin löytyy.

tsuritama
Noniin, oudot pojut tekevät… öhh… outoja juttuja, tämä lienee sarjan teema mitä parin alkuepisodin perusteella pystyy päättelemään. Yhdellä pojista on pahanlainen sosiaalisten tilanteiden kammo, toinen arvelee olevansa alien, kolmas on muuten vaan yrmy ja neljäs kanniskelee mukanaan lemppariankkaa… ja sitten porukka menee kalastamaan? Tämä kun kuuleman mukaan pelastaa maailman? Ota tästä nyt sitten selvää mihin suuntaan sarjaa aiotaan viedä, lähin vertailukohta voisi olla viime vuoden sarja Denpa Onna to Seishun Otoko kun typyt vaan vaihdetaan poikiin, eli tällainen outo-slice-of-life-genre siis. Visuaalisesti jälki on kaunista, joskin niin kirkassävyistä että aurinkolasien käyttö on suotavaa katseltaessa. Sarja sopii myös kalastusfanaatikoille, sen verran detaljisti on kalastusvälineteknologiaa kuvattu.

Uchū Kyōdai
Space Brothers
→CR

Tarina onnekkaasta veljeksestä ja epäonnekkaasta veljeksestä, ja kuinka epäonnekas veljes pyrkii epävarmuudestaan huolimatta paremmin pärjänneen rinnalle. Puhutaan siis draama-kasvutarina-sarjasta, joka on edennyt hieman ehkä turhankin rauhalliseen tahtiin ja alun perusteella scifi-sisältö on ollut köykäistä ja enemmänkin vain tarinan kehys kuin itse tarina. Tosin huhujen mukaan sarja on suunniteltu peräti vuoden mittaiseksi joten ehkä joskus päästään vielä tähän beam-me-up-scotty-vaiheeseenkin. Mangaka (Chūya Koyama) on todistettavasti ainakin katsellut oikeita leffoja, kolmosepisodissa kiitettävästi osoitettiin kunnioitusta leffalle The Right Stuff. Vertailuna on käytetty paljon sarjaa ΠΛΑΝΗΤΕΣ (=PlanetES), mutta ehkä ainakin vielä eroja on enemmän kun samankaltaisuuksia. Animointi onnahtelee aina silloin tällöin, ja varsinkin muutamat sket-dance-naamat olivat häiritseviä. Tiger&Bunny-fanit ilahtuvat kun Hiroaki Hirata esittää jälleen bravuurinumeroaan, eli hottia (?) mutta ikäloppua renttua (Mutta). Ja meille muille tarjolla on Miyuki Sawashiro (Serika).

Yurumates 3D →CR
3-minuuttisia flash-shortteja yliopistoon pyrkivän porukan asuntola-elämästä, jossa sattuu ja tapahtuu kuten arvata saattaa, ja useimmat vitsit jopa kestävät katselun. Mangastahan on sovitettu aiemmin pari OVAa mutta näyttäisi että tässä sarjassa on enimmäkseen uutta aineistoa. Haruko (Halko) Momoi vetää tässä pääroolia (Yurume) ja hänhän on tunnettu Akihabaran Kuningatar (tosin on tainnut keksiä tittelin itse). Jaa miksi Halko? No se on viittaus HAL9000-tietokoneeseen…
_______________________________________
ARVOSANA 2/5

Accel World
Virtuaalimaailma-mättö-sarja, pieni ja pullea Haru haluaisi vain pelata rauhallisia pelejä netissä mutta koulun söpöin typy Kuroyukihime raahaa hänet salaperäisen mättöön keskittyneen Aivopurskepelin pariin. Lähellä tämän sarjan aihepiiriä lienevät .hack-sarjat tai vaikka leffa Summer Wars, sekä todellisen ja virtuaalisen maailman sekoittava Dennō Coil. Rasittava päähahmo ja tylsä mättöteema ei kuulosta kovin voittoisalta yhdistelmältä. Seiyū-kaartiin on kuitenkin hankittu A-listalta Aki Toyosaki (Chiyuri) ja Haruka Tomatsu (Megumi). Samalta kirjoittajalta (Reki Kawahara) on kesäkaudeksi luvassa vielä uusi samantyyppinen sarja Sword Art Online (SAO).

Fate/Zero 2nd
Sarja palaa tauolta ja jatketaan siitä mihin jäätiin, eli Maljasota etenee uljaiden bissepoikien muksiessa toisiaan muistaen aina välillä pitää kuitenkin korkealentoisia puheita… Hämmästyttävällä taidolla tähän sarjaan on koottu lähes yksinomaan pahnanpohjimmaisia animen osa-alueita: aivotonta mättöä, sisällötöntä jaarittelua ja pönöttäviä bissepoikia. No, koska nyt ollaan finaalisuoralla niin tämä porukka toivottavasti onnistuu lopultakin listimään toisensa, mistä aiheutuu tietynlaista makaaberia tyydytyksen tunnetta.

Gakkatsu!
5-minuuttisia flash-shortteja, aiheena älykkäät (?) keskustelut luokkahuoneessa, vaikkapa siitä miksi pojat eivät käytä koulussa vessanpönttöä…

Jormungand
Kovaksikeitettyä action-sarjaa on tässä tarjolla, aseet laulavat ja väkivalta rehottaa kun asekauppiastypy Koko pyörittää bisnestään. Ilmeisestikin on tavoiteltu loistokkaan Black Lagoon -sarjan henkeä, mutta valittaen on todettava että esikuvasta jäädään merimaileja jokaisella osa-alueella. Animointi on sen verran kankeaa että varsinkin toimintakohtausten katseleminen aiheuttaa päänsärkyä, ja leveäsuu-hahmodesign vaatii lievää totuttelua. Shizuka Itō (Koko) päähahmona on hieman liian genki-koulutyttö kovapintaiseksi tappajaksi, Sayaka Ōhara (Valmet – aivan, nimi viittaa kaikkien suomalaisten inttipoikien rakastamaan rynkkyyn…) lesborakastajattarena taas ei saa kovin paljon ruutuaikaa.

Kuroko no Basuke
The basketball which Kuroko plays (Kuroko’s Basketball)
→CR

Pojat pelaavat korista, eli perus-urheilusarjasta puhutaan. Tyypilliseen tapaan hämmästyttäviä salaisia kykyjä omaavat jäppiset tavoittelevat voittoja ja kuuluisuutta vaikka tiellä on tunnettuja ässä-pelaajia. Bromance-teemaa on tässä maustettu bisseytetyllä hahmodesignillä jotta fujosheillekin on silmänruokaa. Päähahmo Kuroko on harvinaisen mitäänsanomaton ja huomaamaton, ja tämä on jopa sarjassa käytetty tehokeino. Sarjan ääniraita on erityisen hermoille käypä.

Kuromajyo-san ga Tōru!!
Seitsenminuuttisia huumoriepisodeja taikatyttöteemalla. Choco-typy erehtyy manaamaan vahingossa esiin noidan joka alkaa opastamaan Chocoa taikakonsteissa ja näistä on sekä hyötyä että haittaa koulussa. Vaikka animoinnin laatu ei ole parasta mahdollista, on sarjan huumori paikka paikoin jopa aivan kelvollista.

Medaka Box
Tässä sarjassa taasen ollaan koulussa ja suosituin tyttö Medaka on äänestetty oppilasneuvoston puheenjohtajaksi ja hän ratkoo oppilaiden ongelmia joita on tiputeltu laatikkoon. Teema on siis pitkälle sama kuin sarjassa Sket Dance, sillä erolla että Medaka ratkoo ongelmat kaikenkattavalla osaamisellaan (eikä sähellyksellä kuten Bossun&co). Niinpä huumori on korvattu syvällisillä (…köh…) filosofisilla puheilla. Tämä ei yllätä kun huomaa että dialogin on pistänyt kasaan loputtoman löpinän kuningas Nishio Ishin, mutta luojan kiitos sarja perustuu mangaan ja mangan sivuillehan ei sovi hänelle tyypillisiä pitkäpiimäisiä jorinoita. Huhujen mukaan manga on tehnyt lopetusuhan alla käsijarrukäännöksen jossain myöhemmässä vaiheessa aivan toiseen genreen, mutta siitä ei ole vielä tietoa ennättääkö tämä mukaan animesovitukseen. Seiyū-listalle on hankittu Aki Toyosaki (Medaka), Emiri Katō (Shiranui), Ai Kayano (Mogana).

Shining Hearts ~Shiawase no Pan~
Shining Hearts ~Bread of Happiness~

Shining-sarjan fantasiaroolipeleihin perustuva leiväntekoanime (…ja tämä ei ollut siis vitsi…), ja alkuvaiheessa ilmapiiri on ollut errrrittäin fuwa-fuwa kaikkien ihastellessa hyvää leipää. Kakkosepisodissa myrsky huuhtoi rantaan tuntemattoman typyn – alkaako nyt oikea draama! Sarjan hahmodesign on kuuluisan söpötyttöpiirtäjä Tony Takan käsialaa – tosin animaatiosovitus ei tältä osin toimi niin hyvin kun toivoisi. Parasta sarjassa onkin Kanae Itō (Amil) ja hänen hnnnnnnnnngggggggg-äänensä! Tästä pelisarjasta on muuten tehty myös aiempi animesovitus, vuoden 2007 Shining Tears X Wind joka on perinteisempää fantasiamättöä, mutta sitä ei voi mitenkään suositella muille kun pelin aivan fanaattisimmille faneille.

Upotte!! →CR
Söpöjä tyttöjä jotka ovat kaikki ammattilaistason ampujia ja joilla on jollain maagisella tavalla itselläänkin aseiden ominaisuuksia? Omalaatuinen lähtökohta mutta ainahan söpöjä typyjä katselee – mutta tässä sarjassa on tuo aseknoppailu viety aivan liian pitkälle, viisiminuuttinen esitys englantilaista asehistoriaa ei nyt ollut kauhean kiinnostavaa. Sopii sellaisille katsojille jotka hipelöivät mieluummin aseita kun moetypyjä.

ZETMAN
Kuten nimestäkin voi päätellä on tässä kyseessä X-Men-leffan klooni, eli ilkeät mutantit aiheuttavat itkua ja hammastenkiristystä ja niitä vastaan tarvitaan tappelustamaan hyvis-mutantti ZET. Synkkää, väkivaltaista ja tummasävyisen totista menoa on tiedossa, tämä on sarja jossa ei vitsejä pahemmin heitellä. Hahmodesign on tyyliin sopivan rosoinen. Sellainen tuntuma on tullut että taustalla on aika hyväkin manga, mutta animeadaptaatio etenee hirmuista vauhtia eikä katsoja oiken ehdi kunnolla tutustua sinänsä kiinnostaviin hahmoihin, ja monet tunteisiinvetoavat käänteet jäävät siksi vähän tehottomiksi. Varsinkin muutama hotti typy on herättänyt kiinnostuksen, semminkin kun seiyūina on sellaiset suuruudet kun Kana Hanazawa (Konoha) ja Mariya Ise (Hanako).
_______________________________________
ARVOSANA 1.5/5

Furusato Saisei Nippon no Mukashi Banashi
Folktales from Japan
→CR

Sarjan nimi kertoo täsmälleen mistä on kyse: japanilaisia kansantarinoita, kolme kappaletta per episodi. Tähän mennessä opittua: japanilaiset naapurit ovat per***tä. Sopii vain sellaisille piinkoville japanofiileille jotka karaisevat itseään päivittäin vesiputouksen alla. Animontitekniikka on – miten tämän nyt kauniisti sanoisi – alkeellista.

Hiiro no Kakera →CR
Otome-peliin perustuva käänteishaaremisarja bissepojilla ja yliluonnollisilla kyvyillä. Tamaki saa kuulla olevansa prinsessa jolla on tärkeä tehtävä, ja prinsessaa tietenkin suojelee bissepoikakaarti. Yllättäen sarjassa on aika suuri mättö-osuus jossa vihulaisia isketään ketoon (tai tarkasti ottaen hyvikset ovat toistaiseksi se tappiolla oleva poppoo), eikä kädestäpitelyä puhumattakaan kissustelusta ole nähty. Kässärin on kasannut Yoshiko Nakamura, legendaarinen BL-spesialisti (Hakuōki, Junjō Romantica). Tunnelmassa on jotain hieman samaa kun sarjassa Fruits Basket, johtunee varmaan tästä yhdistelmästä bissepoikia + yliluonnollisia kykyjä mutta Tamaki ei kyllä yllä sellaiselle söpöyden tasolle kun Tōru.

Naruto SD: Rock Lee no Seishun Full-Power Ninden
Naruto Spin-Off: Rock Lee & His Ninja Pals
→CR

Naruto-faneille lisää katsottavaa, halpis-chibi-design-pohjainen slapstick-spinoff-huumorisarja päähahmona Rock Lee, ja käyhän se Narutokin sarjassa kääntymässä. Parasta sarjassa ovat aho-aho-varikset jotka heittävät kommenttinsa aina sopiviin kohtiin…

Saint Seiya Ω
Arkistojen pölystä on tässä kaivettu vuoden 1986 sarja Saint Seiya ja nyt olisi tarkoitus kuvata tapahtumia 25 vuotta myöhemmin. Sarja ei (mielenkiintoista kyllä) perustu alkuperäisen mangakan (Masami Kurumada) tuotoksiin vaan on aivan anime-original. Alkuperäisen sarjan genre oli aivotonta-mättöä-jotta-veri-lentää, ja aika pitkälle samoilla linjoilla mennään nytkin, ehkä tuota veren määrää on vähennetty mutta aivottomuus on ennallaan. Uutuutena on nykymuodin mukainen hahmojen bisseytys, eli ampiaisvyötäröisiä soturipoikia on ruudussa pilvin pimein. Laadun takaa tämän alan spesialisti, Yoshihiko Umakoshi, jonka hahmodesign on tuttu vaikkapa sarjasta Casshern Sins.

Shiba Inuko-san
Puolentoista minuutin episodeja, päähahmona shiba inu -koiraa muistuttava tyttö, ja sarjan vitsit perustuvatkin erilaisiin koiramaisuuksiin. OP on sen verran tarttuva että kerran kuultuanne ette saa sitä pois mielestä…

Shirokuma Café
Polar Bear’s Café
→CR

Josei-mangaan perustuva sarja, päähahmoina baaria pitävä jääkarhu, laiska panda, ryyppäävä pingviini, jne, ja huumoriahan tässä yritetään mutta tulos on hieman vähemmän hersyvä. Sarjan vetovoima lieneekin mieluummin siinä että hotit mies-seiyūt kuiskuttelevat eläimellisiä samalla kun esittävät pörröisiä kultsipuppeleita. Sarjan OP on loistava.
_______________________________________
ARVOSANA 1/5

Beyblade Zero-G
Metal Fight Beyblade Zero-G

Tappelushyrränpyörittäjien uusin kausi, hahmokaarti suureksi osaksi vaihtuu mutta meno lienee entisenlaista tuttua ja turvallista.

Cardfight!! Vanguard: Asia Circuit Hen
Kortinlätkijätkin pääsivät uudelle kaudelle, emo-poikien kuningatar Aichi jatkaa pelaamista kansainvälisellä tasolla kun Japani on jo voitettu.

Inazuma Eleven GO 2: Chrono Stone
Rintarō Okabe on lainannut aikakonettaan fantasiafutaajille jotka jatkavat putkimista interdimensionaalisissa sfääreissä.

Phi Brain: Kami no Puzzle
Uutta kautta pukkaa myös φ-aivolle, vastassa oleva organisaatio vaihtuu vain entistä ilkeämmäksi (…suurikin ylläri…) mutta Kaito ratkoo arvoitukset kuten ennenkin. Olen edelleenkin sitä mieltä että Jun’ichi Satō ohjaa tämän vain siksi että on hävinnyt jonkun vedonlyönnin.
_______________________________________
(alunperin postattu: 25/04/2012, 26/04/2012 ja 27/04/3012; forums.aniki.fi)
© Porco Ojisan – porcoojisan(miukumauku)gmail(dot)com

Mainokset